Myrskyistä

”When you come out of the storm, you won't be the same person who walked in. That's what this storm's all about.”

Syksy on kääntymässä talveksi. Tuuli ei puhalla enää lempeästi, se hyökkää mereltä täydellä voimallaan, puhkuu aaltoihin vaahtopäät. Tuntuu, että se tuuli, joka on puhaltanut elämässäni keväästä lähtien, on ollut juuri tällainen: vahva, aikaansaava ja raju. Tuuli, joka repii naamiot päältä ja jättää näkyviin vain sisustan.

Keväällä, kun kaikki oli niin hirveän kaunista, aurinko paistoi, edessä odotti paljon uutta ja ihanaa, ystäväni sanoi minulle:

”Pidä huolta, että olet onnellinen myös marraskuussa. Varaudu siihen, että olet ehkä yksin silloin, kun on synkkää ja kylmää. Muista, että tulee hetkiä, joina kaikki muut ovat jonkun kainalossa, ja sinä et. Pidä huolta, että olet onnellinen myös silloin.”

Marraskuu on elämä alastomimmillaan. Ei ole aurinkoa, jonka paisteeseen paeta, ei pitkien päivien raukeutta, ei niitä myöhäisiä tunteja, joina istua ulkona, kunnes jäljellä on vain vaaleanpunainen taivas ja kesäyön tuoksu.

On harmaa maisema, karu ja melankolinen, pimeät päivät, valaistujen ikkunoiden taakse piiloutuvat ihmiset. Viimeistään marraskuussa huomaa, jos ei ole tyytyväinen.

Myrskyillä, isoilla elämänmuutoksilla, on jännä ominaisuus muuttaa meitä samalla, kun maailmamme mullistuu. Kun tekee isoja päätöksiä, joutuu menemään syvälle itseensä, miettimään mitä todella haluaa ja kohtaamaan myös ne heikkoudet ja pelot, joita kantaa mukanaan. Toisena päivänä voi tuntea itsensä itsevarmaksi aikuiseksi naiseksi, toisena onkin raivostuttavasti taas se pieni, epävarma tyttö, joka pelkää kaiken kaatuvan.

Kun myrskystä kävelee ulos marraskuuhun, ei ole se sama ihminen, joka käveli sen sisään huhtikuusta. Vasta marraskuussa tuulten mahti oikeasti mitataan, koska vasta nyt maailma on riisuttu, kauniit houkutukset menneet uinumaan, kaikki se, mihin voi paeta on poissa.

Myrsky muuttaa väkisinkin. Riisuu pala palata pois sitä, minkä taakse on suojautunut. Myrskyn hiljalleen rauhoittuessa jäljelle jää tieto siitä, kuka on, mitä tahtoo, millainen on. Ja mistä kaikesta todella selviää. Sitä ei voi koskaan saada selville auringonpaisteessa seilaillessaan.

Kiittäkäämme myrskyistä.

Englanninkielinen lainaus Haruki Murakami

Share

Kommentit

Anna Vihervaarasta

Samat sulle! <3

EllaE
Ella Elers

Komppaan edellistä! 

vvvvv (Ei varmistettu)

En voisi samaistua tekstiisi enää yhtään enempää. Kommentoin joskus aikaisempaan tekstiisi erosta ja siihen liittyvistä (loputtomista) sotkuista, joiden kanssa jossain määrin jopa totuin elämään ja opin sietämään omituisia välitiloja ja epävarmuuksia. Kesällä kaikki oli sotkuista huolimatta kevyttä ja siedettävää, mutta sitten tuli marraskuu ja ymmärsin etten kestä tätä enää ja tein päätöksen, joka oli rahallisesti tyhmä mutta oman onnellisuuteni ja hyvinvointini kannalta todennäköisesti ainoa oikea. Kai sekin on taito, että tietää milloin on parasta lakata hakkaamasta päätään seinään, perustelin.

Kiitos että jaat ajatuksiasi täällä, saan niistä paljon inspiraatiota ja voimaa.

Anna Vihervaarasta

Muistan hyvin kommenttisi. <3

Päätöksesi tuskin voi olla muuta kuin hyvä, jos se on onnellisuutesi ja hyvinvointisi kannalta oikea. Raha on vain rahaa, en usko, että sen mukaan kannattaa suunnitella elämäänsä. Tietenkin se huolettaa (hirveästikin helposti), mutta yleensä kaikki järjestyy aina jotenkin päin.

Kirjoitin jokin aika sitten, miten olin yhtenä iltana vähän pahalla mielellä ja huolissani tulevaisuudestani. Sitten avasin erään kirjan. Ensimmäinen lause, jonka luin oli: älä anna rahan tai turvallisuuden ohjata valintojasi.

Raha ja turvallisuus ovat molemmat tavallaan oikein hyviä asioita. Mutta jos niihin jää jumiin eikä uskalla niiden menettämisen pelosta elää niin kuin tahtoisi, niistä tulee taakka. Kumpikin on sitä paitsi illuusio: elämä on jatkuvassa liikkeessä, mikään ei ole stabiilia. Sekä rahan että turvallisuuden voi menettää helposti, vaikka tekisi kaikkensa, ettei niin kävisi.

Ja jos on elänyt elämänsä ne edellä, mitä sitten jää jäljelle?

vvvvv (Ei varmistettu)

Tekisi mieli välittää sun vastaus niiden mun sotkujen toiselle osapuolelle :)

Olen sitä mieltä, että tyhmä tai liian kiltti ei saa olla, mutta lopulta raha ei ole tärkeää, eikä sen pidä antaa ohjata omia valintojaan liikaa, siis niin että kärsii joko itse tai aiheuttaa kärsimystä ympäristölleen. Ajattelen asiaa myös niin että mä maksan nyt sitten vähän rahaa siitä, että minä ja se toinen päästään molemmat eteenpäin elämässä, ja se on varmasti sen arvoista.

Kyllä tää tästä, koko ajan parempaan suuntaan. Ja niin paljon hyvääkin on seurannut, joten ei oikeasti ole mitään hätää.

Anna Vihervaarasta

Raha on oikeasti lopulta vain rahaa. Se on toki hyvin tarpeellista johonkin rajaan saakka, mutta se siitä. Ja niiden omien, hyväksikokemiensa valintojen hinta voi joskus olla hyvin konkreettinen. Saatanpa tietää ihan täsmälleen, mitä tarkoitat.

Eihän kukaan tahtoisi rahaa menettää. Mutta lopulta se ei ehkä ole niin vaarallista. Vaarallista olisi se, jos jättäisi jotain oikeasti onnen kannalta tärkeää tekemättä rahan takia, se että antaisi rahan määrätä, mitä elämässään tekee.

Ihanaa päivää ja toivottavasti kerrot kuulumisiasi jatkossakin!

Enne/Casa-X (Ei varmistettu) http://casa-x.blogspot.fi/

Hienosti kirjoitettu. Ja kun on kertaalleen katsonut itseään ja itseensä armottomassa valossa, riisuttuna ja vereslihalla, ja joutunut kohtaamaan sen oman pimeän marraskuunsa silmästä silmään, niin ne tulevatkin myrkyt helpottuvat. Kun tietää, kuka on ja mikä on itselle tärkeää, on tukevampi olo seistä tuulten myllerryksessä. Latva voi heilua, varsi taipua, mutta juuret pysyvät tiukasti maassa.

Anna Vihervaarasta

Olet hirveän oikeassa: kun tuntee itsensä, tietää rajansa ja sen, mitä elämältään tahtoo, tietää myös pärjäävänsä niiden myrskyjen myllerryksessä. ”Latva voi heilua, varsi taipua, mutta juuret pysyvät tiukasti maassa” = ihanasti sanottu!

Suloista lauantaita!

What else is there?

Oli pakko tulla sanomaan että kiitos paljon blogistasi, tää on lohduttanut tosi paljon viime aikoina. On myrskynnyt mun elämässä aika kunnolla! Olen itsekin tajunnut samoja asioita elämästä mitä sinä, mutta välillä sen vaan unohtaa ja siihen tarvii jonkun toisen sanomaan sen uudestaan. Sen tää blogi on tehnyt. Kiitos. :)

 

Anna Vihervaarasta

Tiedätkö mitä: ilman teitä lukijoita tätä blogia ei olisi. Kiitos, että kommentoit ja jaoit ajatuksesi. <3

Myrskyt ovat rankkoja tapahtuessaan, mutta aika ajoin myös tarpeellisia. Niistä selvitessään on aina vahvempi ja oppinut itsestään paljon. Ja kun on selvinnyt niiden kovien tuulten puhalluksessa, saa lisää itsevarmuutta ja tietää selviävänsä kaikesta muustakin eteen tulevasta.

Sillä kaikki järjestyy, kun siihen vain malttaa uskoa. Uskotaan siis.

Kommentoi