Paluu alkujuurille

Tulin hirveän onnelliseksi tämän postauksen kommenteista. Kiitos te kaikki, jotka kävitte kertomassa mielipiteenne. Se merkitsee minulle paljon.

Olen aina välillä tuskaillut tämän blogin kanssa, sillä tämä on pahasti alkanut muistuttaa työtäni. Ei siinä sinänsä mitään, tykkään työstäni todella paljon. Mutta blogin piti olla harrastus, jotain, joka irrottaa minut työstä. Paikka, jonne saan kertoa, mitä milloinkin mieleen juolahtaa ja tallentaa kauniita hetkiä. Sen ihan alkuperäinen tarkoitus oli tuottaa iloa minulle. Se on myös ollut rakas paikka, jonka avulla olen aikoinaan selventänyt sekavia ajatuksiani ja käsitellyt monta asiaa. Terapiakeino.

Jo pitkään nämä puolet ovat kuitenkin olleet häviöllä. Blogista on tullut melkein pieni media, johon kirjoitan näkökulmallisia juttuja, jonne ammattivalokuvaaja ottaa kuvia minusta ja jonka tekstit yritän parhaani mukaan hakukoneoptimoida, jotta ne löytyisivät Googlesta. Jep. Kuulostaa juurikin siltä, mitä teen työkseni.

Tässä kaikessa ei olisi mitään vikaa, jos tämä tuottaisi minulle iloa. Totuus kuitenkin on, että sitä iloa on ollut yhä vähemmän. Kun kaiken sisällön pitäisi olla tai haluaisi olevan jotenkin muita ihmisiä kiinnostavaa, oma kiinnostus on jäänyt osin taka-alalle. Täällä, omassa paikassani. Tilalle on tullut suorituspaineita, kävijämäärien kyttäystä ja kärsimystä kuvien laadun suhteen. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

Yhä useampi nuori tai nuorehko nainen uupuu ja tuntee pahaa riittämättömyyden tunnetta. Ei mikään ihme. Itsekin olen jotenkin näiden vuosien myötä saanut päähäni, että minun tarvitsisi olla huippuvalokuvaaja ja somenero sen lisäksi, että olen kirjoittaja. Ja silti oikeastaan täällä blogissa haluaisin olla vain bloggaaja. Tyyppi, joka kertoo, mitä mieleen juolahtaa, miten mieleen juolahtaa, ja kuvaa kauniita hetkiä. Aitoja, kauniita hetkiä.

Olen hyvin kyllästynyt kaikenlaiseen lavastamiseen. Se ei maistu elämältä. Se maistuu kulissilta. 

Joten, kiitos teille, että kommentoitte. Kiitos, että sanoitte, että myös nopeasti kirjoitetut, kännykkäkuvilla kuvitetut, hiomattomat postaukset kiinnostavat. Sillä meni syyteen tai saveen, tämä blogi ei voi olla olemassa, jollei se ennen kaikkea tuota iloa minulle itselleni.

Some aiheuttaa monille paineita, jatkuva suorittaminen ja yhä paremmaksi yrittäminen väsyttää. Silti on jokaisen oma päätös, mihin lähtee mukaan. Minä hyppään kelkasta. So long!

Ei, en ole häviämässä. Mutta aion palauttaa blogia alkujuurilleen. Muistuttaa itseäni siitä, mitä oikeasti rakastan ja millainen olen. Jossain vaiheessa olen näes heivannut monta vanhaa tärkeää juttua hieno(steleva)mpien asioiden tieltä. Ja tuntenut outoa tyytymättömyyttä ja ahdistusta. Lopulta minä olen kuitenkin sisimmältäni se, joka rakastaa narsisseja ja metsiä hämärän aikaan, en se, joka suihkauttaa ylleen niche-tuoksua täydellinen silkkipaita yllään (ei niin, että silkissä ja niche-tuoksuissa mitään vikaa olisi). 

Varmasti kirjoitan jatkossakin välillä harkittuja juttuja, mutta en joka kerta. Välillä kirjoitan tällaisia, vartissa ennen nukkumaanmenoa syntyneitä. Ja ehkä kuvaan peiliselfieitä asuistani, koettakaa kestää. Se ammattikuvaaja kun ei kulje koko ajan kantapäilläni, yllättävää kyllä.  

Kiitos vielä, te kaikki siellä. Vaikka sanonkin, että tärkeintä on, että minä saan iloa, niin ei tämä olisi blogi ilman teitä. Ei tätä blogia olisi ilman teitä. Toivon, että tänne tullaan hakemaan hyvää mieltä ja että sen kanssa täältä lähdetään. Se riittää.

Kaikkea hyvää, nähdään varmaan pian. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Kommentit

Anna/Niittykukkia (Ei varmistettu) http://starbox.fi/niittykukkia

Ihana päätös, Anna! Harkitut jutut ovat hyviä myös, mutta muistan, millaisia juttuja täällä oli muutama vuosi sitten, ja ne vasta ihania olivatkin. Kännykkäkuvineen kaikkineen. :) Mukavaa pääsiäisen aikaa!

Anna Vihervaarasta

Jee Anna! Ja kuinka ihanaa, että sä jaksat vieläkin seurata, kun olet ollut mukana suunnilleen alusta asti! Arvostan sitä ihan hurjasti. <3<3<3

Ihanaa pääsiäistä!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

<3!!!!!!!!! Juuri näin, Anna. Olen sun puolella, ihan samaa mieltä kaikenlaisesta lavastamisesta ja liiallisesta hienostelusta blogin ja kuvien suhteen. Aito on ihaninta, se on elämää. On hassua, että monesti ne vahinkokuvat ovat niitä onnistuneimpia, niitä on minulla monta tullut laitettua tänne ja Instagramiin. Ei ole tarvinnut asetella tai miettiä mistä ja miten kuvaisi tiettyä kohdetta - olen vain kulkenut ohi ja tajunnut, että hei, tuosta saa upean kuvan. Ja sitten naps. Joskus näinkin.

Vielä kerran: <3.

Anna Vihervaarasta

No se on! En tajua, miten blogimaailma on mennyt jotenkin niin silotelluksi ja harkituksi. Kai se on se ammattimaistuminen, mutta toisaalta mietin, sahaavatko blogit niin omaa jalkaansa. Vai kenties vain naistenlehtien jalkaa. Itse aloin lukea blogeja aikoinaan juuri siksi, että ne olivat jotain, mitä mediasta ei saanut. Vuosien mittaan nämä kaksi maailmaa ovat lähentyneet valtavasti. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta itse olen alkanut kaivata blogeihin aitoutta takaisin. 

Vahinkokuvat on ihan parhaita!

Ihanaa pääsiäistä! <3

Hei Anna,

Upeaa! Vie vaan blogiasi tähän suuntaan, kun siltä tuntuu :) Somen aiheuttamat imagopaineet ovat näköjään iskeneet salakavalasti. Aito elämä on tosiaan parasta yllä olevien kommentien kuvailemalla tavalla. Vaikka arvostan myös hiottuja tekstejäsi ja kuviasi, niin en halua, että stressaisit niistä kuvailemallasi tavalla. Ei kukaan täällä halua niitä terveytesi kustannuksella. Vai että peiliselfieitä? Anna tulla! Me kestämme. Me arvostamme :) Blogisi on minulle nimenomaan kuvailemasi hyvän fiiliksen sopukka. Pysyköön se sinullekin sellaisena :) Tsemppiä!

Anna Vihervaarasta

En tiedä, olenko ikinä sanonut sulle, mutta: musta on niin ihanaa, että lukijoiden joukossa on mies! <3

Luulen, että aika moni bloggaaja tai muu somevaikuttaja kärsii jonkinlaisista paineista. Mua itseäni ahdistaa se, että koko ajan pitäisi pystyä tuottamaan laadukasta sisältöä nopeasti. Maailman tahti on nopeutunut niin paljon. Muun elämän ja päivätyön ohella jatkuva laadukkaan sisällön tuottaminen voi käydä aika raskaaksi. Ja äkkiä koko hommasta onkin kadonnut ilo ja aitous, eli juuri ne palikat, miksi tämäkin blogi on aikoinaan perustettu.

Peiliselfieitä ja tajunnanvirtatekstejä siis tiedossa! :D Ihanaa pääsiäistä!

nealinnea (Ei varmistettu)

Hei, ja iso kiitos tästä päätöksestä! Olen itse alkanut viime aikoina tietoisesti karsia blogeja joita luen, koska niiden kiiltokuvamaisuus ja kaupallisuus on alkanut vain aiheuttaa pahaa mieltä, eikä se ole mielestäni lainkaan blogien lukemisen tarkoitus. Onpa siis kiva, että on vielä ainakin yksi lempiblogi, jonka lukemista voin jatkaa :)

Olen muutoinkin viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten helposti kaikki kiva tekeminen tuntuu nykyään ajautuvan suorittamiseksi ja (taloudellisen) hyödyn tavoitteluksi, mikä puolestaan kanavoituu suorituspaineiksi. Olisi hienoa, jos tässä maailmassa olisi vielä joitakin keitaita, joissa mielihyvää tuottavia asioita voisi tehdä vain tekemisen ilosta. Joten olen siis, kuten todettua, todella iloinen päätöksestäsi!

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla, että aitous kiinnostaa! <3 En tosin aio sanoutua irti kaupallisista yhteistöistä, jos vastaan jotain kivaa tulee. Mutta niiden suhteen minulla on aina ollut sääntö, että kerron vain tuotteista, jotka olisin yhtä hyvin voinut ostaa ja jotka oikeasti ovat mielestäni ihania. Tästä esimerkkinä Familonin yhteistyöt muutama postaus aiemmin tai vaikka Store of Hope, joka on ihan mieletön kauppa. 

Ennen kaikkea haluan kuitenkin takaisin sen ilon ja hyvän fiiliksen, mitä tämän blogin kirjoittaminen aikoinaan tuotti. Se antoi energiaa, ei vienyt sitä. Joten oodi aitoudelle, luulen. :)

Ihanaa pääsiäistä!

EvaDoo (Ei varmistettu)

Tuo eka kuva muistuttaa mun entisestä asunnosta otetulta. :D Mä tykkään sun boheemista epätäydellisistä jutuista/kuvista niistä tulee sellainen olo että se oikea elämä on rosoista ja kaunista. Tiedän niin noi ulkonäköpaineet, kun katselen mediasta kuvia missä naiset poseraa rillien kera huomaan ettei niitä ole kovinkaan paljon. En saa leikkauttaa silmiäni terveydellisistä syistä, silmäni ovat myös herkät eivätkä kestä piilareita joten olen sitten jumissa rillien kera. Kun yritän löytää itselleni laseja tunnen oloni pervoksi - heinäsirkaksi - murmeliksi - nörtiksi mutta en useinkaan kauniiksi tai seksikkääksi mutta se myös johtuu siitä että vertailee itseään muihin jatkuvasti mikä on ihan typerää, on silti tosi vaikeaa välillä pitää omasta itsetunnosta huolta kaiken tän kiillotetun täydellisyyden keskellä.

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla! <3 Ja sitähän elämä todella on, kaunista kaikessa rosoisuudessaan, jos vain haluaa nähdä sen kauneuden. 

Paljon aurinkoa pääsiäiseesi!

EvaDoo (Ei varmistettu)

Mun oli pakko lisätä tähän sellainen että katsoin viikolla pari jaksoa Bachelor Suomea kun niitä tuli pari jaksoa peräkkäin ja kelasin miten huoliteltuilta ne naiset näyttää kaiken aikaa siellä "himassakin", ei kukaan tee sotkunutturaa tai pidä rillejä. Kuinka paljon nähty kuva vastaa sitä todellisuutta? Tänhän takia romanttiset komediat on kuolemassa koska heitetään ne odotukset sinne liian ylös. Pitää menestyä, saada asunto paremmalta alueelta, näyttää täydelliseltä (ja tietty juoni on aina sama, jokin väärinkäsitys ja miehen pitää todistaa/jahdata naista mikä in irl kuulostaa psykoottiselta ja häiriintyneeltä touhulta). Tähän kuormittavuuteen on nuoret havahtuneet Aasiassa ja eikä sen takia halua sitoutua koska toisen odotukset pelottavat. Et ole yksin näiden tunteitesi kanssa vaan ilmiö on paljon laajempi kuin voisi uskoakaan. Sähän olet vähän niin kuin vastarinnan nainen, pysyt vaan vahvana ja jatkat tätä ei kiillotettua blogia. :) :)

Markka
Marenkia ja neilikoita

Niin hyvä teksti, Anna! :) Samoja ajatuksia oon itsekin pyöritellyt ja siinä ahdistuksissani blogi on jäänyt taas tauolle. Mutta tän tekstin rohkaisemana voisin taas alkaa kirjoittaa blogiani säännöllisemmin. Ja pitää mielessä sen, että kaikkien tekstien ei tarvitse olla niin pohdiskelevia, jotenkin syvällisiä tai tosi tarkkaan harkituilla kuvilla höystettyjä.

Kiitos Anna sun ihanasta blogista! Siitä todellakin tulee hyvälle mielelle :)

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla ja iso kiitos tästä kommentista! Se sai mut hyvälle mielelle. <3 

Blogitekstien ei todellakaan tarvitse olla täydellisiä. Muistetaan se ja pidetään ilo mukana tekemisessä!

Aurinkoa pääsiäiseen! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Upeaa!
Aitous on syy miksi aloin blogiasi seurata, joten lisää sitä vaan. Realistiset, arkiset jutut ovat kiinnostavia ja sympaattisia. Ei sliipatut ja suunniteltu sisältö, sitä varten on naistenlehdet :D
Postauksia odotellessa!

Anna Vihervaarasta

Aivan ihana kuulla! <3 

Paljon aurinkoa pääsiäiseesi!

Mitja (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä jokaisen tavun kanssa, ja blogisi on ihana! :)

Minulle tuli mieleen kuitenkin suorituspaineisiin liittyen myös hieman "kuivempi" näkökulma. Mietin, onko bloggausfiilikseesi ja bloggaamiseen ylipäätään vaikuttanut blogin muuttuminen työksi..tai siis jos olen ymmärtänyt oikein, oliko niin että ensin bloggasit palkatta ja nyt lilyn suosittelemana bloggaajana niin, että postaustahti on aiempaan verrattuna todella tiheä? Mahdollinen muutos ja siihen sopeutuminen varmasti voivat ottaa aikaa.

Kepeää kevättä ja kiitos kivoista teksteistä!

Anna Vihervaarasta

Hyvä pointti! Mä olen kärsinyt näistä paineista jo jonkin aikaa, eli myös ennen kuin blogi pääsi Lilyn suositeltuihin blogeihin. Asiaan liittyy varmasti myös työni mediassa: näen koko ajan niin timanttista sisältöä, että väkisinkin huomaan, jos en itse sellaista tuota. Kysymys vain on, että pitääkö blogiin ylipäätään tuottaa jotain superhienoa koko ajan? Itse nautin eniten elämänmakuisten blogien seuraamisesta, mutta olen jotenkin saanut päähäni, että oman blogini pitäisi olla täynnä tarkkaan ajateltua asiaa ja ammattitasoisia kuvia. 

Saan edelleen itse päättää, kuinka paljon kirjoitan. Tosin koen, että nyt kun olen suositeltu bloggaaja, niin se suosio pitää ansaita. :) Mutta tämä ajatus tulee siis ihan oman pääni sisältä.

Ihanaa pääsiäistä ja kiitos ajatuksia herättäneestä kommentista! <3

 

Mahtava päätös! Väsyttää jo liian täydellinen elämä. Onneksi instastoryissa vielä näkyy oikeaa elämää. Sitä mitä silloin joskus Lilyn alussa oli täälläkin.

Minäkin palasin monen vuoden tauon jälkeen bloggaamaan. Tai tällä hetkellä blogi on projektin mittainen, katson sen jälkeen, onko minulla enää mitään sanottavaa :)

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla ja tervetuloa takaisia! Paljon aurinkoa pääsiäiseen! :)

Just näin. Ei mekään, tai ainakaan minä, haluta niitä viimeisteltyjä sponssoroituja kiiltäviä postauksia. Vaan just sitä aitoa ja oikeaa elämää. Kai se on vähän sellaista vieraistukea parhaimmillaan tämä bloggien lukeminen. Voi katsoa toisen elämää ja tunnistaa siinä itsensä ja tuntea kuuluvansa mukaan. Minä rakastan niitä normaaleja, rosoisia juttuja. Välillä juuri ei mistään. Sellaista päiväkirjamaista touhua. Ja kuvat. Hienot on hienot, mutta en ei MISSÄÄN nimessä ole mulle se tärkein juttu. Teksti on. Ja kuvat on sitä sivua vain keventämässä. Vaikka ihanaa onkin nähdä sun koirias ja asuntoa joka on niin kaunis ja pilkahudsta normaali elämästä. Halit Nannalta

Anna Vihervaarasta

Kiitos, tuli hyvä mieli tästä. <3 Ja sitähän bloggaus ja blogien lukeminen aikoinaan oli: mahdollisuus päästä kurkistamaan toisen ihmisen elämään ja arkeen. Tai niin sen itse koen. 

Ihanaa pääsiäisen aikaa sinne! :)

Marjaaana (Ei varmistettu)

Ihan huippua, jos osaat vähän ottaa blogisi rennommin. Ainakin minua lukijana jopa pitkästyttää liian hiotun oloiset blogit ja olen niiden lukemista vähentänyt (ei vain jaksa). Sen sijaan olen kaipaillut blogia, jossa olisi jäljellä aitoa arkipäiväisyyttä ja samaistuttavuutta. Juuri niitä peiliselfieitä ja nopeita postauksia.

ElizabethRinne

Voi vitsit, niin mahtavaa! Ja ennen kaikkea äärimmäisen inspiroivaa; tämä on hyvä muistutus näin ammatikseen bloggaavallekin, että aina ei tarvitse olla täydellistä tai aseteltua -joskus se vähempikin riittää ja aitous on kyllä se, mihin itsekin pyrin! :) Innolla odottelen kaikenlaisia postauksia sulta jatkossakin mutta iso sydän tälläisille! Ja iso sydän Anna sullekin; kiitos, että bloggaat <3

Mira | http://fashionpoetry.eu/

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.