Neulomiskaipuu ja täyden kalenterin ongelma, eli asiat tärkeysjärjestykseen

Minut valtaa aina toisinaan outo kaipuu käsillä tekemiseen. Haluaisin tarttua puikkoihin, maalata huonekaluja ja leipoa omenapiirakoita. Tehdä asioita alusta alkaen itse.

Olen nyt esimerkiksi muutaman viikon suunnitellut neulovani sellaisen muhkean Samuji-pipon. Paha vain, että puikot ovat hukassa (olen varmaan kärrännyt ne vintille), eikä lankojakaan ole.

Eikä aikaa.

Juuri ajasta, tai pikemminkin sen puutteesta, tässä onkin kyse. Päivässä on vakiomäärä tunteja. Miten ne käyttää, on valinta. 

Sanon itselleni, että neulominen olisi ihanaa, mutta en vain ehdi. Ja se on totta. Ei siksi, ettei minulla olisi tarpeeksi mahdollisuuksia neulontahetkiin. Vaan siksi, että neulominen ei ole kovin korkealla tärkeysjärjestyksessäni.

Kun nimittäin illalla kotona pitää päättää, neulonko vai joogaanko, valitsen joogan. Neulonko vai bloggaanko, valitsen blogin. Neulonko vai luenko, valitsen kirjan. Neulonko vai opiskelenko, valitsen opiskelun (vaikkakin ehkä välillä pitkin hampain).

Priorisoin nämä asiat neulomisen edelle. Siksi se aina jää, vaikka kivaa olisikin.

Nyt, kun elämäni on aika täyttä, vähän ruuhkaistakin työn, koulun, blogin ja sosiaalisen elämän tähden, olenkin tietoisesti miettinyt, mitkä asiat minulle oikeasti ovat tärkeitä. Tein listoja.

Tärkeitä asioita: ihmiset ja koirat, liikunta, uni, koulu, blogi, lukeminen.

Vähemmän tärkeitä asioita: ruoanlaitto (tätä toki pitää harrastaa jonkin verran, mutta siihen kuluvan ajan voi minimoida), neulominen, hyvät tv-sarjat ja leffat.

Täysin turhia asioita: sosiaalinen media, leipominen. 

Jotta elämäni olisi kivaa, olen siis päättänyt, että kaikkea ei ehdi tehdä. Kun karsii elämästä vähemmän tärkeää, niin sille oikeasti tärkeälle jää enemmän aikaa. Silloin ei myöskään joudu aikatauluttamaan koko elämäänsä,

ja ehtii nauttia matkasta. 

Siksihän täällä ollaan, eikö?

 

PS Saatan silti neuloa sen pipon. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Kommentoi