Mitä jos epäonnistuu?

Eräs ihminen sanoi minulle jokin aika sitten pelkäävänsä kaikkein eniten epäonnistumista. Mietin, miten surullista. Sillä jos ei uskalla epäonnistua, miten koskaan rohkenee tavoitella uusia asioita, miten voi koskaan ottaa riskejä?

Ehkä rohkeutta on se, että uskaltaa yrittää, vaikka onnistumisesta ei ole takeita. Sillä kaikkia asioita ei kuulukaan saada, kaikessa ei tarvitse olla hyvä eikä kaikessa onnistua. Tärkeää on se, että uskaltaa yrittää.

On inhimillistä tuntea välillä huonoja tunteita ja olla pettynyt itseensä, jos ei onnistukaan jossain tai toimii eri tavalla kuin haluaisi toimia. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä. Joka päivä on mahdotonta olla paras versio itsestään. Silti nekin päivät, joina tuntee olevansa vain kymmenesosa siitä kunnon versiosta, ovat tärkeitä. Ne ovat juuri niitä päiviä, joina meitä todella mitataan. Niitä päiviä, joina voi päättää tsempata. Päiviä, joiden jälkeen on vähän nöyrempi ja kiitollisempi kaikesta hyvästä. Päiviä, joina on oltava itselleen armollinen ja hyväksyttävä oma keskeneräisyytensä ja heikkoutensa.

Tärkeintä on, että uskaltaa epäonnistua, uskaltaa olla se mikä on, uskaltaa elää oikeasti. Myös ne huonot päivät.

Share

Kommentit

Anna Vihervaarasta

Juuri näin itsekin ajattelen. On inhottavaa joutua tuntemaan itsensä huonoksi, mutta se kuuluu elämään. Niin kuin ne onnistumiset ja voitokkaat hetketkin.

Ihanaa iltaa!

NJ (Ei varmistettu) http://entajosalkaisit.blogspot.fi/

Itse pelkään elämässäni eniten sitä, että jätän tilaisuuden käyttämättä, pelon vuoksi. Ei voi koskaan tietää miten asiat olisivat menneet, jos ei uskalla yrittää, hypätä intuition viemäksi, mennä kaasu pohjassa kohti epämukavuusaluettaan vaikka hirvittää, elää täysillä. Meni syteen tai saveen ainakin tuli elettyä ja sai elämäänsä kokemuksia, ehkä oppikin jotakin uutta. Ei ainakaan tarvitse jälkeen päin miettiä, että jotakin jäi elämättä, oppimatta tai kokematta. Tulee uusia hetkiä, tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, mutta juuri sitä samaa hetkeä ei koskaan uudelleen.

Anna Vihervaarasta

Meillä on sama pelko. Suljen mieluummin silmäni ja hyppään kuin kadun vanhana tekemättömiä tekoja. Olisi kauheaa jättää elämä elämättä pelon tähden.

Ollaan rohkeita!<3

 

Mia K.
Voi taivas

Voi :) mä oon lakannut laskemasta noita mun epäonnistumisiani :D ja oonkin päätelly, että koska yritän niin tolkuttoman paljon, mulla on varaa epäonnistuu vaikka joka päivä, koska tärkeintä on olla utelias ja yrittää! Ja, totta puhuen, mä en oikeestaan enää välitä niistä, ja ne ei sillon tunnu ns miltään ja en kai niitä huomaakkaan ... ;) 

Anna Vihervaarasta

Oi, kommenttisi oli mennyt ihan ohi! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.:)

Ihan oikea asenne! Epäonnistumiset kuuluvat elämään, ei niitä kannata murehtia liikoja.

Jeba
Tuuliajolla

Mä alotin nyt kesäkuun alussa uuden työn ja se on sellaista mitä en ole koskaan ikinä tehnyt! Mua jännitti ja jännittää välillä vieläkin ihan hirveesti, mutta kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Aloittaessani pelkäsin todella paljon epäonnistuvani sekä tuottavani pettymyksen, mutta onneksi uskalsin kokeilla, sillä huomasin että turhaan jännitin. :)

Anna Vihervaarasta

Ihanaa Jeba! Kuulostaa mahtavalta! Yleensä kaikki menee aina lopulta hyvin, vaikka kuinka ensin jännittäisikin. <3

Jeba
Tuuliajolla

No niinpä. <3

Kommentoi