Mistä tunnistaa oikean?

Olen monien suunnitelmien, listojen ja varateiden nainen. Jos alkuperäinen ideani menee pieleen, minulla on yleensä aina sen tilalle jotain muuta. Ei ehkä ihan yhtä kivaa, mutta toteuttamiskelpoista.

Lähiaikoihin saakka ajattelin sen olevan hyvä asia. Mutta sitten ystäväni sanoi jotain, mikä jäi kaihertamaan mieltäni:

”Koskaan ei pitäisi tehdä suunnitelmaa B. Sillä niin kauan kuin se on olemassa, suunnitelmaan A ei tarvitse panostaa ihan täysillä.”

Jos on aina olemassa varasuunnitelma, päätyy helposti elämään sitä. Ja se ei ole hyvä juttu.

Olen miettinyt paljon sitä, mistä tunnistaa elämänsä oikeat asiat ja miten osaisi tavoitella niitä, eikä jotain vähän niiden vierestä. Maailma on täynnä houkutuksia. Miten osaisi sanoa ei helpoille viettelyksille, suunnitelmille B, C, D jne, joihin ego tai se pelokas lapsi aikuisen kuoren alla niin helposti lankeaa? Miten pysyä vahvana, uskoa oikeisiin unelmiinsa ja siihen, että jos ihan hyvälle sanoo ei, se ihana tulee vielä vastaan?

Uskon, että sisimmässämme tiedämme aina, mikä on meille hyväksi ja mikä on oikeaa. Usein se tieto on vain hautautunut jonnekin syvälle erilaisten tunnekerrosten, elämänkokemusten, pelkojen, halujen ja lyhytkestoisten toiveiden alle. Sen ääni ei kuulu. Mutta se on silti olemassa. Ja jossain vaiheessa se kyllä ilmoittaa itsestään, se on nimittäin sitkeä tyyppi. Siihen voi mennä hetki, siihen voi mennä vuosia. Mutta ikuisesti omaa sydäntään, sieluaan, on melko vaikea paeta.

Koska oikeita ja vääriä asioita on joskus vaikea tunnistaa, on onnekasta, että apua on saatavilla.

Jotta saisi elämässään ne asiat, joita sielussaan tahtoo, on ensimmäiseksi jälleen kerran uskallettava olla oma itsensä – kaikissa tilanteissa, kaikkien ihmisten seurassa. Kerron teille esimerkin.

Tapailin joskus vuosia sitten erästä tyyppiä, joka vei minua syömään hienoihin ravintoloihin, pukeutui pelkkiin merkkivaatteisiin ja asui upeassa asunnossa kalliilla alueella. Samalla hän vaivihkaa tuntui testaavan minua: ymmärsinkö designia, olinko lukenut oikeat kirjat ja tunnistinko viinit. Arvaatte varmaan, miten kävi? Kun tuli minun vuoroni kutsua hänet luokseni ja tehdä ruokaa, olin ongelmissa. En kehdannut tarjoilla hänelle jotain arkista makaroonilaatikkoa, mutta en osannut tehdä mitään muutakaan. Koin, että minun pitäisi olla jotain enemmän kuin olin, tai en olisi riittävän hyvä. Mutta miten ihmeessä kukaan ihminen tai mikään tilanne, jossa ei voi olla oma itsensä, voisi koskaan olla oikea?

Seuraava apu löytyy tunteista. Jos on joskus löytänyt elämäänsä jotain todella oikeaa, sen tunteen muistaa. Oikeita asioita ei yleensä tarvitse epäillä. Siinä vaiheessa, jos alkaa ajatella, että ehkä nyt kokeilen tätä, annan mahdollisuuden, peli on usein jo menetetty. Ei oikeille asioille tarvitse antaa mahdollisuutta. Ne tahtoo elämäänsä intohimoisesti tai rauhallisen varmasti. Mutta ne tahtoo. Ne eivät ole ”ehkä kivoja”.

Väärät (ja oikeat) asiat tunnistaa myös siitä, miltä tuntuu, jos ne menettää. Jos on joskus särkenyt sydämensä, tietää aina, onko jokin uusi murhe todella haavoittanut vai vain vähän töytäissyt egoa. Ajattelen, että jos jokin juttu synkistää elämän myös silloin, kun ympärillä on paljon ystäviä, hauskuutta ja jännittäviä odotuksen aiheita, silloin se oli oikea. Jos se taas tuntuu kurjalta vain silloin, kun on yksin kotona tylsistyneenä ilman mitään kivaa odotettavaa – ehkä silloin ei ole kyse särkyneestä sydämestä. Ja ehkä silloin oli parempi menettää se asia.

Lopulta ovat vielä läheiset ihmiset. Jos on onnistunut löytämään ympärilleen ne parhaat tyypit, joille on uskaltanut avata sydämensä, joku heistä saattaa ärsyttävästi kysyä suunnitelmastasi B, C tai D: ”Oletko nyt ihan varma, että tämä on sinua? Tätäkö todella tahdot – ja härregud, miksi?” Jos sellaisia ärsyttäviä tyyppejä löytyy ympäriltä, on aika onnellisessa asemassa.

Väärät unelmat ovat usein helppoja, nopeita ja tyydyttävät hetken aikaa. Ne ovat kuin pussillinen irtokarkkia – ja kukapa nyt karkeistaan haluaisi luopua.

Mutta mitä sitten käy, kun pussi on syöty? Tulee paha olo, liikaa makeaa, liian vähän ravintoa. Unelmien kanssa on vähän sama juttu.

Pus.

Share

Kommentit

ElinaPK
Sataman valot

Hyvä kirjoitus! Itse olen niitä tyyppejä, joilla on ollut aina joka elämäntilanteessa myös B-suunnitelma. En koe kuitenkaan millään muotoa sen syövän voimaa itse A-suunnitelmalta, vaan se on enemmän takaportti ja vakuutus: jos jotain pahaa sattuisi nyt, putoisin paremmin jaloilleni, kun on se B-suunnitelma olemassa. Kolmenkymmenen vuoden mittaisessa elämässäni on pari kertaa kaikki kääntynyt hetkessä päälaelleen, joten B-suunnitelman olemassaolon voimin uskaltaa rohkeammin heittäytyä A-suunnitelman vietäväksi.

Anna Vihervaarasta

Luulen, että B-suunnitelma on oikein hyvä juttu niin kauan, kun ei siirry seuraamaan sitä, vaikka haluaisi oikeasti toteuttaa suunnitelman A. Eli, jos A tuntuu oikealta, mutta vaikealta ja vaativalta ja B houkuttelee helppoudellaan. Muuten on totta kai hyvä miettiä monenlaisia vaihtoehtoja, sillä eihän koskaan voi tietää, mitä eteen tulee.

Ihanaa iltaa! <3

KatjaV (Ei varmistettu)

Olen sitä mieltä (kuten ymmärtääkseni sinäkin :) että elämässä pitää uskaltaa heittäytyä, mennä tunteen ja sisäisen äänen mukana ja uskaltaa! Tämä vaatii pokkaa, eikä ole aina (jos koskaan) se turvallinen vaihtoehto.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö turvallisia vaihtoehtojakin ole, ja välillä niihin täytyy... Turvautua. Elämä ilman plan B:tä kuulostaa minusta jotenkin mustavalkoiselta ja ehdottomalta, ja asiat harvoin ovat sellaisia itsessään. Tai muotoillaanko näin, että koska kaikki asiat eivät ole vain minun tekemisistäni kiinni, täytyy varautua myös siihen, ettei asukaan Strömsössä :) Siksi mulla on vakuutuksia ja säästän pahan päivän varalle - näin kärjistäen ;) En tietenkään halua tai ajattele, että jotain pahaa tapahtuisi, mutta mitä jos kuitenkin...

Kiitos taas ajatuksia herättävästä tekstistä ja ihanaa kevään odotusta :)

Anna Vihervaarasta

Plan B voi toki olla usein ihan hyvä juttu.:) On hyvä turvata selustansa jotenkin, ja vakuutusten ottaminen on yleensä fiksua. Mutta jos oikeasti tahtoo toteuttaa suunnitelman A ja hylkää sen, koska usko tai tarmo loppuu – se ei ole hyvä asia. Tai en usko, että silloin päätyy sinne, minne oikeasti tahtoo päätyä. Suunnitelman A voi kyllä laittaa vaikka hetkeksi hyllylle, mutta jos se on oikea unelma, en usko, että sitä kannattaa hylätä.

Suloista kevättä sinnekin! <3

Mia K.
Voi taivas

:) tämä oli hyvää tekstiä!

Kiitos :)

Sun kirjoitukseen on tullut erikoisen hyvä syvyys, ja ihan uusia sävyjä ♡

(noista suunnitelmista, mä en ole koskaan osannut? tehdä niitä). ;)))

Anna Vihervaarasta

Voi kiitos Mia. <3 Suloisia hetkiä sinne!

Ihana juttu! Avoin ja rehellinen. Tähän oli helppo samaistua. Tuntui siltä kuin olisi jutellut hyvän ystävän kanssa, sellaisen ärsyttävän. ;)

Osho on sanonut: "Elämä on vaarallista - nauti siitä!" Ollaan siis rohkeita ja nautitaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta kannattaa olla monia suunnitelmia eikä vain yhtä, joka on olevinaan ainoa oikea. Kaikkeen kun ei voi itse vaikuttaa ja toisaalta voi käydä niin, että kun saavuttaa jonkun suuren haaveensa, huomaakin, ettei se ehkä ollutkaan ihan sitä mitä kuvitteli. Tai sitten elämä heittelee niin, ettei voikaan enää elää tietyllä haaveilemallaan tavalla vaan pitää vaihtaa suuntaa ja silloin tavallaan valitsee sen suunnitelma B:n (tai vasta C:n tai vielä "huonomman") ja se on sitten itsestä kiinni näkeekö sen epäonnistumisena vai ei.

Minä en myöskään usko siihen, että me koko ajan sisimmässämme tiedämmä mikä on oikein ja hyvää, koska kaikkea ei voi etukäteen tietää ja toisaalta ihminen muuttuu, joten myös se oikea muuttuu. Joskus myös joku muu tekee valinnat meidän puolesta.

Kommentoi