Olohuoneesta, villatakista ja asenteesta

Ladataan...


Olohuone on taas ihan hitusen valmiimpi. Seinä maalattiin kermanvalkoiseksi (nyt vasta tajuan, kuinka harmaa se edellinen valkoisen sävy oli), on pari uutta tyynyä ja uusi seinävalaisin.

Luulen, että tämä on projekti, joka muotoutuu pikkuhiljaa. Ja niin se saa ollakin.

Olin vähän aikaa sitten vielä täysin ärsyyntynyt tähän kotiin. Ihan vain siksi, että sisustusprojektini tuntuu kestävän ikuisesti. Se taas johtuu siitä, että sisustamisen sijaan neulon, kirjoitan, luen, katselen leffoja, kuljeskelen metsissä, valokuvaan, juon välillä teetä, välillä viiniä, näen hauskoja tyyppejä ja haaveilen. (Nämä ovat muuten juuri niitä juttuja, joihin haluankin käyttää aikaani.)  

Toinen ärsyynnyksen aiheeni on viime päivinä ollut villatakki. Se on nuo kymmenen kerrosta tuossa puikoilla. Ajattelin ensin neulovani sen kuukaudessa ja laskeskelin jo, kuinka monta kerrosta pitäisi saada illassa aikaan. Tähän mennessä olen nelonut yhteensä 40 kerrosta, purkanut tekeleen kahdesti ja päättänyt, että se valmistuu, kun valmistuu. 

Huomasin nimittäin olevani ärsyyntynyt vain siksi, että elämässäni on keskeneräisiä asioita. Sehän on täysin älytöntä, koska niin on aina. Ja miten hirveää olisikaan, jos koko elämä olisi valmis? Ei olisi mitään, mitä odottaa, ei mitään, mistä unelmoida.

Uskon, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Olohuone valmistuu sitten, kun on sen hetki, samoin villatakki. Tai oikea hetki minun elämässäni. 

Vedämme puoleemme erilaisia asioita, koska elämässämme on jonkinlainen tilaus niille. Ehkä villatakin neulominen opettaa minulle kärsivällisyyttä ja olohuoneen muotoutumisessa kestää, jotta ehtisin selvittää, minkälaisen kodin oikein tahdon. Tai sitten kyse on jostain muusta.

Asiat sujuvat  yleensä mukavasti omalla painollaan, kun niiden antaa sujua, eikä yritä väkisin tehdä jotain, joka ei juuri sillä hetkellä tunnu hyvältä.

Suloista sunnuntaita, muruset!

 

 

Share

Kommentit

pienisisko
Spin off

Ihanan näköistä! :) Näitä juttuja kun lukee niin väkisinkin tekee mieli kaivella neuloksia laatikoiden pohjalta. Jotenkin on aina ollut sellainen hölmö fiilis, että mitä minä nyt mitään neuloksia rupeen nyhväilemään kun en edes osaa. Mutta mitä ilmeisemmin, sitähän voi ihan tekemällä oppiakin! :) 

 

Anna Vihervaarasta

Kiitos pienisisko!:)

Mäkään en osaa neuloa, tai en ainakaan vielä kesällä osannut. Jotenkin kummasti oon silti saanut aikaan kaikenlaista. Tekemällä todellakin oppii, ja neulominen on siitä armollista, että siinä kehittyy tosi nopeasti eikä pieniä virheitä kukaan huomaa.;)

Vierailija (Ei varmistettu) http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/

Niinhän se menee, että helpottaa kummasti kun tunnustaa tosiasiat. Tosin siitä, että saa jonkun keskeneräisen valmiiksi, tulee todella hyvä olo. Ja kun oikein pakkaa liikaa asioita kerrallaan päälle, niin taikasana on priorisointi. Päättää järjestyksen, mikä pitää tehdä ja jättää viimeiseksi ne, jotka voi jopa ehkä jättää tekemättä. Ja on myös asioita joita aika hoitaa =D. Odotan innolla kuinka ihana villatakin teet, esittelethän sen sitten täällä blogissasi kun saat valmiiksi.

Anna Vihervaarasta

Niin totta!:) Itse päätin, että neulon tuota villatakkia vain silloin, kun huvittaa. Sillähän ei oikeasti ole mikään kiire. Ja toki esittelen sen - sitten joskus. Voi kyllä olla, että menee ensi syksyyn.;)

Ihanaa iltaa!

Anne - Elämäni sanoina (Ei varmistettu) http://elamanisanoina.blogspot.fi/

Tunnistan itsestänikin sellaisen kaikki valmiiksi nyt heti -ihmisen, jota hitaasti etenevät asiat ärsyttää suunnattomasti. Ehkä siksi kaikki aloittamani isommat neuleetkin ovat jääneet kesken ja tyydyn nykyään neulomaan pipoja ja sukkia, koska lopputuloksen näkee jo muutamassa päivässä. Tai apua, jos olisimme ostaneet asunnon joka olis vaatinut jonkun kokonaisvaltaisen remontin - ei mun juttu ollenkaan! Pitäisi rohkeasti aloittaa joku isompi projekti ja opetella sen kautta kärsivällisyyttä.

Ja hei, ensi talvenakin tarvii villatakkia, eli jos se valmistuu vasta silloin niin ei se ole niin vaarallista! ;) Tsemppiä projektiin vielä tätäkin kautta!

Anna Vihervaarasta

Mä oon oikeeastaan sitä mieltä, ettei kannata tehdään mitään, mitä ei oikeasti halua tehdä. Mua on vaan jo pitkään kutkuttanut neuloa se villatakki, mutta oon niin kärsimätön luonne, että saas nähdä, mitä siitä tulee. Varsinkaan, kun ohje ei ole kauhean aloittelijaystävällinen, kaipaisin jo nyt aika paljon tarkennuksia. ;)

Meidänkään koti ei oikeastaan vaatisi mitään isoa remonttia, mutta haluaisin silti tehdä vaikka mitä. Ehkä ihan hyvä, ettei meillä ole mitään isoa taloa, sehän jäisi ikuisesti rempalleen!:D

Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan! <3

annam_
anna k.

Itsekin huomaan ärsyyntyväni keskeneräisistä asioista. Mutta oishan se nyt tosiaan aika kamalaa, jos ei olisi mitään, mitä odottaa. Etenkin noissa käsityöhommissa minulla tuppaa usein kestämään, mutta silloin huomaan, että joskus on vain pidettävä taukoa ja tehtävä välillä jotain muuta. Eli juuri niitä asioita, joista nauttii. Olohuoneesi ja villatakkisi valmistuvat varmasti aikanaan, muista nauttia suunnittelusta ja tekemisestä, ja siitä, mitä olet jo saanut aikaan.

Ihanaa sunnuntaita sinullekin, Anna!

Anna Vihervaarasta

Olisi oikeasti ihan hirveää, jos kaikki projektit valmistuisivat kerralla eikä olisi mitään kesken. Olisi varmaan pakko aloittaa heti taas joku uusi juttu, elämässä pitää olla jotain odotettavaa.:)

Olen nyt antanut itselleni luvan ottaa rennosti ja tehdä asioita siihen tahtiin, kun ne luonnostaan etenevät. Suunnittelu onkin mielestäni aina ihanaa, se on se toteutuspuoli, joka joskus ontuu.;)

Ihanaa iltaa!

Anna Vihervaarasta

Moikka Emmi! Valaisin on ihan Ellokselta, ja ostin sen pari viikkoa sitten, eli sinne vain!:)

Kivaa iltaa!

Anna Vihervaarasta

Tiedätkö, minusta on aina vähän haikeaa, kun joku pitkä, ihana projekti valmistuu. Sittenhän se on ohi, eikä siihen enää voi palata.

Suloista iltaa!

tiia_

Mulla on myös taipumusta tuohon "nyt valmiiksi kaikki heti"-ajatteluun - oli kyse sitten pihasuunnittelusta tai sisustuksesta tai käsitöistä. Kuinkakohan monta ompeletta minäkin olen jättänyt kesken siksi, ettei siitä tullutkaan heti valmista? Aika hassua. Tässä hetkessä elämistä pitäisi kyllä harjoitella meikäläisenkin enemmän. Ei se päämäärä vaan se matka, vai mitenkäs se nyt menikään. :)

Anna Vihervaarasta

Välillä tuntuu, että ois ihanaa, kun asiat valmistuisivat nopeammin, mutta oikeasti ne kestävät juuri niin kauan kuin niiden kuuluu kestää. Ja tavallaan sekin on aika ihanaa. Olen nimittäin varma, että arvostan tuota villatakkia lopulta noin tsiljoona kertaa enemmän siksi, että olen tehnyt sen itse ja antanut sille paljon aikaa kuin jos olisi ostanut sen kaupasta ja saanut heti ylleni. Ihan sama pätee olohuoneeseen. Se muotoutuu nyt pikkuhiljaa, ja luulen, että siitä tulee silmissäni niin paljon kivempi kuin jos ostaisin vaikka kaikki tyynyt kerralla jostain. 

Mun kärsimättömälle luonteelleni hitaasti etenevät jutut ovat silti välillä aika tuskaa...;)

Ihanaa iltaa!

Paperikaupan tyttö

Voi miten viihtyisän näköinen olkkari teillä! Ja huikeeta, että oot alottanut sen villatakin neulomisen! Muakin houkuttaa ihan hirveästi mutta en ole vielä uskaltanut juuri tuon kyllästymisen ja turhautumisen pelossa :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana!<3

En oo ihan varma, miten huikeeta on, että oon aloittanut villatakin. Älyttömän huikeen hienoa on kyllä, jos saan sen joskus valmiiksi. Just nyt en oo ihan vakuuttunut siitä.;)

Kokeile säkin! Sulta se varmaan käy kuin tanssi, sähän teet omia neuleohjeitakin, senkin mestari! Mua huolettaa jo nyt tuon ohjeen ympäripyöreys...mulle pitäisi esimerkiksi kertoa kaventamista "neulo kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen" tms, ei "kavenna joka kerroksella". Joten lopputulos jää nähtäväksi!:D

Paperikaupan tyttö

Heh heh, villatakissa on kyllä suurin haaste se, että sitä ei ihan noin vain puretakaan viime metreillä, kun mittasuhteet meni vähän mönkään. Jos olisi joku tosi hyvä ohje ja juuri oikeat langat ja puikot, niin voisi onnistuakin, mutta kun tykkään aina soveltaa ohjeita, mikä ei ollenkaan hyvä juttu. Eikä tietenkään huvittaisi tehdä mitään yksinkertaista villatakkia, mikä taas tuo taas lisähaastetta hommaan :) Millä ohjeella teet?

Anna Vihervaarasta

Oon nyt ensin tekemässä Kalastajan vaimon Punoa, mutta se ohje on tosiaan hyvin ylimalkainen. Itse neule on super-ihana, mutta se Johanna on niin kokenut neuloja, että siitä ohjeesta puuttuu kaikki tarkemmat selitykset. Huomasin esim, että villatakkiin pitää tehdä resori ettei reunat käpristy vasta kommenttilaatikosta. Arvaa vaan, olinko ymmärtänyt tehdä sellaisia?:D

Mulla on itse asiassa jemmassa myös toinen villatakkohje, mutta ajattelin aloittaa tästä helpoimmasta. Saas nähdä, mun tekisi mieleni purkaa se vielä kolmannen kerran ja aloittaa taas alusta. Ehkä meidän pitäisi pitää joku kutomiskerhon kokoontuminen?;)

Paperikaupan tyttö

Hei jotenkin arvasin, että teet sen villatakin! Katsoin joskus itsekin sitä ohjetta. Joo voi olla, että tarkemmalla ohjeella olisi helpompi aloittaa, kun ei ole aikaisemmin villatakkia tehnyt.. Jos resorista ei ollut mitään mainintaa, olisi se itseltäkin varmasti jäänyt hokaamatta :) Pidetään vaan kutomiskerho! Mäkin voin hankkia jonkun villatakkiohjeen ja langat itselleni, niin sitten :)

Anna Vihervaarasta

Jes, tehdään niin! Ja sitten jotain herkkuja ja teteä ...tai viiniä. ;) Palataan tähän!

AnnEmilia (Ei varmistettu) http://onnikantuomat.blogspot.fi/

Ihanan näköistä! :)

Ja tuo on kyllä niin totta, että elämä on aina vähän keskeneräistä. Ja jotenkin kehittyvää ja liikkuvaa. Mutta se kai siitä just tekeekin jotenkin niin elämänmakuista.

"Asiat sujuvat yleensä mukavasti omalla painollaan, kun niiden antaa sujua, eikä yritä väkisin tehdä jotain, joka ei juuri sillä hetkellä tunnu hyvältä." Komppaan kyllä myös tätä ihan täysin! :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos AnnEmilia!:)

Ihanasti sen sanoit! Elämä on kehittyvää ja liikkuvaa, ja on aika suloinen ajatus, että itse kehittyy ja kulkee polkuaan sen mukana. 

Suloista iltaa Onnikantuomiin!<3

JohannaL (Ei varmistettu) http://www.kotiaurorassa.blogspot.com

Onpa nättiä :) Ihanaa sunnuntai-iltaa.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Johanna! Niin on kyllä sinullakin.:)

Ihanaa iltaa!

Aisha J
Aisha

Minulla on myös sisustus kesken, ja monesti se ahdistaa. Väillä sitten muistan, kuinka typerää on takertua siihen ahdistukseen, koska se jos mikä tukahduttaa luovuuden. Rauhallista iltaa sinne :)

Anna Vihervaarasta

Tosi hyvin sanottu! Ja loppujen lopuksi, mitä siitä, jos se on kesken? Koti (ja kaikki muukin) valmistuu aikanaan, jos sen kuuluu valmistua, mutta väkisin ja kiireessä tulee harvoin hyvää jälkeä.:)

Suloista iltaa!<3

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Heippa! Kuva näyttää hyvältä tai siis teillä näyttää hyvältä :) ja todellakin valoisalta! Tyynyt ovat kiva kokonaisuus, hyvä hyvä. Mä olin viikonlopun maalla rentoilemassa ja toin mukanani sen toisen valosarjan, mikä sullakin on. Siis inspiroiduin sun hankinnasta :) Ajattelin kokeilla sitä makkariin. Ja mä niin tiedän ton keskeneräisyyden. Toisaalta se on mun mielestä hauskaa. Mutta toisaalta se ahdistaa, kun huomaa yhtäkkiä, että tyyliin kaikki on keskeneräistä. Oon ollut tyytyväinen sisustukseeni, kunhan vain muutamaa kohtaa vähän ehostan. Tänään itseasiassa isäni sai mut ihan toisiin aatoksiin, kun hän ehdotti, pitäiskö laittaa lattiat uusiksi ja yksi seinä purata. Mä niin innostuin! Ja samalla tuskastuin vähän, koska aloin suunnitella ja totesin, että KAIKEN voisikin sitten uusia :D

Joo, että nyt kyllä tästä aiheesta riittäisi juttua! Ja se mun neuletyö... Olen purannut sen kolme kertaa! Nyt olen vasta muutaman kerroksen tehnyt. Ois ollut muuten varmaan jo valmista. Mutta omalla painollaan tosiaan. Ehkä mulla on jossain vaiheessa kotona lautalattia, jolla tepastelen kirjoneulevillasukissani. Uskon niin. Ennemmin tai myöhemmin.

Ihanaa, inspiroivaa ja opettavaista ensi viikkoa!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana!<3 Tyynyjä tarvitaan kyllä vielä muutama lisää, miten ois hei joku sisustus-/kangaskauppakierros joku kerta? Nyt tuossa sohvalla on oikeestaan vain niitä keltaisia + värittömiä, muu väri tulee kukista. Se kyllä näyttää mun silmiin ihan kivalta, mutta ehkä joku pieni lisäväri vielä mahtuisi? Oon todella ihan hurjistunut.;)

Mä taas katselin sun maalais-kuvia Instassa. Niin ihania! Mun valosarja on vielä kiinnittämättä. Aloin miettimään, että onko se kuitenkin liikaa tuohon tilaan, mutta ei se haittaa. Meillä riittää sisustamattomia huoneita.:D

Lautalattia kuulostaa niin hyvältä!!! Se ois munkin valinta, jos ei tarvitsisi olla käytännöllinen. Ne on niin kauniita.

Mä juuri mietin, että pitäisikö purkaa se villatakin alku nyt kolmannen kerran. En millään jaksaisi, mutten oo ihan tyytyväinen. Mur.

Ihanaa viikkoa sullekin!

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Joo, mennään ostamaan lisää värejä :) olen heti messissä! Helmikuussa? Mikä siis onkin tässä justiinsa. Mulla on kamalasti nyt kaikenlaisia sisustusideoita. Harmi, ettei aika ja energia riitä siihen, että kaiken muuttaisi heti. Pitää siivotakin välillä ja laittaa ruokaa ja tehdä kaikkea muutakin (kuten käydä töissä, mikä häiritsee tätä harrastamista).

Kuulostaa kyllä hurjalta sun villatakkiprojektisi. Olet tosi sissi, kun olet sen kimpussa. Olisin itse jo kyllästynyt. Ehtisinpä pian itsekin neulomaan niitä sukkiani.

Anna Vihervaarasta

Hyvä hyvä, mennään! Helmikuu on hyvä, palataa siihen vielä.:)

Töissä käyminen tosiaankin häiritsee harrastamista.;) Mullakin ois vaikka mitä ideoita, ne pitäisi vaan toteuttaa...

Mietin just, että purkaisinko villatakin jo kolmannen kerran. En oo vieläkään ihan tyytyväinen edes siihen alkuun. :/

Kivaa päivää!

Thilda (Ei varmistettu) http://thildan.blogspot.fi/

Aika samanlainen tuo sinun listasi siitä mitä teet ja haluatkin tehdä kuin minulla! Minäkin luen, kuljeskelen luonnossa, valokuvaan, haaveilen, katson leffoja, juon teetä, välillä viiniä, tapaan ystäviä, hengaan kahviloissa, shoppailen kirppiksillä ja käsityöpuodeissa ja myös netissä... Haluan elämältä elämyksiä, arjenkin keskellä voi olla vaikka mikä elämys edessä kun vain tarkasti katsoo!

Kuule, aina on keskeneräisiä projekteja ja ehkä niin pitää ollakin. Minua riepoo se että en (muka) ehdi tehdä nykyään ikinä niitä käsityöjuttuja joita olen vuosien mittaan opetellut; nypläystä, paperin tekoa, helmitöitä, kangaspuilla kutomista, tallukoita, neulakintaita, nauhoja, kirjansidontaa yms yms Mutta koetan ottaa sen silti tietoisesti rennosti, vaikka asia nyppiikin välillä. Näillä on ollut aikansa ja ehkä tulee aika vielä.

Kodista sen verran että emme asu mitenkään täydellisessä ja valmiiksi tuunatussa ja sisustetussa kodissa vaikka olemme tässä talossa asuneet likimain 6 vuotta. No, välillä on hyvä katsoa telkusta niitä kauhuohjelmia himohamstraajista, jotta huomaa että meillähän on ihan nätti ja meidän näköinen ja rento koti. Mutta että ei hätää, kaaoksessa emme asu (se on niin suhteellista)!

Anna Vihervaarasta

Minusta nämä ovat juuri niitä ihania juttuja.:) Hauskaa, että ollaan samoilla aalloilla tässä!

Kaikelle on tosiaan aikansa ja paikkansa. Itse yritän aina välillä priorisoida ja miettiä, mikä oikeasti on minulle tärkeää: onko se esim. puhtaat ikkunat vai oma hetki kirjan kanssa. Ihan kaikkea ei millään ehdi tekemään, joten pitää välillä vähän valita.

Kodissa on mielestäni tärkeintä, että se on omannäköinen (tai siitä on tulossa sellainen) ja siellä viihtyy. Kaiken ei tarvitse olla ollenkaan tip top, kotona pitää myös voida olla rennosti.

Ihanaa iltaa!

AKK (Ei varmistettu) http://sohvannurkassa.blogspot.com/

On jännä, miten keskeneräisyyttä sietää toisinaan tosi hyvin ja toisinaan taas maailma tuntuu kaatuvan siihen. Ehkä suhtautuminen riippuu omista energiavaroista tai mielialoista.

Anna Vihervaarasta

Totta! Välillä jokin asia vain ärsyttää ihan hirveästi ja välillä ei yhtään. Oon kyllä huomannut, että ärsyynnys vähenee, kun tarttuu toimeen ja tekee asioille jotain, vaikka valmistumiseen menisikin pitkä aika.:)

Ihanaa päivää!

Kommentoi

Ladataan...