Miten jooga on muuttanut elämääni

Ladataan...

 

Olen nyt joogannut noin vuoden verran jokusen kerran viikossa. Kesällä tosin en joogannut yhtään kuukauteen, kun seilailimme  Ahvenanmerellä. Sitten tulin kotiin ja kaivoin maton taas sohvan alta.

Ja vähitellen jotain on alkanut tapahtua.

 

HARRASTIN KYMMENISEN vuotta sitten astangajoogaa noin kahden vuoden ajan. En koskaan oikein lämmennyt sille. Saman sarjan toistaminen päivästä ja vuodesta toiseen on mielestäni tylsää. Ja tiedän, että nyt joku sanoo, että näin ajatellessani tarvitsen juuri sitä saman sarjan toistamista vuodesta toiseen. Ehkä niin. Mutta kun elämän kuuluu olla kivaa, tiedättekö. Samoin liikkumisen. 

Astangatunneilla on (tai oli ainakin siihen aikaan, en ole käynyt astangassa tuon ajanjakson jälkeen) hiljaista. En oikein tykkää siitäkään. Olen aina halunnut liikkua musiikin kanssa. Saan siitä voimaa, ja se auttaa mieltäni keskittymään harjoitukseen. Kyllä, mieleni harhailee. Sillä on sellainen tapa. 

Kolmanneksi astangatunnit olivat kivuliaita. Tämä oli sitä aikaa, kun treenasin muutenkin paljon ja kovaa. Kroppani oli nykyistä lihaksikkaampi – ja täysin jumissa. Suuri osa astangan liikkeistä sattui. Soturit tuntuivat niskassani (joo, huolestuttavaa), ja lepoasento alaspäinkatsovakoira oli täyttä tuskaa jumiutuneille hartioilleni. Asiaa ei auttanut se, että aina kun olin jotenkin väkkyrällä, tuli ohjaaja ja yritti vääntää minut oikeaan asentoon. 

Ohjaaja tietenkin tarkoitti hyvää, mutta minä en tuohon aikaan voinut sanoa hänelle, että nyt sattuu. En voinut myöntää, etten pysty johonkin fyysiseen suoritukseen. Halusin olla hyvä tai mieluiten paras kaikessa.

Lopputulos tästä kaikesta oli se, että tunsin itseni vähän huonoksi. Ja se ei ole lainkaan joogan tarkoitus.

 

 

VUOSI SITTEN kokeilin joogaa uudestaan ihan vahingossa. Tein töissä juttua netin treenivalmennuksista, ja niissä oli mukana joogaa. Se teki oudon hyvää. Aloin odottaa joogapäiviä.

Kun valmennukset loppuivat, jätin ihan mieluusti taakseni hiit-treenit, mutta joogasta en enää voinut luopua. Olin parissa kuukaudessa notkistunut selvästi. Aluksi en pystynyt edes kiertämään jalkojani kunnolla toiselle puolelle maatessani selälleni. Kahden kuukauden kuluttua sama liike oli helppo. 

Jooga siis notkistaa, ei mikään yllätys varmaan kenellekään. Notkeutta enemmän arvostan kuitenkin sitä, miten jooga tuntuu korjaavan kehoani. Asentoni on parantunut. En tiedä, näkyykö se. Mutta se tuntuu. On helpompi olla, istua, seistä, kävellä. Jooga on avannut kehoani ja korjannut ryhtiäni. Myös päänsärkyni ovat huomattavasti vähentyneet. Jotain tässä on. 

 

JOOGAAN TÄLLÄ HETKELLÄ noin kolmesta neljään kertaa viikossa. Kerran tai kaksi niistä käyn flow-joogassa. Se on melko fyysistä joogaa, mutta rennompaa kuin astanga. Liikkeet vaihtelevat joka kerta. Ja tunnilla on musiikkia. Se on ihanaa. 

Kotona joogaan DoYouYogan kanssa. Siellä on todella paljon tuntivaihtoehtoja, ja pidän jenkkiopettajien energiasta. Suosikkejani ovat Jessica Rosen ja Faith Hunterin tunnit. Näistä jälkimmäiset ovat yleensä rankempia. 

Sekä flow-tunneilla että nettijoogassani on välillä tasapainoilua, inversioita (eli asentoja joissa pää on sydäntä alempana ja veri virtaa sinne paremmin) ja käsillä- ja päälläseisontaharjoituksia. Se kiehtoo ja motivoi minua. Harrastin ennen taitoluistelua ja nautin edelleen taitolajeista: siitä, kun kehoni kehittyy ja opin uusia asioita. Jooga on vahvistanut lihaksiani ja parantanut kehonhallintaani. 

 

TOIVOISIN VOIVANI kirjoittaa, että kaikki huoleni haihtuvat ja mieleni seestyy, kun avaan maton. Olen kuitenkin levoton sielu. Toisinaan niin käy, toisinaan mieleni harhailee työasioista sohvakankaan kautta ostoslistaan. Mutta se on ihan ok. Jooga on harjoitus, ja minä olen hyvin alussa tällä polulla. Sallivuus ja hyväksyminen ovat tärkeä osa sitä polkua. On hyväksyttävä se, millainen on, ja arvostettava ja kunnioitettava kehoaan ja sieluaan. 

Ja vähitellen se mieli taitaa väkisinkin seestyä: ”little by little, one travels far”. Sitä jooga on opettanut minulle. Se on auttanut hyväksymään epätäydellisyyttä ja päästämään irti suorittamisesta. Kaksi pahaa vihollistani nämä: perfektionismi ja suorittaminen. Mitä enemmän ja pidempään joogaan, sitä hyväksyvämmin katson elämääni, ympäristöäni ja itseäni.

Se on kai joogan suurin lahja minulle.

 

PS Oletteko huomanneet, että Lidliin on tullut joogamallisto? Nuo vaatteeni ovat sieltä. Vink, vink.

(Lainaus J.R.R. Tolkien)

 

Lue myös:

Paahtoleipien ja samppanjan puolesta

Kun ruoasta tulee vankila ja urheilusta uskonto

Sunnuntai, järjestys ja hyvä olo

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

Esa Laukkanen (Ei varmistettu) https://www.instagram.com/esalaukkanen/

Jooga on kyllä mullakin parantanut elämänlaatua selvästi.

Mä oon kyllä juuri tykästynyt Astangaan, se fyysisyys vaatii täydellistä keskittymistä tuntiin ja sitä kautta pää tyhjenee maailman murheista. Ollaan vain siinä hetkessä, läsnä. Ja tuo saman sarjan toistaminen auttaa myös pään tyhjentämisessä, kun tietyn ajan jälkeen ei tarvitse enää miettiä, mikä asana tulee seuraavaksi. Mä näen Astangan sellaisena vuorena, jossa käydään kiipeilemässä. Ensin ei päästy kuin vähän ylöspäin, mutta pikkuhiljaa sitä yltääkin korkeammalle ja korkeammalle. Astangassa hyvä ja ymmärtäväinen opettaja on todella tärkeää (ei semmoinen joka vääntää väkisin asanoihin), muuten tosiaan tulee särkyjä ja vammoja ja se harrastus loppuu usein siihen. Ensi kuussa meidän salilla alkaa Yin-jooga ja se vaikuttaa loistavalta vastapainolta Astangan fyysisyyteen – pitkiä venytyksiä ja todellista rentoutumista.

Nettitunteja en oo vielä testannut, mutta ehkäpä kesällä täytyy kokeilla, kun salin ohjatut tunnit ovat tauolla.

Anna Vihervaarasta

Mä ymmärrän hyvin tuon astanga-innostuksen. Mulla siitä tuli vain aikoinaan liikaa suoritus. En pystynyt tekemään harjoitusta hyväksyen, enkä halunnut myöntää, että en ole joogassa kovin hyvä. Suurin ongelma mun ja astangan välissä oli siis mun mieleni. Toki vähän ymmärtäväisempi opettajakin olisi varmaan auttanut.

Olen kyllä ajatellut, että olisi hauska kokeilla astangaa joskus uudestaan. Sitä olisi kaikkein helpointa tehdä myös itsenäisesti. Mä en oikein pysty käymään kovin monella ohjatulla tunnilla viikossa, kun koirat. Yin on myös joskus ihanaa.

Ja hei: ajattelin aloittaa juoksemisen taas jotenkin tosi, tosi rennosti! Ehkä voidaan mennä yhteislenkille joskus. :D

 

Pyjama
Pyjamapäiviä

Just aloitin Yogaian testaamiseen, tänä aamuna tein ensimmäisen lyhyen harjoituksen. Tykkäsin, mutta hyvä tietää, että on muitakin.

 

Anna Vihervaarasta

Yogaia oli musta kiva. Mutta se Doyouyoga on ihana.:) Tämä on kyllä ihan mielipideasia. Musta on kiva kuunnella niitä jenkkiopettajia ja tykkään heidän energiastaan. 

Susanna / Pure Connection (Ei varmistettu) http://pure-connection.blogspot.fi/

Joogan yksi ihanin puoli on se, että se vaikuttaa elämään niin kokonaisvaltaisesti <3 Oletko koskaan tutustunut oneOeight -sivustoon (http://oneoeight.com/)? Luulen, että voisit pitää myös siitä! :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos vinkistä! Piti heti mennä tutkimaan.:)

PiiaMarina
PIIAMARINA

Täällä kans yks parin vuoden sisällä joogaan hurahtanut.. Mä tykkään kans käydä erilaisissa joogissa. Astangasta tykkään ehkä vähiten. Parasta on yin-tunti aina perjantaisin työviikon päätteeksi. Sitä rentoutuksen määrää.

Itseäni kiehtoo koko ajan enemmän juuri joogan henkinen puoli. Ei se haittaa, jos ei aina saa mieltä tyhjennettyä ja pääse zen-olotilaan. Mulle ainakin riittää jo se, että tosi usein joogatunnin aikana on karissut ainakin yksi murhe matkasta. Tai yksi lihasjäykkyys. Tai että tulee vain edes pikkuisen rauhallisempi olo.

Iloista joogataivalta & kevättä sulle :)!

Anna Vihervaarasta

Yin on ihanaa aina välillä.:) 

Mulle ainakin riittää jo se, että tosi usein joogatunnin aikana on karissut ainakin yksi murhe matkasta. Tai yksi lihasjäykkyys. Tai että tulee vain edes pikkuisen rauhallisempi olo.

Tämä on niin hyvin sanottu. Juuri tältä mustakin tuntuu.

Ihania joogahetkiä! <3

maggie-vierailija (Ei varmistettu)

Sun polku joogan parissa kuulostaa tosi samanlaiselta kuin mun! Kävin myös joitakin vuosia sitten aktiivisesta astangassa. Tykkäsin kyllä harjoitteista, mutta oma kehoni on niin yliliikkuva, että aloin kyseenalaistamaan, onko rankka harjoitus sille pidemmän päälle hyväksi. Kesätauon myötä harrastaminen sitten jäi.

Jotenkin totuin astangassa ajattelemaan sen olevan joogalajien kuningas - vaikka kukaan ei koskaan salilla väittänytkään mitään tallaista. En todennäköisesti olisikaan hakeutunut vinyasa-tunneille, elleivät ne kuuluisi mun nykyisen kuntokeskuksen ryhmäliikunta-aikatauluun. Olen tosi iloinen siitä, että kuuluvat, sillä erilaiset joogatunnit ovat avartaneet kovasti mun käsitystä lajista, ja siitä miten sitä voi harrastaa. Tykkään myös siitä, miten (ainakin täällä muilla mailla) ohjaajat sekoittavat harjoitukseen rennolla otteella mindfullnesia. Musta tuntuu, että verrattuna astangatunteihin mun suoritushalu pysyy muilla joogatunneilla paremmin kurissa, ja mun on helpompi kontrolloida omia liikeradoistani, myös yliliikkuvuuden näkökulmasta.

Ulkomailta käsin suomalaisten innostus nimenomaisesti astangajoogaan ja lajin suosio tuntuvat jotenkin erityisellä tavalla peilaavan kulttuuria. Astanga, verrattuna muihin joogalajeihin, on musta kuitenkin erityisen pelkistetty ja puritaaninen. Se lienee se astangan ihanuus, koukuttava ydin, ja toisaalta (ainakin joillekin) myös haaste.

Anna Vihervaarasta

Astanga, verrattuna muihin joogalajeihin, on musta kuitenkin erityisen pelkistetty ja puritaaninen

No niin, tajusin tästä kommentistasi, miksi astanga ei ollut mua varten (ehkä joskus vielä on kuitenkin). Pelkistetty ja puritaaninen on aika pitkälti se, mitä en tahdo elämältäni.:D Enkä näköjään joogalta myöskään.

Toisaalta mua kiehtoisi astaga vähän siksi, että sitä olisi helpoin harjoittaa kotona. Ei siis tarvitsisi niitä videoita. Mutta toisaalta tykkään just niistä.

Ihanaa kevättä ja joogahetkiä sinne muille maille! <3

liiisa (Ei varmistettu)

Hep,
tiedätkö milloin lidlin joogamallisto on myynnissä? Nuo vaatteet näittää tosi kivoilta, ja somemainonta on ilmeisen onnistunut koska mulla on ihan "pakkosaada" tunnelmat, mutta mistä ihmeestä nään millon niitä saaaaa!

Anna Vihervaarasta

Mun ymmärtääkseni niiden pitäisi olla jo Lidleissä.:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oli ja meni, ainakin täällä! Ja joogapaita hajos heti ostamisen jälkeen :( Lidlissä on kyllä nykyään välillä kivoja vaatejuttuja, mutta eivät näytä kestävän, tai kuten sieltä ostettu yöpukuni viimeksi: oli jo valmiiksi reikäinen paketista otettaessa. Way to go, Lidl :-D

En tiedä onko samoja joogavaatteita, joita itse pari-kolme viikkoa sitten ostin, mutta ne ainakin ovat olleet varsin pätevät. Toki vasta vähän ehditty käyttämään ja pariin kertaan pesemään, mutta niiden jäljiltä ok. Noissa Lidlin tuotteissa laatu vaihtelee, kuten nyt kaupoissa kait yleensäkin, molemmista on kokemuksia. Alusvaatekerrasto, joka ollut käytössä jo vuosia, on edelleen aivan priimassa kunnossa, pyjamapaita sen sijaan oli muutaman pesun jälkeen ihan nukkainen riepu. Mutta sanoisin, että paljon enemmän on positiivista kuin negatiivista! Hinta-laatu suhde yleensä loistava!

Anna Vihervaarasta

Mullakin nämä Lidlin vaatteet on kyllä toimineet tosi hyvin.:)

Paulita
Vähä hyvä

Aika samanlainen joogahistoria kuin minulla. Mä yritin kymmenisen vuotta päästä jyvälle astangajoogasta - kuvittelin, että se on se oikein joogamuoto, ja että joogan pitää olla fyysisesti rankkaa, eikä mitään pelkkää hengittämistä. Ja kerta toisensa jälkeen innostus lopahti, koska en edennyt astangassa niin kuin olisin halunnut enkä oppinut mielestäni riittävän nopeasti. 

Viime kesälomalla, keskisuurten työ-övereiden jälkeen, aloin kokeilla päivittäistä joogaa. Tein Youtubessa Yoga with Adriene-kanavan 30-Days-of-Yoga -ohjelman, missä tehtiin lyhyitä, 10-30 minuutin melko kevyitä harjoituksia joka päivä. Se oli silmät avaava kokemus - joogan ei tarvitsekaan olla täyspitkä hikinen suoritus, vaan joinain päivinä se voi olla selänkiertoja ja loppurentoutus. 

Tuon jälkeen jooga on jäänyt tavaksi, ja joogaan kotona kolmena tai neljänä iltana viikossa. Notkeuteni on parantunut huomattavasti, ja mikä vielä parempaa, osaa nyt paljon paremmin rauhoittaa itseni kiireisen tai stressaavan päivän jälkeen. Ai niin, ja painankin 12 kiloa vähemmän. 

BTW, luulen, että tuo astangan ylivalta Suomessa johtuu aika paljon Petri Räisäsestä, ja siitä, miten näkyvä hahmo hän on (ollut) mediassa joogan edustajana. 

 

maggie-vierailija (Ei varmistettu)

Ihana kuulla tällaisia ihmisten joogahistoria-juttuja ja ajatuksia joogasta!

Anna Vihervaarasta

Eikä, mäkin olen joogannut Yoga with Adriene-kanavan tunteja.:) Ne on siitäkin ihania, että ovat ilmaisia. 

Jännää, että en ennen ole edes ajatellut, että astangalla on ylivalta Suomessa. Ajattelin vain, että astanga on ainoa fyysinen jooga.:D Se kertoo varmaan aika paljon suunnan vallasta täällä.

Ihania joogahetkiä sulle ja mulle!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kirjoituksesi ovat mahtavia. Luen ne aina ja haluaisin kirjoittaa vastapainoksi jotain yhtä hyvää kommenttikenttääsi.

Useimmiten en ehdi (koska olen krooninen kiirehtijä) ja enhän mä nyt kuitenkaan mitään osaa sanoa.

Mutta ehkä siitä on iloa että tämmöisenä kiireisenäkin aamuna sanon vaan että kiitos ihan tosi paljon sun blogista &lt;3

Anna Vihervaarasta

Hei ihanaa, tästä tuli niin hyvä mieli! <3

Tänne saa kirjoittaa ihan mitä ja miten haluaa. Kiitos tästä ja aurinkoa viikonloppuun!

unipallero (Ei varmistettu) https://notsodamnmainstream.blogspot.fi/

Oi, ihana kirjoitus! Mäkin olen nyt harrastanut joogaa vuoden verran, tosin vain kerran viikossa - käyn joogatunneilla maanantaisin, kun töiltäni ehdin. Joustavassa työajassa on se varjopuoli, etten ihan joka viikko ehdi 17.40 alkavalle tunnille.

Juurikin eilen törmäsin jännittävään sivuvaikutukseen, jonka tämä vuoden joogaaminen on tuonut elämääni. Olen nimittäin ihan törkeän hyvä Twisterissä. Eräs yhdeksänvuotias kiskoi mut pelaamaan sunnuntai-illan synttärijuhlissa, ja mun oli pakko välillä heittäytyä perseelleni tahallani, kun millään ei tuntunut tasapaino pettävän. Kannattaa kokeilla, saatat yllättyä!

Kommentoi

Ladataan...