Miten oman elämänsä sankarittareksi tullaan?

Ladataan...

Olisi ihanaa olla sellainen vahva nainen. Girl Boss. Oman elämänsä sankaritar, kyllä te tiedätte.

Se ei vain aina ole ihan helppoa. 

Ne oman elämänsä sankarittaret,

Ne uskaltavat olla haavoittuvaisia, sillä ne tietävät selviävänsä. Miten ikinä kävi. Siksi ne kokevat elämässä paljon. 

- Mutta mitä jos epäonnistun? Mitä jos se ei tykkääkään? Mitä jos sattuu?

- Pitää vain uskaltaa. Ja jos sattuu, niin kyllä siitä selviää. Pahempi on jos ei koskaan uskalla. Mieti sitä vähän.

Mitä enemmän ne kokevat, sitä enemmän ne uskovat itseensä.

- Mutta mitä jos tämä onkin erehdystä, ehkä oonkin ihan huono, en mä mitään osaa, muutkin sen kohta varmaan tajuaa.

- Kas, huijarisyndrooma. Siitä kärsii moni nainen. Ja ne naiset ovat aina tosi päteviä.

Mitä enemmän ne uskovat itseensä, sitä enemmän ne uskaltavat ottaa riskejä. Siksi ne menestyvät.

- Oishan se ihanaa, mutta en mä nyt voi. On asuntolaina ja lapset ja koirat, kolmikymppisen elintaso ja taakka. 

- Jos et nyt voi niin koska sitten? Elämässä on harvoin oikeaa aikaa. Eikä siitä edes tiedä, onko aikaa ollenkaan. 

Materia ei ole niille kauhean tärkeää. Ja täydellisyys ei varsinkaan. Itse asiassa ne uskaltavat olla ihan hyviä, keskinkertaisia jopa. 

- Löysin ihan täydellisen neuleen. Pakko saada se. Sitten mun vaatekaappi on taas vähän täydellisempi, puuttuu enää se silkkipaita, vintagefarkut, designlaukku, ne korkkarit...niin ja sitten on jo kevät ja miten ikinä mulla on rahaa lähteä reissuun?!?

- Oot varmaan tosi onnellinen siinä täydellisessä silkkipaidassa täällä Suomessa, kun tuskailet, mitä kaikkea vaatekaapistasi vielä puuttuu.

Ne tahtovat hyvää muille ja auttavat muita menestymään. Ne myös uskaltavat pyytää apua ja puhua unelmistaan. Siksi ne saavat apua muilta.

- Kannattaakohan mun nyt kertoa tuolle siitä meidän avoimesta paikasta ollenkaan. Mitä jos se onkin tosi hyvä, mua parempi. Mitä jos se ylennetään? Mitä jos mua ei enää sitten tarvita?

- Tai mitä jos se suositteleekin sua siihen sun unelmien työpaikkaan, kun vinkkasit tästä työstä sille?

Niillä on hyvä itsetunto, eivätkä ne vertaa itseään muihin. Siksi ne osaavat arvostaa sitä, mitä niillä on. Ja itseään. Just sellaisena. 

- Hitsit, kun tää mun kämppä on tällainen. Miksei mulla ole integroituja kodinkoneita niin kuin sillä? Ja sen asukin oli niin kiva, ei kukaan varmaan huomaa mua sen rinnalla. Mun reidetkin on niin paksut.

- Eilen sä tykkäsit sun vaatteista ja kodista ja muodokkaista reisistä...

Koska ne osaavat arvostaa sitä mitä niillä on, ne muistavat, että toisinkin voisi olla. Siksi ne pitävät huolta läheisistään ja jaksavat taistella hyvien asioiden puolesta. Ne eivät luovuta, vaan uskovat, että taisteleminen kannattaa. 

- Mitä tässä nyt enää taistelemaan. Trumpista tuli presidentti ja turkistarhaus sen kun jatkuu. Ihan sama.

- Ai että sun teoilla ei ole merkitystä? Muista, mitä Hilary sanoi: ”Never stop believing: fighting for what's right is worth it.”

Ne eivät jätä elämäänsä heitteille. Ne kantavat vastuunsa, eivätkä anna muiden päättää tärkeistä asioista.

- Pakko sen on ymmärtää, miltä musta tuntuu. Kai se nyt sen verran osaa lukea mua. Ja ihan varmaan pomo tajuaa, että ansaitsen palkankorotuksen. Ei mun tartte sitä pyytää, eihän?

- Meillä on kuule tämä kieli viestintäkeinona just siksi, ettei tarvitsisi arvuutella. Enkä ole ihan varma, että uskonko telepaatteihin.

Jotta ne osaisivat päättää itse, ne opettelevat tuntemaan itsensä ja toiveensa. Ja ne tajuavat, ettei kaikkea voi saada.

- Jos me viideltä mennään kahville, kuudelta joogaan, seiskalta lenkille, kasilta kirjoitan blogia, ysiltä pussaillaan, kympiltä luen kirjaa, sitten pitää siivota ja maalata se pöytä ja ai niin ne illanistujaiset...

- Ne ei myöskään suorita elämäänsä.

Koska ne tuntevat itsensä ja osaavat priorisoida, ne pystyvät tavoittelemaan oikeita asioita.

Ja sitten niiden unelmat toteutuvat.

Ja kun elämässä on oikeat asiat ja niitä osaa arvostaa,

on aika helppo olla onnellinen. Sellainen sankaritar.

(Tosin suklaa ja Netflix ja uudet presidentinvaalit saattavat myös auttaa.)

Kuva Hannele Salmi

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi hyvä postaus, niin totta! Paras kohta oli, kun luin vähän väärin: "Enkä ole ihan varma, että uskonko teletappeihin" :D Mikä ihana lenssuillan piristys :D

Anna Vihervaarasta

:D Ja arvaa mitä? Meinasin ensin kirjoittaa juurikin niin.;)

Oomarie (Ei varmistettu)

Hieno teksti, muistuttaa tärkeästä asiasta. Jokainen meistä on jo oman elämänsä sankari(tar), vaikka se välillä tuppaakin unohtumaan, sillä harva sankaritarina kertoo arjen sankaruudesta. "Wau, onnistuit saamaan parkkipaikan taloyhtiön jonostuslistalta!!!" tai "Selvisit jälleen yhdestä yksinäisestä viikonlopusta!!!" tai "Rohkenit viimein sanoa kampaajalle, ettei epäsymmetrinen leikkaus ole tyyliäsi!!!" Tuollaisista uroteoista ei välttämättä kerrota iltanuotiolla (nykyisin somessa), mutta hitsi vie, miten voimaantunut ja vahva selviytyjäfiilis niistä voikaan silti tulla. Aorrrggghhh!!! (sisäisen soturinaisen huuto) :D

Anna Vihervaarasta

Todellakin! Varsinkin tuosta kampaajalle sanomisesta pitäisi todella palkita, ei ole helppoa se!:)

Elsa P. (Ei varmistettu) http://starbox.fi/elsap

Ihanaa, Anna! Ajattelin juuri tänään esimerkiksi itsensä arvostamista ja vertailemista muihin. Ja noin muutenkin elämää.
Olipa kivaa taas lukea sun tekstiä! :-) Ihanaa viikkoa xxx

Anna Vihervaarasta

Ihana Elsa. <3 Kaunista viikkoa!

Kommentoi

Ladataan...