Neuleita ja samppanjaa, eli ajatuksia elämän eri puolista

Ladataan...

Ne teistä, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, tietävät, että opettelin neulomaan - tai kutomaan, kuten meillä päin Espoota sanottiin - vasta kesällä. Sitä ennen olin pitänyt puikkoja käsissäni viimeksi varmaan ala-asteen kässäntunnilla. Ne tunnit olivat tuskaa, ja ompelukoneen kanssa emme edelleenkään ole väleissä. Mutta puikot. Niistä olen aina pitänyt.

En ole käsityöihminen. En sitten yhtikäs yhtään. Mutta kun kerran otin puikot käteen, en ole enää osannut päästää niistä irti. Silmukoiden hiljalleen kasvava ketju on oudon terapeuttinen, rauhoittava, jopa meditatiivinen. Ja ihan mahtavaa vastapainoa arjelleni, johon kuuluu avotoimistoja, täysiä kalentereita, palavereita, deadlineja. Tai sitten tietokone, ajatus ja minä. 

Näillä kaikilla on paikkansa. Neulominen vain eroaa muusta elämästäni siinä, että se on niin konkreettista. Ja täysin omissa käsissäni. Vähän niin kuin bloggaaminenkin.

Loppusyksyllä Kiseleffissä pidetyssä bloggari-illassa joku sanoi olevansa yhtä aikaa blogin AD, päätoimittaja, valokuvaaja.

Se on samalla suloista ja raastavaa. Varsinkin silloin, kun kuva ei vain näytä hyvältä, ilmaisista fonteista ei löydy mieluisaa tai siitä lempparista puuttuu ääkköset, eikä sanoista muodostu sellaista tarinaa, jonka haluaisi kertoa. Silti on ihanaa, kun on jotain täysin omaa. Ja on vastuussa kaikesta ihan itse. 

Blogeja ja sosiaalista mediaa ylipäätään kritisoidaan usein siitä, miten niistä näkee vain osan kertojan elämästä ja senkin paranneltuna. Te siellä ruudun toisella puolella tiedätte minusta sen puolen, jonka olen valinnut näyttää täällä. Neulojan, luontotytön, wannabe-valokuvaajan, unelmoijan. Elämääni kuuluu kuitenkin paljon muitakin asioita, joista saattaisin tahtoa teille kertoa, mutta jotka ovat vielä jääneet piiloon. Ehkä ensi vuosi tuo jotain uutta tullessaan blogiinkin, ehkä ei. Joka tapauksessa se on jälleen kerran uuden alku, muutosten ja lupausten hetki. 

Nyt ei ole puikkojen päivä. Tänään on pikkumustien, punahuulten, korkokenkien, samppanjalasien yö. Tänä yönä taivas loistaa, tässä yössä on taikaa ja kimallusta.

Ihanaa uutta vuotta teille jokaiselle, nähdään taas ensi vuonna!

PS Keskimmäisen pipon ohje löytyy täältä.

PPS Jos neulominen ei nappaa, pipoja voi myös ostaa. Miltä kuulostaisi entisen ammattisurffarin (aah) Myssyfarmi?

 

Share

Kommentit

Aisha J
Aisha

Ihanaa uutta vuotta sinullekin! :)

(Minä en ole puikkoihminen yhtään, mutta siksi olenkin suunnattoman onnellinen, että siskoni ja äitini ovat! Ilman villasukkia kun ei voisi elää.)

Anna Vihervaarasta

Villasukat on ihan parhautta. Ja mun mielestä yksi parhaista joululahjoista aina.:)

Ihanaa vuotta 2014 sullekin! <3

 

suveliina (Ei varmistettu) http://fallenforanoldchair.blogspot.fi/

Oikein Ihanaa Uutta Vuotta Sinulle &lt;3 Kiitos ihanasta blogista!! Tällaisena päivänä muutos on aina ajtuksissa, mutta aina hyvää ei kannata muuttaa, mutta toisinaan se taas tekee hyvää. Uusi vuosi saa näyttää mitä tuleman pitää. Mutta hei MEhän nähdään ensi vuonna &lt;3 Säkenöivää iltaa teille!!!

Anna Vihervaarasta

Niin totta. Kaikkea ei tietenkään kannata muuttaa, mutta jotkut muutokset ovat hyväksi.:) Ja uuden vuoden alku saa ehkä miettimään, mitä sitä oikein haluaisikaan taas tältä vuodelta - ja toimimaan sitten sen mukaan.

Jippii, todellakin nähdään! Jännää ja hauskaa yhtä aikaa.:)

johannal (Ei varmistettu) http://www.kotiaurorassa.blogspot.com

Ihanaa uutta vuotta sinullekin ♡

Anna Vihervaarasta

Samoin sinulle! Olkoon vuotesi hurmaava! <3 

Vierailija (Ei varmistettu) http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/

Siihen nähden, että aloitit neilomisen aktiivisesti vasta kesällä, olet kyllä todella taitava! Itse rakasta kutomista (kuten meillä Espoossa tosiaan sanontaan =D) ja aina on vähintään sukat tulossa. Ja tästä bloggaamisesta, itse aloitin vajaa vuosi sitten ja on ollut todella ihanaa. Ihanaa on myös lukea muiden mahtavia blogeja (kuten tätä sinun) ja katsella ihania kuvia. Eikös niin, että tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen uusin kujein =). Ihanaa, valokuvauksellista ja kutomisen riemua vuodelle 2014 &lt;3!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Katinka! <3

Kutominen on ihanaa! Olen ihan totaalisen koukussa siihen. Ja samat sanat bloggaamisesta.:)

Todella: uusi vuosi, uudet kujeet. Ihanaa vuotta sinulle!

Jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Ihanaa uutta vuotta! Arvostan todella paljon kärsivällisyyttäsi ja innostustasi opetella neulomaan. On ollut tosi ihanaa seurata sitä! Ja miten paljon voit vielä siinä kehittyä :) Meinaan itsekin kohta aloittaa jonkin neuletyön.

Ja tästä bloggaamisesta :) On ehkä ihan hyvä rajata sitä, mistä kirjoittelee. Ainakin jos on kyseessä oma elämä. Ja toisaalta ajatukset siitä muuttuvat. Itsellänikin on muuttunut aihepiirit. Välillä haluaisi aloittaa kaiken alusta ja puhtaalta pöydältä, mutta toisaalta on hauska, että vuosien bloggailu on jollain tapaa näkyvillä ja siitä voi seurata kehitystä. Tiedä, mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan! Huh, mä en tiedä, miten puhtaalta pöydältä mun vuosi alkaakaan. Mun tietokone on jotenkin ihan jumissa enkä pääse mihinkään tiedostoihin ja kamera samoin... Pääsen jotenkin nettiin ja sain pari kuvaa ladattua blogiin. Siinä kaikki.

Mutta siis fiiliksellä ja itseään kunnellen tähänkin vuoteen! :)

Anna Vihervaarasta

Moikka! Mahtavaa, kun sä sanot noin, koska sähän oot ihan käsityöguru! <3

Musta neulominen on jotenkin hurjan hauskaa. Ja oon sitä ompelukonettakin miettinyt. Olisi niin näppärää ommella itse kaikenlaisia sisustusjuttuja. Nytkin haluaisin meille uudet värikkäät sohvatyynyt, mutta kaupoista on niin vaikea löytää mieluisia. Ehkä mä vielä kesytän sen ompelukoneenkin. Joskus.

Ja oot tosi oikeessa, aihepiirien rajaaminen on fiksua. Lähinnä haluisin ehkä itse tuoda tänne blogiin vähän lisää juttua hyvinvoinnista, (kasvis)ravinnosta yms. ja ehkä myös jotain sisustusjuttuja. Saas nähdä, mitä tuleva tuo. Oon kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kannattaa kirjoittaa siitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. Väkisin jostain tietystä aiheesta kirjoittaminen ei vaan toimi.

Sulla oli niin ihania kuvia taas! Mä oon ihan masentunut tähän pimeyteen ja siihen, etten oo ikinä valoisaan aikaan kotona ja kuvista tulee rumia. Pyh. Mutta onneksi nyt mennään valoa kohti!

Toivottavasti saat tietokoneen pian toimimaan. Tekniikka on niin ärsyttävää, kun se kiukuttelee. :/

Ihanaa vuotta ja nythän on jo tammikuu! Hauskaa!:)

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Moi taas, mä kuule luulen, että kaikki ajallaan! :) Voi olla, että pian koittaa se ompelukoneen aika. Elämä on niin ihmeellistä! Aina se yllättää. Yhtäkkiä huomaat olevasi vain niiiin kiinnostunut ja innostunut ompelemisesta. Sama kuin neulomisen kanssa ;) Arvaa, montako kertaa elämä on mut yllättänyt uusien asioiden parista... No tiedät kyllä itsekin tunteen.

Mä oon aina silloin tällöin miettinyt, että olisi kivaa, jos blogi olisi jotain tiettyä aihepiiriä enemmän. No se on sitä lifestyle -aihepiiriä. Se ei ole ollenkaan paha! Muakin on pitkään houkuttanut hyvinvointiteema. Itseasiassa aikoinaan, kun aloitin bloggaamisen, niin halusin bloggailla just paljon siitä. Jotenkin se vähän jäi, kun tuntui niin vaikealta ja ehkä jännitin lukijoiden vastaanottoa. Nyt oon miettinyt, jos alkais bloggailemaan ruuasta enemmän. Jokatapauksessa alkuvuodesta tulee kirjoitettua hyvinvointiin liittyvää juttua. Tee sä samoin, jos siltä tuntuu! Sitten tottakai olisi kiva olla sisustusblogi, mutta se ei tunnu nyt hyvältä. Siis meinaan, että kokonaan sen teeman ympärillä. Eli edelleen pitää kirjoittaa sitä, miltä sillä hetkellä parhaalta tuntuu :) Bloggailu on näemmä myös prosessi. Kannattaa kokeilla rohkeasti kaikkea!

Kiitos kuvakommentista. Muakin vähän masentaa tää pimeys. Ainoastaan päivän valoisimpana hetkenä viitsii vähän yrittää valokuvausta. Iltaisin ei viitsi nyt edes yrittää (no instaan korkeintaan). Onneksi tämä on tosiaan ohimenevää...

Ja hei, mikä parasta. Tietokone alkoi itsestään toimia vuorokauden sököilyn jälkeen (ehkä jokin päivitys meneillään). Ehdin jo olla ihan paniikissa. Kiva juttu - tammikuu!

Anna Vihervaarasta

Mä uskon vahvasti siihen, että kaikelle on aikansa ja siihen, että elämällä on kaikenlaisia yllätyksiä varalla. Hassua, en olisi oikeasti uskonut, että innostun neulomisesta niin paljon. Siinä on ihanaa sekin, kun koko ajan oppii! Ja sehän pätee kyllä niin moneen asiaan: oppia voi melkein mitä vain, jos tahtoo tarpeeksi. Oikeastaan aika kiva ajatus.

Musta välillä tuntuu, että rönsyilen kauheasti. Oisin kiinnostunut kirjoittamaan niin monista asioista, mutta johonkin pitää vetää raja. Ja sitten oon myös samaa mieltä sun kanssa, että niistä asioista, joista on itse kiinnostunut, kannattaa kirjoittaa. Vaikka kukaan ei jaksaisi lukea mun neulomuksista, niistä en suostu luopumaan!:D Ehkä lifestyle-bloggaus onkin parasta, jos ei halua rajata blogia kauhean tiiviisti. Hmm.

Mahtavaa, että sun tietokone heräsi henkiin!:) Asiat ratkeaa usein itsestään.

Hei, ihanaa iltaa! Palaillaan siitä brunssista.:)

 

annam_
anna k.

Oikein mahtavaa ja luovaa kuluvaa vuotta, Anna!

Bloggaamisessa miustakin on kivaa se, että on jotain omaa. Jotain, jonka sisältö on täysin omassa hallinnassa ja voi kertoa ja näyttää asioita, joita haluaa. Kirjoittajasta voi saada blogin kautta jonkinlaisen kuvan, mutta ei kuitenkaan kokonaisvaltaista, ja se on mielestäni ihan hyvä asia. Ehkä juuri nämä puolet, joita olet valinnut itsestäsi täällä näyttää, saavat tämän blogin/sinut tuntumaan jotenkin läheiseltä, vaikka ei tunnetakaan oikeasti.

Mutta tärkeintähän on kirjoittaa siitä, mikä kiinnostaa itseä, ja kiinnostuksen kohteethan vaihtelevat! :)

Terveisin toinen luontotyttö, wannabe-valokuvaaja, unelmoija ja ehkä hieman neulojakin ;)

Anna Vihervaarasta

Musta on oikeastaan kauhean jännää se, mitä puolia ihmiset haluavat blogeissaan itsestään paljastaa. Koska sehän jo kertoo jotain kirjoittajasta. Sitten toinen mielenkiintoinen juttu on se, miten täältä löytää ihan samanhenkisiä ihmisiä! Niin mahtavaa! Meilläkin on selvästi sun kanssa paljon yhteistä ja samanlaisia kiinnostuksen kohteita. <3

Ihanaa alkavaa vuotta Anna!:)

 

AKK (Ei varmistettu) http://sohvannurkassa.blogspot.com/

Neulominen on kyllä ihanaa ja ainakin minulla kausittaista. Välillä neulotuttaa niin vimmatusti ja välillä taas on ihan pakko lukea tai touhuta muuta. Tunnustan kyllä, että luuhaan ihan liian pitkiä aikoja netin ja etenkin blogien ihmeellisessä maailmassa, mikä syö aikaa mukavien asioiden tekemiseltä.

Itse tykkäsin neulomisesta ja ylipäätään käsitöistä jo koulussa. En kuitenkaan ollut hyvä neuloja ja niinpä harrastus jäi syrjään useiden vuosien ajaksi. Läpinäkyvän reikäinen kaulahuivi ja uskomattoman kireäneuleiset lapaset veivät innon varikolle. Yliopisto-opintojen alussa palasin puikkojen ääreen ja sillä tiellä olen yhä. Suurin vimma on hieman taantunut enkä ole viime aikoina tehnyt villatakin kokoisia projekteja mutta kaikkea pientä on työn alla koko ajan. Ehkä pitäisi joku ihana takki tai paita laittaa puikoille näin vuoden alun kunniaksi. Tai opetella jotain ihan uutta... Mitähän se voisi olla?

Anna Vihervaarasta

Vähän sama täällä. Mutta huomaan, että viikon tai parin neulomistauko riittää ja sitten olen taas intoa täynnä.:)

Itse olen tosiaan neulonut vasta muutaman kuukauden. Tykkäsin neulomisesta koulussa, mutta kaikkia muita käsitöitä kammosin. Ja sitten se jäi ihan kokonaan todella pitkäksi ajaksi.

Aionkin nyt tänä vuonna neuloa sen villatakin, ihan ensimmäisen ikinä. Kalastajan vaimolla on ihana malli, Puno. Meinasin kokeilla sitä. Ja sitten opettelen pitsineuleen.:)

Ihania neulontahetkiä ja suloista vuotta!

Kommentoi

Ladataan...