Paimenia ja paimennettavia

Ladataan...

 

Kävin jokin aika sitten eräällä vanhalla luomumaitotilalla Inkeroisissa. Tilalle ajetaan kiemuraista hiekkatietä joka aukeaa peltomaiseman keskelle, ja siellä, keskellä avaruutta seisoo vanha keltainen maatalo. Talon pihapiirissä on navetta ja pihaa kiertää aita, joka pitää uteliaat alkuperäiskarjan lehmät laitumen puolella. 

Tiedättekö sen tunteen, kun joissain paikoissa on vain helppo hengittää? Minulla ne paikat liittyvät usein luontoon, mutta myös kaunis talo voi saada aikaan samanlaisen tunteen. Tai maaseutu, jossa elämä virtaa eteenpäin ihan eri tahtiin kuin kaupungissa. Ei ole samanlainen kiire, ei deadlineja, palavereita, ruuhkabusseja. On valoa kesällä ja pimeää talvella, päivä alkaa aamulypsyllä, vihannekset saadaan omasta kasvimaasta.

”I am standing here in the middle of this field,
and all I see is this sky,
and it is effortless to breathe.”

Kaipaan aina välillä tällaisiin paikkoihin, vaikka enhän oikeasti pärjäisi maalla viikkoakaan. Tuntisin itseni yksinäiseksi, ikävöisin työyhteisöä, ravintolalounaita, katuvaloja. Ahdistuisin luultavasti jopa liiasta hiljaisuudesta ja rauhasta, mutten silti voi olla ajattelematta, että tällainen tapa elää on lähempänä sitä, mihin ihminen on syntynyt kuin hektinen kaupunkielämä. Ihan joka tapauksessa maalla on aina ihana vierailla.

 

Samaa mieltä on paimenkoira Silkkitassu, joka lähti heti lehmät nähtyään työntekoon. Aluksi se tyytyi vahtimaan aidan ulkopuolelta, mutta kun yksi lehmistä erkani laumasta, paimen oli vilauksessa aitauksessa. Vaan näitä lehmiä ei niin vain peloteltukaan. Karkuri jolkotteli minne jolkotteli, ja muu lauma suuntasi katsomaan, kuka aitaukseen oikein uskaltautui. Kun parikymmentä lehmää ravasi kohti, Silkkitassu päätteli, että on paras paimentaa aidan toiselta puolelta. Loppupäivä kului molemminpuolisen tuijottelun merkeissä.

Pitkäkuono taas oli alusta alkaen varma, että lehmät ovat hyvin vaarallisia otuksia. Se tyytyi haukkumaan ja nauttimaan tuulen tuiverruksesta turkissaan.

Kuvasin talossa myös sisällä, ne kuvat toisella kertaa. Nyt ihanaa perjantaita!

 ♥

Share

Kommentit

Anna Vihervaarasta

Mäkin unelmoin aina välillä maalle muuttamisesta, mutta en ehkä kuitenkaan osaisi olla siellä. Silti olisi ihanaa, jos olisi iso piha ja oma talo, metsä vieressä ja tietynlainen oma rauha. Ehkä joskus, rivari on meillekin nyt se oikea.:) Kivaa viikonloppua!

Anna Vihervaarasta

Voi ihanaa, kiva jos viihdyt! Anna-kirjat on mustakin ihan parhaita.;)

Tiedätkö, asut juuri sellaisessa paikassa, jossa itse haluaisin asua. Maalla tai ehkä vielä mieluummin pikkukaupungissa, mutta lähellä kaupunkia. Tuo asuinpaikkasi kuulostaa ihan täydelliseltä.:)

Ihanaa viikonloppua!

NJ (Ei varmistettu) http://entajosalkaisit.blogspot.fi/

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Saamme voimaa ja rauhaa luonnosta ja eläimistä, vaikka tuskin minustakaan olisi aivan maalla asujaksi. Aurinkoista sunnuntaita!

Anna Vihervaarasta

Jotenkin ihanasti tiivistit ajatukseni.:) En itse tulisi toimeen ilman luontoa ja eläinten seuraa, mutta maalle muuttaminen olisi silti vähän liikaa. Ihanaa viikkoa!

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Heippa! Ihania ajatuksia ja tunnelmia :) Mäkin haaveilen välillä maaseudulla asumisesta. Olen maalta kotoisin itseasiassa maatilan tyttöjä, olen usein vieläkin maalla ja viihdyn siellä, mutta tuskin osaisin/pystyisin siellä pysyvästi asumaan. Tykkään niin kaupunkielämästä ja varsinkin, kun täälläkin on luonto lähellä. Paitsi, että kaipaan kyllä aina vähän peltojakin :) Hyvä siis näin. Mutta eikö olekin ihana vähän haaveilla ja kuvitella toisenlaista elämää... :) Ja tietenkin kannattaa tarkkaan miettiä, mitä haaveilee ;)

Anna Vihervaarasta

Hih, kiitos!:) Mullahan on oikeasti ihan romantisoitu kuva maalla asumisesta, enkä oikeasti pystyisi siellä asumaan. En ole edes maalta kotoisin.:D Parastahan on just se, kun on sekä kaupunki että luonto lähellä, ja täällä nyt onneksi on. Ihan keskustassa en haluaisi enää asua, mutta on siellä kiva käydä. Ja tosiaan kannattaa miettiä, mistä haaveilee: löydän kohta vahingossa itseni jostain mummonmökistä keskeltä peltoja.:) Ihanaa päivää!

Kommentoi

Ladataan...