Onnesta ja sen etsimisestä

Perjantaiaamuna kaikki oli ihan hyvin, mutta jokin epämääräinen kaihersi ikävästi. Vähän kuin silloin, kun odottaa jotain kurjaa tapahtuvaksi tai tietää unohtaneensa jotain, muttei muista mitä. Sillä hetkellä se jokin haittasi onnellisuuttani.

Se jokin oli tulevaisuus. Tai pikemminkin ajatus siitä.

Sinä aamuna oivalsin, että kaikki on oikeasti hyvin nyt. Juuri nyt. Ne asiat, jotka tällä hetkellä huolestuttavat, ahdistavat ja surettavat minua, ovat kaikki edessä vasta joskus myöhemmin. Eivätkä toivottavasti silloinkaan. Olen ollut välillä vähemmän onnellinen kuin voisin olla siksi, että pelkään ehkä olevani onneton tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa, jota ei koskaan välttämättä tapahdu, ei varsinkaan sellaisena kuin sen huonoina hetkinä päähäni maalaan.

Onneani haittaavat tällä hetkellä siis asiat, joille en voi juuri nyt mitään. Eikä onneaan koskaan pitäisi sitoa asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Silloin onni on heitteillä, tuulen vietävänä. Ja tuuli on oikukas tyyppi.

Ajattelen, että onnea ei pitäisi myöskään koskaan ripustaa yhden asian varaan, vaikka vaikutusmahdollisuudet olisivatkin osin omissa käsissä. Sillä jos onni riippuu yhden naulan varassa – rakkauden, työn, jonkun tietyn haaveen – ja se naula katkeaa, niin mitä sitten käy?

Siksi onni on hyvä ripotella. Miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka todella tuovat omaan elämään onnea. Selvittää onnen avaimet ja pitää huolta, että elämä on menossa niitä kohti, jollei se jo näytä omalta. Tärkeää on, että jos yksi tai monta palikoista pettää, onnen koko perusta ei petä.

Oikeastaan onnea ei tietenkään lainkaan kannata perustaa palikoihin. Ne auttavat, mutta eivät voi olla kaikki. On vain yksi tyyppi, jonka käsiin onnen todella voi antaa: sinä itse. Onnen resepti on yksinkertaisuudessaan se, mitä elämässäsi teet, mitä ajattelet siitä mitä teet ja mitä se saa sinut tuntemaan. Asenne.

Elämänasenne vaikuttaa onnellisuuteen enemmän kuin lähtötilanne ja sen hetkinen elämäntilanne yhteensä. Näin ainakin Saku Tuominen väittää, ja olen taipuvainen uskomaan häntä. Ei ole kovinkaan paljon väliä, millaiset kortit on saanut. Tärkeää on se, miten niitä käyttää ja mitä elämästä ja maailmasta ajattelee. Elämä voi näyttää ulospäin täydelliseltä, mutta kumista tyhjyyttään. Tai se voi olla hankalaa ja vaikeaa ja raskasta, mutta jos sen ajattelee olevan hyvää tai askel kohti sitä oikeanlaista elämää, se voi tuntua sata kertaa paremmalta kuin se täydellinen, tyhjä elämä.

Luomme onnemme itse. Niinpä huono uutinen on, että pelastavia ritareita ei ole. Hyvä uutinen puolestaan on, että pelastavia ritareita ei ole. Siksi se täydellinen poikaystävä tai unelmatyö eivät yksin riitä tekemään onnelliseksi. Sillä vaikka aina olisi esimerkiksi ajatellut, että parisuhteessa on aivan varmasti onnellinen, siinä parisuhteessa on se sama ihminen kuin yksinkin. Parisuhde, rakkaus, voi olla hyvin iso pala onnea. Mutta se ei riitä, jos ei ole onnellinen itsensä kanssa. Sama pätee työhön ja moneen muuhunkin asiaan. Hauskuus on siinä, että ajatus toimii myös kääntäen: on mahdollista olla onnellinen ihan heti nyt, ilman täydellistä poikaystävää ja unelmaduunia. Aika mahtavaa, eikö?

”The reason why we hold on to something so tight is because we fear something so great won't happen twice.”

Joskus sidomme onnemme johonkin (rakkauteen, työhön, unelmaan), koska uskomme, ettemme voi olla onnellisia ilman sitä. Luulemme, ettei mitään yhtä ihanaa koskaan tule eteen.

Eikä mitään yhtä ihanaa tulekaan, tulee jotain eri tavalla ihanaa. Se tulee sitten kun vain malttaa päästää irti siitä, mistä pitää päästää irti. Jotain kivaa on aina kulman takana. Jos ei ensimmäisen, niin seuraavan. Tai sitä seuraavan.

Ajattele jotain uutta suloista asiaa elämässäsi. Olisitko osannut vuosi takaperin kuvitella sen, juuri sellaisena?

Uskomukset siitä, millaista elämän pitää olla ja mitä ilman emme voi olla onnellisia, voivat haitata onneamme pahastikin. Ne nimittäin estävät meitä siirtymästä eteenpäin, vaikka olisi jo aika. Ja usein nämä jutut, jotka pitävät meitä hampaissaan, ovat vain illuusioita, huumaavia kuvitelmia. Niitä omassa päässä luotuja ajatuksia siitä, mitä jokin tai joku on.

Illuusiot voivat olla myös muotteja. Jotain, jota uskomme, että meidän pitää tavoitella tai jotain, johon yritämme mahduttaa itsemme. Asioita, joista kuuluisi unelmoida. Mutta joista emme oikeasti unelmoi.

On helpompi olla onnellinen, kun ymmärtää kuka on, mikä on totta ja mistä ihan todella haaveilee.


Onni on hirveän yksinkertainen ja hirveän mutkikas juttu, sillä vaikka sen avain on jokainen itse, me olemme monimutkaisia olentoja. Olemme myös hyvin sopeutuvaisia ja oppivaisia olentoja. Siksi onneakin voi harjoitella.

Koska onni on pitkälti asenneasia, itsensä voi ajatella onnelliseksi (tai onnettomaksi, tietenkin).

Voi keskittyä hetkeen. Siihen, mikä juuri nyt on kaunista ja hyvin, tänä marraskuisena aamuna. Samettinen pimeys, joka kutsuu polttamaan kynttilöitä ja juomaan punaviiniä. Paljaaksi riisuttu maailma, joka näyttää nyt erilaisen kauneutensa. Raikas ilma. Aavistus talvesta. Pehmoiset viltit, joihin voi kääriytyä. Se, että voi hyvällä omallatunnolla linnoittautua kotiin, kun eihän kukaan tuolla ulkona nyt kauheasti viihdy. Tässä hetkessä, jokaisessa hetkessä, on paljon hyvää.

Lisäksi voi harjoitella armollisuutta itseään kohtaan. Unohtaa täydellisyyden tavoittelun. Hyväksyä myös kurjat tunteensa ja ymmärtää, että ne ovat vain tunteita. Niillä on tarkoituksensa, ja ne menevät ohi. Välillä saa olla allapäin, saa kiukutella ja potkia vaikka seiniä, jos se tekee olon paremmaksi. Salaisuus on, ettei jää kiinni siihen huonoon oloon, vaan antaa ikävien tunteiden tuntua hetken ja luopuu niistä sitten.

Ihan lopuksi onnea voi lisätä uskomalla, että kaikki järjestyy. Eikä se, minkä on tarkoitus tapahtua, varmasti mene ohi. Jos jokin menee, niin on sitten parempi.

Kun elää tässä hetkessä, haaveilee kauniista tulevaisuudesta, uskoo itseensä, kohtelee itseään rakkaudella ja rakentaa sellaista elämää, jota tahtoo elää, on aika hyvät mahdollisuudet tulla onnelliseksi. Olla onnellinen.

Lainaus Pinterest, tuntematon.

Share

Kommentit

watch this space

Ihana teksti <3 Täsmälleen miten ajattelen elämästä tällä hetkellä. Huomaan kuitenkin sortuvani juuri tuohon ajatusmalliin, että esimerkiksi kun olen kerran löytänyt ihmisen jota rakastin ja joka rakasti minua, niin eihän se nyt mun kohdalle vaan voi osua enää uudelleen. Mutta aina kun huomaan ajattelevani noin, koitan työntää ajatuksen pois ja muistutan itseäni siitä, miten hyvältä ja voimaannuttavalta tuntuu olla juuri nyt omillani. Elämä järjestyy sitten tulevaisuudessa niin kuin se järjestyy, ei se murehtimalla ainakaan miksikään muutu!

Kommentoin anonyyminä blogiisi loppukesästä tilanteestani tuoreen eron kanssa :)

Anna Vihervaarasta

Minusta tuntuu, että meille on hirveän luonnollista ajatella, että hyvien juttujen määrä on rajallinen. Ja kun on onnistunut löytämään elämäänsä jotain ihanaa (tai jotain, joka joskus tuntui ihanalta), niin pelkäämme päästää irti siitä – sillä miten jotain niin mahtavaa voisi tapahtua uudestaan?

Uskon kuitenkin, että hyvien juttujen määrä ei ole rajallinen. Uusia hyviä asioita ilmaantuu elämään koko ajan. Ja juuri sellaisia hyviä juttuja, joita siinä hetkessä tarvitsemme. Joskus ne eivät tunnu hyviltä laisinkaan, mutta kasvattavat meistä sitä parasta versiota. Ja joskus emme ehkä edes huomaa niitä, kun olemme niin keskittyneet siihen yhteen asiaan, joka ei ole niin kuin toivoisimme.

Ehkä tuossa ajatuksessa on myös kyse järjestä ja siitä pienestä pelokkaasta tyypistä, joka varmaan ainakin välillä löytyy jokaisen sisältä. Se tyyppi tahtoo pitää meidät turvassa. Mutta turva ei ollenkaan välttämättä ole yhtä kuin onni.

Sitä paitsi se ajatus turvasta on valheellinen. Elämä on jatkuvassa liikkeessä, koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun sitä pohtii, se on aika ihana ajatus.

Kaikki järjestyy, olen melkoisen varma siitä. Onhan elämä järjestynyt tähänkin asti, vai mitä? <3

Kiitos kun kommentoit ja jaoit ajatuksesi. Se on minulle tärkeää.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Nämä sun ihanat kirjoitukset auttaa aivan valtavasti tässä pyörremyrskyssä, jota myös elämäksi kutsutaan. Kiitos!

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle! Ihana, että kommentoit.

Ja arvaa mitä? Ajattelin juuri myrskyjä. Ne ovat hurjia, mutta kasvattavia. Se kai on elämänkin tehtävä. <3

Kommentoi