Palasia ja Bublé

Ladataan...

Kävelin eilen illalla kotiin mustassa tihkusateessa. Mietin viikonloppua, jona oli lunta. Illallisella Ragussa syömääni maailman parasta leipää. Kynttilänvaloa ja proseccoa. Sitä, miten joku toinenkin kuuntelee jo Michael Bublén joululevyä. Tiedättehän, että nyt sitä kuuluu soittaa tauotta suunnilleen seuraavat 33 päivää (ja sitten unohtaa se taas 11 kuukaudeksi).

Tulin kotiin. Vaihdoin korkkarit kumppareihin, valkoisen takin mustaan, sitaisin hiukset ponnarille ja lähdin pimeään meren rantaan koirien kanssa. Ajattelin, miten erilaisista palasista elämäni koostuu. Ja miten hauskaa se on. Ei tarvitse olla yhdenlainen, ei elää joka päivää samalla lailla.

Ehkä nyt ymmärrän, mitä Tove Jansson tarkoitti.

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.”

Puss.

 

 

Share

Kommentit

miaK. (Ei varmistettu)

:) kaunista. Kaikki kuitenkin Aina järjestyy. Ennemmin, tai sitten vähän myöhemmin!

Parasta loppumarraskuuta sulle, näin pitkästä oli ihana köydä blogiasi lukasemassa :))

T: MiaK.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Mia! Ja ihan oikeassa olet: kaikki järjestyy aina jotenkin. Vähän kummia kiertoteitä pitkin joskus, mutta silti.

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

 

Kommentoi

Ladataan...