Paras tapa suhtautua selluliittiin

Suhtaudun selluliittiin vähän samoin kuin kaloreiden laskemiseen: en laske kaloreita, enkä ajattele selluliittia. Olen nykyisin sitä mieltä, että minulla on sileät reidet ja muutenkin kaunis vartalo. Se johtuu siitä, että useimpina päivinä en etsi vartalostani virheitä. Koska se ken virheitä etsii, se virheitä löytää.

Jos takareisiäni katsoo kriittisesti kirkkaassa valossa, niin eiväthän ne ihan sileät ole. Minulla, kuten lähes jokaisella naisella, on selluliittia. Sitä pahista, jota vastaan meidät on opetettu taistelemaan. Ja mehän taistelemme – tai nuorempi minä ainakin taisteli.

Olen kuivaharjannut ihoani, levittänyt sille litroittain selluliittigeeliä ja laihduttanut itseni liian pieneksi. Selluliitti ei kadonnut mihinkään edes silloin, kun painoindeksini oli 19 ja näytin melko pahalta.  

Kummallista on itse asiassa se, että ainoa asia, mikä sellulliittia on takareisissäni vähentänyt, on ikä: minulla on nykyisin sileämmät reidet kuin koskaan ennen. Suurin selluliitinpoistaja löytyy nimittäin mielestäni. 

Selluliitti on päänsisäinen ongelma. Se on juuri niin suuri haitta kuin minkä siitä tekee. Jos sitä etsii itsestään tai muista, niin varmasti löytää. Lähes jokaisella naisella kun on sitä. Joillain miehilläkin muuten. Se ei myöskään ole mikään uusi ilmiö, sitä on ollut kaiketi aina. Katso vaikka Rubensin kuuluisia maalauksia naisvartalosta. Hoikkia? Ei. Sileitä? Ei. 

Selluliittia vastaan taisteleminen on sukua korseteille, typistetyille jaloille, ylilaihalle kauneusihanteelle, rinta- ja peppuimplanteille, poistetuille kylkiluille ja ties mille muulle. Sen demonisoinnin sanoma on, että naisen vartalo (ja nainen!) ei kelpaa sellaisena kuin on, sille pitää tehdä jotain. Mutta miksi?

Ehkä siksi, että naiset keskittyisivät taistelemaan selluliittia vastaan ja jättäisivät tärkeämmät taistelut taistelematta. Miksi naisvartaloa ylipäätään on aina haluttu muokata, miksi aina on ollut mahdottomia kauneusihanteita? Ei ainakaan naisten voimauttamiseksi.

Typistettyihin jalkoihin verrattuna selluliitti ei kuulosta kovin pahalta jutulta. Mutta se kuitenkin estää monia meistä hyväksymästä itseään sellaisena kuin olemme. 

Minä en aio haaskata yhtään hetkeä elämästäni kehoni haukkumiseen ja selluliitin etsimiseen. Tai edes kuivaharjaamiseen. 

Minulla on sellulliittia, ja niin luultavasti sinullakin. Useimmilla meistä on. Mutta mitä siitä. Ollaan ylpeitä vartaloistamme ja rakastetaan niitä, jooko? Ja keskitetään voimavaramme vaikka maailman pelastamiseen tai hyvän elämän elämiseen. 

Trendi ja Lily haluavat kumota selluliittiin liittyvän stigman. Siksi aloitamme #MuhkuraManifesti-kampanjan, jolla kannustamme kaikkia tulemaan selluliittikaapista. Lue lisää Toimituksen blogista. 

Katso myös video aiheesta!

 
Ja jos kehonkuva ja vartalo mietityttävät muuten, haluat ehkä lukea myös tämän: Kun ruoasta tulee vankila ja urheilusta uskonto.
 
Kuva Saara Helkala
 
BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Oon 25v ja mulla on selluliittiä, ja oon ylpee että on! JEE!

Anna Vihervaarasta

Ihana sinä! <3

Katisse (Ei varmistettu)

Sellainen puoli selluliitissa on että se voi olla kivuliasta. Reisien sivut varsinkin ihan arat. Minusta ei ole mitenkään tyhmää huomata se - ja tehdä voitavansa sen pois saamiseksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ns. esteettinen ja lääketieteellinen selluliitti on eri asia. Jos esim. reidet on kipeät niin luulisin, että puhutaan jo lääketieteen tarkoittamasta selluliitista.

Minulla on tietyssä valossa näkyvää selluliittia reisissä, mutta olen huomannut, että liikunta ja terveellinen ruokavalio vähentää sitä. Periaatteessa siis selluliitin väheneminen on minulla aina hyvä merkki, koska silloin elämäntavatkin on olleet paremmat ja fyysinen/henkinen vointi hyvä, mutta eipä se satunnainen löysäily haittaa myöskään vaan on välillä paikallaan. Kotipeilistä selluliittia ei usein edes huomaa, kun ei ole niin kirkas valo kuin vaikka sovituskopissa. Tosin eipä niitä takareisiä paljon tule peilattua.

Anna Vihervaarasta

Ihan sama minulla. :) Mutta minulle itselleni tärkeintä on kuitenkin vain olla välittämättä koko selluliitista. 

Anna Vihervaarasta

Juu totta. Itse ajattelin tässä vain esteettistä selluliittia.

Naislaif
Naislaif

Parasta selluliitissa on se, että se on olemassa, sinussa kiinni ja niin se on myös naapurin Liisassa ja Martassa. Eri tavoin. eri ikäisenä, mutta takuuvarmasti jossain muodossa.
Hellyttävällä tavalla selluliitti on ystävä ja meitä naisia yhdistävä, joten miksi pitää sitä haittana? Olkoon yhteinen ystävä ja elämästä kertova lisä.

Anna Vihervaarasta

Totta! Ihana olet. <3

Kommentoi