Mitä jos? (Rakkaudesta, osa 3)

Oletteko koskaan miettineet, miksi joskus ajaudumme rikkoviin rakkauksiin ja jäämme kiinni niihin? Siksikö, ettemme ymmärrä niiden satuttavan? Vai siksi, että ymmärrämme?

Mitä jos pieleen menneet rakkaussuhteet kertovatkin joskus enemmän itsestä kuin siitä toisesta? Mitä jos kyse onkin siitä, ettei rakasta itseään tarpeeksi, ei usko ansaitsevansa onnea? Ei ymmärrä, miten ihana, ainutlaatuinen olento onkaan. Ja miten ansaitsee itseltään vain parasta.

Käsi ylös, jos on joskus ilkeillyt itselleen, kun on pettynyt itseensä tai saavutuksiinsa? Kuka on julmasti haukkunut, höykyttänyt ja vähätellyt itseään epäonnistuessaan jossain? Kuka on joskus ajatellut: ”en ole tarpeeksi hyvä”? Puhuisitko koskaan yhdellekään ystävällesi niin kuin suutuspäissäsi itsellesi?

Itselleen pitäisi olla hellä, hyvä ja armollinen. Varsinkin silloin, jos mogaa. Itselleen kuuluisi antaa rakkautta, olla ystävä. Tsempata kun sitä tarvitsee, kehua onnistumisten kohdalla ja olla kiltti huonojen hetkien sattuessa. Kukaan ei koskaan voi olla parempi sinä kuin sinä.

Kun on hyvä itselleen ja ymmärtää oman arvonsa, ei anna onneaan muiden käsiin. Eikä onni silloin ole heiveröinen, tuulten ja tunteiden riepoteltavissa. Kun rakastaa itseään, ei myöskään ajaudu suhteisiin vääristä syistä: epävarmuudesta, yksinäisyyden pelosta, epäonnistumisen pelosta. Sitä paitsi ihminen on viehättävimmillään onnellisena. Silloin on vetovoimainen.

Persialainen runoilija Rumi sanoi: What you seek is seekin you. Mitä etsit, etsii myös sinua. Vedämme puoleemme ihmisiä, jotka koskettavat meissä jotain ja joissa me kosketamme jotain. Ja jotta vetäisimme puoleemme oikeita asioita, meidän on uskallettava olla aitoja ja tiedettävä, keitä olemme ja mitä etsimme.

Sitten täytyy enää pitää kiinni siitä.

Kohtaamamme ihmiset vaikuttavat meihin kaikki jollain tavalla. Toiset saavat parhaat puolemme esiin. Jotkut taas houkuttelevat kätkemään todellisen minän, koska he saavat pelkäämään, ettei ole rakastettava oikeana itsenään. Mutta jokainen meistä on jollekin se ihanin, rakastettavin. Juuri sellaisena. Siksi itseään ei koskaan pitäisi muuttaa toisen tähden. Sillä jos piiloutuu naamion taakse, saa jonkun, joka rakastaa naamiota. Vaikka voisi saada jonkun, joka rakastaa ihmistä.

Onnellinen tyyppi levittää onnea ympärilleen ja elää itselleen oikeaa elämää. Silloin kaikki onnistuu, silloin vetää puoleensa oikeaa rakkautta ja silloin rakastaa itse oikeista syistä. Silloin rakkaus on vahvaa. Silloin rakkaus on kaunista ja tekee meistä parempia, vahvempia ja luottavaisempia.

Mitä jos me kaikki ansaitsemme sellaista rakkautta myös itseltämme?

 

Share

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Sinä olet kyllä harvinaisen viisas nainen. Ja aina niin oikeassa! 

Jotenkin tämän tekstin myötä tajusin, mitä kaikista eniten haluan opettaa lapsilleni. Itsensä rakastamisen. Ehdoitta. Niin usein mä haluaisin sanoa itseään moittivalle läheiselle, että kunpa näkisit itsesi niin kuin minä näen sinut. Minulla on itsekin aika paljon opettelemista siinä, että olisin armollisempi ja rakastavampi juuri itseäni kohtaan - on syytäkin opetella, koska itseni kanssa minä joudun (saan!!) koko loppuelämäni elää. Ja koska haluan näyttää tyttärilleni, että itserakkaudella ei pitäisi olla aina huono kaiku. 

Jee. Ihana teksti heti aamuun! 

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana. <3 Enpä kyllä tiedä tuosta viisaudesta, mutta yritän kovasti viisastua.

Jos minulla olisi lapsia, minäkin opettaisin heidät rakastamaan itseään. On paljon helpompi olla onnellinen, jos kohtelee itseään hyvin ja rakkaudella. Onnellinen ihminen levittää yleensä onnea myös ympärilleen, ja niin positiivinen dominoefekti lähtee pyörimään. Olenpa melko varma, että maailma olisi ystävällisempi paikka, jos olisimme ystävällisempiä itseämme kohtaan.

Suloista iltaa, sinä viisas nuori nainen.

 

juliahelmiina (Ei varmistettu)

Kiitos Anna tästä, upeista ja viisaista sanoista. Tekstisi tuli juuri oikeaan paikkaan. Tämä ilta on mennyt aivan liian pitkän päivän jälkeen lähinnä omaa surkeutta murehtiessa. Ehkä ennen nukkumaan menoa koitan kuitenkin vähän kehua itseäni, että olin ihan tarpeeksi hyvä tänään(kin).

Anna Vihervaarasta

Joinain päivinä riittää, että selviää aamusta iltaan, tiedätkö? Ei odota ihmeitä itseltään, on armollinen ja kiltti itselleen, vaikka olisikin pettynyt. Välillä täytyy kokea myös huonoja hetkiä ja antaa itsensä olla pahalla mielellä. Tärkeää on, ettei jää siihen huonoon oloon kiinni, tuntee tunteet pois ja antaa niiden sitten mennä. Ja muistaa, etteivät ne määritä itseä, ne ovat vain tunteita. Tulevat ja menevät. Ja sinä itse olet täydellinen sinä myös niinä huonoina hetkinä.

Ja koska asioilla on se jännä taipumus järjestyä, niitä parempia hetkiä odottaa varmasti taas jonkin nurkan takana.

Voimia. <3

Peetu (Ei varmistettu)

Osui ja upposi. Näitä on tullut funtsittua viime päivinä, ja tässähän nämä mun sekaiset ajatukset on tiivistettynä. Kiitos Anna taas kerran!

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle, kun kommentoit. On ihana tietää, ettei ole ajatuksineen yksin.<3

annam_
anna k.

Hei Anna! Niin fiksusti taas kirjoitat, etten osaa oikein muuta sanoa. :) Tämä teksti inspiroi minua kirjoittamaan asiasta vähän toisesta näkökulmasta, toivottavasti ei haittaa, että siteerasin muutamaa lausettasi?

Ihanaa keskiviikkoa!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Annaseni. <3 Tietenkään ei haittaa, että siteerasit minua.

Suloista iltaa ja voimia sinne!

kao kao
Kao Kao

Voi näitä sun juttuja, ne vain kolahtelee..

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana. <3

Tanjushka (Ei varmistettu)

Kiitos taas kerran, Anna, osuvista sanoista. :) Saivat omat ajatukset taas ruotuun pois siitä itsensä vähättelystä.

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle, saan voimaa näistä kommenteista. <3

Suloista iltaa!

miaK. (Ei varmistettu)

Totta tuokin.... Kunnes, tapaa ihmisen, joka näkee kaiken naamioidenkin lävitse. Katse, joka tavoittaa suoraan sydämeen. Itse vain kuulun näihin, ja olen aina nähnyt asioiden "taakse". En kylläkään ole koskaan ymmärtänyt, että miksi niin? Ehkäpä siksi, munkin täytyy odottaa, että tapaan samanlaisen joka näkee minutkin samalla tavalla :) Kun rakkaus on kyseessä, mitkään universumin säännöt eivät päde, eivätkä tule pätemään. Se tulee aina olemaan iso arvoitus ja mysteeri, kunnes se Avataan niille, jotka sen ovat itselleen halunneet/tilanneet avattavaksi, tavalla tai toisella. Joskus se on vain kääritty ruosteiseen paperinpalaseen, eikä kultaiseen, ja, joka saattaa kätkeäkin isonkin elämän opin :) Aina kun itsekin luulin oppineeni jotain, ymmärsinkin, että en tiedä senkään vertaa!? Ja, tämän iän saavuttaneeni, sekä näiden kaiken kokemieni asioiden läpikäyminen vain vahvistaa, että olenki taas "vain" uuden alussa. Se tässä onkin ehkä kaikkein mielenkiintoisinta, että oikeasti joka ikinen päivä todellakin Oppii uutta. Se on se muutos, joka on ikuinen.

Kauneinta marraskuun loppua ja aurinkoa askeliisi! :)
T: Mia K.

Kommentoi