Päivät, joina mikään ei tunnu miltään

Ladataan...

 

Tiedättekö ne päivät, joina tyhjyys saa kiinni? Ne päivät, joina tuntuu, että elämä on tuolla jossain ja ajaa ohi, eikä silti huvita tehdä asialle mitään.

Päivät, joina mikään ei tunnu miltään. 

Tyhjyys ei koskaan tule kiireisessä arjessa. Se iskee lomilla ja niinä viikonloppuina, joina jätti kalenterin melkein tyhjäksi ja ajatteli ottavansa vähän omaa aikaa. 

Ja sitten se oma aika menee siihen, että tuijottaa sohvalla kattoa.

Se päivä alkoi kivasti. Olin pitkällä lenkillä ystäväni kanssa, ymmärsimme toisiamme niin kuin vain naiset voivat toisiaan ymmärtää, tuuli suhisi metsän puissa ja me uimme alasti järvessä vaikka mutkan takana grillasi lapsiperhe makkaroitaan ja parkkipaikka oli täynnä viikonloppuretkeilijöiden autoja. 

Ja huolimatta siitä, että elämän luonne nyt taitaa olla vähän kuin luonnonkihara tukkani bileillan jälkeen, takkuinen ja sotkuinen, niin hetken kaikki oli hyvin. 

Tulin kotiin, joogasin tunnin ja maailma tuntui aika kivalta paikalta. 

En ole varma, missä vaiheessa tyhjyys tuli. Se vaani jossain suihkun, mutteripannukahvien ja Ylen uuden pukudraaman Sodan ja rauhan välissä. 

Äkkiä mikään ei vain huvittanut. 

Tunnistan tunteen siitä elämästäni, jota kutsun mielessäni vanhaksi. Siitä, jossa oli ulospäin kaikki, siitä jossa lentelin ympäri maailmaa, siitä jossa minulla oli pitkä parisuhde, rivitalo, designkalusteet, katumaasturi ja valkoinen astiasto – sekä loppuaikoina suuri tyhjyys sydämessä.

Sitä tyhjyyttä minä silloin pakenin. 

Nyt makasin aikani siinä sohvalla. Selasin Instagramin ja Pinterestin, peruin iltasuunnitelmani ja yritin saada kiinni jostain, ihan mistä vain. Valitsin Spotifysta Weeping Willowsia, jota kuuntelen vain oikein huonoina päivinä, sätin itseäni saamattomuudesta ja siitä, että syön lohipastaa vaikka voisin olla vegaani, siitä etten tee vapaaehtoistyötä, vaikka muiden auttaminen tekee onnelliseksi ja siitä, että edelleen vain makaan yltäkylläisyydessä surkeine pienine murheineni tässä sohvalla, vaikka maailma on rikki. 

Taaskaan en tiedä, mikä se oli, joka muutti tunteen. Ehkä se oli överisentimentaalinen musiikki. Ehkä se, kun kirjoitin päiväkirjaa. Ehkä se, että mietin Sinkkuelämää, joka on ehkä maailman paras tv-sarja ja jossa on käsitelty suunnilleen jokainen ongelma, joka kolmikymppisen naisen elämässä tulee vastaan. Se on samalla tavoin lohduttava kuin se ystävä, joka ymmärtää niin kuin vain nainen voi ymmärtää. Joku toinenkin on kokenut näitä tunteita joskus, joku tajuaa, et ole yksin. 

Siksi avasin koneen ja aloin kirjoittaa. Sillä ehkä joku teistäkin on joskus tuntenut tyhjyyttä. Et ole yksin, sinä siellä. 

Ja sillä hetkellä, kun teksti alkoi muotoutua päässäni, tyhjyys alkoi väistyä, tietenkin. Muistin, että jääkaapissa on pikkolopullo samppanjaa. Avasin sen, koska olen kohta 35 ja saan juoda yksin samppanjaa, jos huvittaa. Ystäväni lähetti viestin. Kysyin, oletko koskaan tuntenut tyhjyyttä. Hän vastasi: koko ajan. Päätimme syödä pian kakkuja ja juoda kuplia. Puhua tästä ja muusta tärkeästä.

Et ole yksin. 

Weeping Willows soi edelleen, olemme näköjään edenneet joululauluihin. O Holy Night....

Minähän tiesin (tai ainakin toivoin), että tyhjyys katoaa, kun kirjoitan. Tyhjyys kun tulee siitä, ettei elä oikein, ei tee merkityksellisiä asioita, ei ole tässä nyt.

Siksi minä kirjoitan. Siksi en mennyt illan katujuhiin ihmishumuun unohtamaan tätä tunnetta. Sillä tyhjyys saa aina kiinni, lopulta. Siksi yritän löytää sen, mikä elämässäni pitää muuttaa. Siksi olen tässä, enkä pakene. 

Ja niin skumppa meni, joululaulut jatkuvat, enkä tuijota enää kattoa. 

Älä sinäkään. Tuolla maailmassa on aika paljon kaikkea kivaa,

siitä pitää vain saada kiinni.

(Down on my knees....nyt todella vaihdan musiikkia.)

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun mikään ei tunnu miltään...kun on mahdollisuus ihan kaikkeen..just sillon lomalla vaikkapa. Mietin tuossa taannoin että voisin kirjoittaa aiheesta näin kun mikään ei tunnu miltään..tee lapsi. Nimittäin kuukauden ikäisen lapsen äitinä kaikki pienikin tuntuu joltain. Jes ehdin laittaa pyykit kaappiin,jes olen käyny tänään suihkussa ja vielä meikannutkin! Joka päivä ei onnistukaan sama!

Anna Vihervaarasta

Sepä se, pienten lasten vanhemmilla tuskin on aikaa tuntea tyhjyyttä. Ja onhan se niin ihmeellistä aikaa elämässä, ettei varmasti tuntisi tyhjyyttä, vaikka olisi aikaakin.:)

raijairina

Tosi hieno kirjoitus - pystyn samaistumaan joka sanaan. <3

Idap (Ei varmistettu)

Luin vanhoja postauksiasi joulu-tägin alta. Tuli ihana olo ja myös ihana jouluolo, vaikka elokuuta vasta eletään. Selasin muitakin tägejä ja inspiraationi vain lisääntyi. Voin sanoa, että oon onnellinen että löysin joskus tässä vuoden sisällä blogisi lilystä. Mahtava paikka, tämä blogi siis :) Osaat kirjoittaa tosi taitavasti ja vangita tunnelman tekstiin ja kuviin. Kiitos! Tuntuu että kehuja on vaikea saada sanoiksi paperille, helpompi sanoa ne ääneen, mutta yritin parhaani.

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla, tuli tosi hyvä mieli tästä kommentistasi! <3

Mietteitä (Ei varmistettu)

Kiitos tästä!
Kirjoitat ettet aio paeta tyhjyyttä joka saa aina lopulta kiinni mutta silti olisi löydettävä se jokin asia elämässä jota muuttamalla tai jotain löytämällä ei enää tuntuisi tyhjältä? Ristiriitaista ja myös niin tutun kuuloista...Zen-tyylisesti kaikki on "yhtä tyhjän kanssa" eikä ole mitään löydettävää tai saavutettavaa joten tyhjyyden kokemuksen voisi varmaan nähdä hyvänäkin asiana...Miksi siis paeta sitä? Oletko esim. joogassa tuntenut sellaista HYVÄÄ tyhjyyden tunnetta? Kunhan mietiskelen...kun luulen minäkin että tämä tyhjyys pitäisi kiireisen ihmisen uskaltaa kohdata, ei kuitenkaan innoituksena uuteen suorittamiseen ja etsimiseen.

Anna Vihervaarasta

Juu, totta kai on myös hyvää tyhjyyttä. Mutta tietynlaiseen tyhjyyteen auttaa mulla se, kun teen itselle tärkeitä asioita. Silloin kaikki tuntuu merkityksellisemmältä.:)

saarah
visual diary

Oi Anna, tää oli niin hyvin kirjoitettu. Tunnistan itseni suunnilleen joka lauseesta <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana. <3

Anna K./Niittykukkia (Ei varmistettu) http://starbox.fi/niittykukkia

Ihana Anna, sie aina vaan jaksat hämmästyttää näillä kirjoitustaidoillasi! Tyhjyys on tuttu tunne. Joskus se saa valtaansa ihan yllättäen, mutta onneksi se ei ole jatkuva olotila.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Annaseni. <3

Aura
Hyvä yritys

Tämä oli todella kauniisti kirjoitettu! Tsemppiä tyhjiin hetkiin sinulle ja meille kaikille muillekin.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Aura. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun tyhjyydellä on nykyisin nimi: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Sen kanssa on auttanut enemmän ja kauaskantoisemmin psykoterapia kuin mitkään ulkoiset muutokset. Pikkuhiljaa elämässäni alkaa jo olla enemmän värejä ja merkityksiä ja tunteita, ja vähemmän turtaa ahdistusta (jonka takana on piileksinyt paljon yksinäistä surua, pelkoa ja vihaa).

Meillä kaikilla on omat tyhjyytemme ja syymme niiden takana, ja jonkintasoisena se lienee normaali osa elämää.

Kiitos kauniista tekstistä ja valoa syksyyn!

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle ja tsemppiä ja kaikkea hyvää elämääsi.<3

Elina/Chocochili.net (Ei varmistettu) http://chocochili.net/

Ihana kirjoitus taas, Anna! Ja taas niin ajankohtainen asioille, joita itsekin juuri nyt pyörittelen.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Elina.<3 Ja kiitos kun olet itse niin inspiroiva!

titi (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksestasi ja samaistun todellakin, naita hetkia tulee valilla... Iskee lansimaisen ihmisen ahdistus, tyhjyys, miljoonat asiat juoksevat mielessa, asiat joille ei voi edes tehda mitaan... Mutta olen ottanut ne vastaan tarkeina hetkina, silla niiden hetkien jalkeen tietaa aina hieman enemman itsestaan ja saa jotenkin paremmin kiinni taas siita mika on tarkeaa. Ilman tyhjia hetkia, sita menisi vain kiire-vaihteella eteenpain, nama hetket pysayttavat ja pistavat taas asiat ja ajatukset oikeille urille, vahan kuin reboottaus :)
If you are sad, remember - nothing lasts forever. But also if you are happy, remember - nothing lasts forever &lt;3

Anna Vihervaarasta

silla niiden hetkien jalkeen tietaa aina hieman enemman itsestaan ja saa jotenkin paremmin kiinni taas siita mika on tarkeaa.

Just näin. <3

Anna / 270 Degrees (Ei varmistettu) http://anna270.blogspot.com

Niin tuttua, vaikka tätä tyhjyyttä nyt olenkin paossa maailmalla jo kuudetta kuukautta. Silti jännittää, hiipiikö se taas nurkan takaa äkkiarvaamatta heti, kun olen matkalaukkuni purkanut. Mutta sitten on taas aika muuttaa jotakin, jos niin käy. Opetella olemaan läsnä myös siellä kotona omassa elämässä.

Anna Vihervaarasta

Mutta sitten on taas aika muuttaa jotakin, jos niin käy.

Juuri näin mäkin ajattelen. <3

rondawashere

Tyhjyys ei koskaan tule kiireisessä arjessa. Se iskee lomilla ja niinä viikonloppuina, joina jätti kalenterin melkein tyhjäksi ja ajatteli ottavansa vähän omaa aikaa. 

Tää on niin totta, osasit ihanasti pukea sanoiksi omia ajatuksiani. :) 

Anna Vihervaarasta

Kiitos Ronda. <3

miiajohanna
miiajohanna

Taidan itkeä Anna.

muutoksen keskellä -81 (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksesta. Herättää näin isojen muutosten äärellä omia ajatuksia ja tunteita tuo tyhjyys. Se on niin tuttu asia ja jotenkin olen tajunnut etten itseni ulkopuolelta löydä tälle tunteelle loppua. Voin pitää itseni kiireisenä, jotta en ehdi ajatella tai tuntea asiaa mutta jossen löydä perimmäistä syytä tyhjyydelle, ei se häviä.

Avain tähän on ollut löytää se merkityksellinen yhteys omaan itseen ja tajuta sitä kautta mitkä asiat tuottavat onnellisuutta, ovat ikäänkuin elinehtoja ja sydämenasioita minulle ja jotka täyttävät minut muista ihmisistä riippumatta. Olla yhteydessä omaan sydämeen. Tietoinen vauhdin hiljentäminen on avannut mahdollisuuden tutkia näitä asioita. Myös sen ymmärtäminen, että kaikki tunteet kuuluvat elämään ja se tekee minusta ihmisen, olen jatkuvassa muutoksessa ja jokainen ihminen on vapaa tekemään juuri niinkuin haluaa enkä itse voi kontrolloida toisia. Vapauttavaa. Se kosketus ja yhteys omaan itseen, todelliseen minään, avaa runsaan ja energisen sisäisen maailman, jossa ei tunne tyhjyyttä enemminkin olo on kuin Liisalla Ihmemaassa.

Anna Vihervaarasta

Avain tähän on ollut löytää se merkityksellinen yhteys omaan itseen ja tajuta sitä kautta mitkä asiat tuottavat onnellisuutta, ovat ikäänkuin elinehtoja ja sydämenasioita minulle ja jotka täyttävät minut muista ihmisistä riippumatta. Olla yhteydessä omaan sydämeen.

<3

1idiz (Ei varmistettu) http://tassaetnyt.blogspot.fi/

Tämä kirjoitus tuli kuin tilauksesta, olen painiskellut samojen tuntemuksien kanssa. Kiitos.

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle kun luit ja kommentoit. <3

Istun juuri nyt kotona, saamatta aikaan mitään, selaillen netistä jotain joka auttaisi tähän epämääräiseen olotilaan, josta en itseasiassa edes tiedä että mitä se on. Ja sitten päädyin tänne. Tyhjyys. Heti alkoi tuntua paremmalta kun oire sai nimen. Kiitos. <3

Anna Vihervaarasta

Saako tähän vastata, että Universumi? Jotenkin  hassusti se usein tuo eteen niitä asioita, joita juuri siinä hetkessä tarvitsemme. <3

No niinpä! :)

Kiti
Katso tarkemmin

Kaunis kirjoitus. <3
Elin monta vuotta tuntematta muuta kuin onttoa tyhjyyttä. Hain ja sain apua, ja nykyään voin taas itkeä ja nauraa. Tyhjyyspäiviä tulee silti välillä. Joskus niihin auttaa musiikki tai kävelylenkki, usein auttaa kirjoittaminen. Mutta joskus ei auta muu kuin hautautua peittoihin ja odottaa huomiseen.

M_vierailija (Ei varmistettu)

Satuin aivan sattumalta tähän blogiin ja luin aivan sattumalta tämän tekstin - juuri oikealla hetkellä, keskellä tyhjyyden tunnetta. Kiitos &lt;3 Tulen vierailulle tänne uudestaankin!

Anna Vihervaarasta

Jännää, miten usein sitä törmää juuri niihin asioihin, joita kulloinkin tarvitsee, eikö? <3

Tanjushka (Ei varmistettu)

Olen huomannut, että niinä tyhjyyden päivinä (kun paras ystävä tuntuu vieraalta ja kaikki muut näyttävät menevän sinne, jonne itse haluaisit mutta et pääse) pitää nousta sohvalta ja tehdä juurikin sitä, mikä saa sielun laulamaan. Silloin tyhjyys väistyy.

Anna Vihervaarasta

pitää nousta sohvalta ja tehdä juurikin sitä, mikä saa sielun laulamaan.

JEP. <3

Apilankukka (Ei varmistettu)

Löysin blogisi juuri äsken, sattumalta. Ja voi veljet, kiitos tästä tekstistä. Kosketti aivan poikkeuksellisella tavalla, kuin tuntisimme ennestään. Merci!

Kommentoi

Ladataan...