Mistä oma tyyli löytyy?

Vaatekaappini hyvät ja pahat, mutta kaikki aika minua: Zaran villasekoitetakki, H&M:n farkkupaita ja Beck Söndergaardin huivi ja laukku sekä Ray Banin Clubmastersit. (Kuvassa myös ystäväni lainaama Survival Kit -pussukka Berliiniin, jonne matkaan ihan pian!)

 

Tunnustan heti alkuun, että vaatekaappini eettisyys ei kestä lähempää tarkastelua. Sieltä löytyy vino pino halpisketjujen vaatteita, ja ennen Kon Mari -projektia siellä lojui myös monta onnetonta yhden käyttökerran vaatetta. Siis niitä, jotka näyttivät hyviltä ostopäivänä, eivätkä ikinä sen jälkeen. Olen yrittänyt selvittää, miksi sellaisia vaatteita tulee ostettua. Ehkä niillä yrittää täyttää jotain hetkellistä tyhjiötä, ostaa itselleen palan onnea.

Joka tapauksessa yhden käyttökerran vaatteet ovat kurja teko maailmaa, kukkaroa ja omaa tyyliä kohtaan. Paras tapa välttyä niiltä, on astella kauppaan mielessään lista: päättää ennakkoon, mitä vaatteita tarvitsee, ja ostaa sitten vain ne.

Mutta miten sen voi tietää, kysyy ehkä joku. Levottomana ja helposti innostuvana tyyppinä minä ainakin kysyn. (First world problems, jep.)

Vastaus on tutkimus. Pitää selvittää juurta jaksaen, minkälaisista vaatteista oikeasti pitää ja mitkä sopivat omaan tyyliin ja vartalonmalliin. Siinä auttavat muotilehdet, hyvin pukeutuvien ihmisten tarkkailu ja blogit. Oma suosikkini on kuitenkin Pinterest.

 

Kerään She's got style -tauluuni tyylejä, jotka inspiroivat minua tai tuntuvat omilta. Osa on jännittävämpiä kuin toiset, mutta kaikissa on jotain, mistä pidän erityisesti. Täällä olivat kukkahaalari, valkoinen takki, suuret huivit ja monta muuta ennen kuin ne päätyivät ylleni. Täältä saan ideoita ja tänne palaan silloin, kun oma vaatevarasto tuskastuttaa, ja tyyli tuntuu olevan kadoksissa.

Moni meistä varmaan tietää sen tunteen, kun hukkaa hetkeksi ajatuksensa siitä, millainen pukeutuminen on itseä. Tai kun on ostanut uuden vaatteen, eikä osaakaan yhdistää sitä mihinkään. Tai kun ihastelee jotain vaatetta ja ajattelee, että se voisi olla ihana, mutta silti siinä tuntuu olevan jotain vikaa. Hyvänä päivänä tällaisen vaatteen jättää kauppaan, hukkapäivänä sen ostaa.  

Tätä tyylin hukkaa käy minulle erityisesti matkoilla. Kun on muutenkin irti arjestaan, on helppo ihastua asioihin, joihin ei yleensä ihastu. Palasin esimerkiksi Amsterdamista tyttömäisen mekon kanssa, jota en käyttänyt matkan jälkeen kertaakaan. 

Virheitä sattuu, mutta mitä paremmin tuntee oman tyylinsä, sitä harvemmin tekee hutiostoksia. 

 

 

Olen oppinut Pinterestistä, että pidän erityisesti aika yksinkertaisista vaatteista ja selkeistä linjoista. 

 

 

Tykkään yhdistellä erilaisia materiaaleja ja pidän jännittävistä yksityiskohdista.

 

 

Vierastan söpöä ja pidän rouheudesta ja välillä aika poikamaisistakin jutuista. 

Nykyään saatan ihailla jotain suloista printtimekkoa tai boyfriend-farkkuja, mutta tiedän, että ne eivät ole minua tai eivät sovi vartalolleni.

Ja miksi tämä kaikki sitten on tärkeää?

Ensinnäkin tyylistä ei voi varsinaisesti sanoutua irti. Vaikkei välittäisi pukeutumisesta tuon taivaallista, viestii silti pukeutumisellaan jotain: vaikka sen, ettei välitä siitä. 

Useimmat meistä kuitenkin luultavasti välittävät. Ja varmaan jokainen tietää sen tunteen, joka seuraa huonosta vaatepäivästä. Henkisesti tai fyysisesti epämukavissa vaatteissa ei ole helppo olla parhaimmillaan muutenkaan. Vaatteet voivat tuoda tai viedä itsevarmuutta.

Koska johonkin on aina pukeuduttava, olisihan aika ihanaa, jos se jokin tekisi päivästä paremman, ei huonompaa.

Ja kun tuntee tyylinsä, ei tarvitse jatkuvasti olla etsimässä sitä (ja itseään) ja ostaa uutta uuden perään. 

Toivoisin voivani sanoa, että henkareillani riippuu pääasiassa eettisiä ja ekologisia vaatteita. Näin ei ole. Kuten Outi Pyy kirjoittaa uusimmassa Imagessa, epäeettisistä vaatteista ei koskaan tule eettisiä. Silti typerintä, mitä niille voisi tehdä, olisi heittää ne pois. Mitä kauemmin niitä käyttää, sitä ekologisempia ne nimittäin ovat.

Henkareillani riippuu onneksi monia vanhoja lempivaatteita. Niiden alkuperään en voi enää vaikuttaa, mutta tulevaisuudessa toivon kuitenkin suosivani oikeasti eettisiä ja ekologisia vaatteita.

Ennen kaikkea aion kuitenkin ostaa niitä vähemmän. 

 

Share

Kommentoi