Murroskausia ja purjehtijoita

"The quickest way to acquire self-confidence is to do exactly what you are afraid to do."

Aamuisin hytisen ohuessa takissani ja katselen kuuraista maata. Valo lankeaa siihen viistosti, aurinko valuu joka aamu alemmas ja uppoaa iltaisin mereen aiemmin. Nyt on sinisten hetkien ja auringonlaskujen aika. Murroskausi, jona vanha vuodenaika jää taakse ja hetken ei ole lämmin eikä kylmä, ei talvi eikä kesä.

Toiset ihmiset eivät pidä murroksista. Toiset tarvitsevat niitä. Joillekin myrskyn silmässä on kotoisampaa kuin rasvatyynellä. Minä tahdon seilailla jossain niiden välissä. Siellä missä puhaltaa ja purjeet joutuu välillä nostamaan. Siellä missä kohtaa tuntemattomia virtauksia ja suuria aaltoja, joita seilatessa löytää itsestään uusia voimia ja taitoja.

Silti illan tullen tahdon laskea purjeet ja lipua satamaan.

Joskus nuorempana en osannut yhdistää toiveitani. Pidin niitä ristiriitaisina, joten sulloin purjehtijaminäni kaappiin ja lukitsin oven. Se tietenkin murtautui lopulta ulos sieltä, mitä muuta se olisi voinut tehdä?

Nyt tiedän, että itseään ei voi tukahduttaa. Siksi ajattelen, että kaikelle, joka saattaa saada silmät loistamaan kirkkaammin, kannattaa sanoa kyllä. Sanon niin esimerkiksi uusille työjutuille, vaikka ne veisivätkin minua pois vahvoilta alueiltani. Tahdon oppia uutta. Tai menen juhliin, joissa en tunne ketään. Vielä ikinä ei ole kaduttanut. Tai kokeilen rajojani tekemällä jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Kesällä matkustin yksin ensimmäistä kertaa.

Kaikki tämä on vähän epämukavaa. Mutta koskaan ei ole enemmän elossa kuin koetellessaan omaa tahtoaan, rohkeuttaan ja kykyjään. Ei purjeveneitäkään ole tarkoitettu makaamaan satamissa.

Pus.

 

(Lainaus tuntematon)

Share

Kommentoi