Parasta nyt

Ladataan...

Parasta on kaupunkiin palannut valo. Se, joka siivilöityy valkoisten verhojen läpi aamulla, herättää liian aikaisin, tunkeutuu väsyneiden silmäluomien alle. Se, joka muistuttaa jo kesän hurmiosta, pitkistä valkeista illoista joina ei tahdo mennä nukkumaan lainkaan, pyöräretkistä kolmelta yöllä pitkin näitä rantoja, taiasta, jonka voi kokea vain täällä, pohjoisessa.

Parasta on mintunvihreä rooibostee, katsominen suoraan kohti elämää ja lahdelle palanneet joutsenet. Ne ovat niin uljaita ja kauniita. Ketun jälkeen suosikkejani villieläinten keskuudessa.

Parasta on Mádaran Color and Shine -sampoo. Ainoa kokeilemani luonnonkosmetiikkasampoo, joka pesee puhtaaksi paksut, luonnontaipuisat hiukset.

Parasta on Chanelin Rouge Coco Ina -puna. Rakastan huulipunia. Punaisissa huulissa on jotain. Coco Chanelkin sen tiesi: ”If you're sad, add some lipstick and attack.” Coco tuskin olisi koskaan sipaissut huuliinsa Inaa, mutta minä olen sitä mieltä, että jokaiselta pitäisi löytyä yksi täydellisen pinkki puna.

Parasta ovat kirjat. Taas. Jenny Belitz-Henrikssonin Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen. Luen sitä ajatus kerrallaan. Se saa minut hymyilemään. En oikein voi arvostella tätä kirjaa, sillä tunnen Jennyn. Jätän sen teille:

”Egosi on se, joka haluaa stressata ja joka kaipaa draamaa ympärillensä, sillä se elää niistä. Et sinä. Sisimpäsi sen sijaan tietää, että asiat järjestyvät lopulta parhain päin, ilman stressiä, draamaa ja kiireen tuntua. Se ei tarkoita sitä, että vain voisit heti jättää kaiken maailmankaikkeuden haltuun, mutta sitten kun olet voitavasi tehnyt, irrota otteesi. Saavuttamisen pakko kertoo siitä, että yrität kontrolloida. Varmuus kaikesta ja kontrolli ovat vain suloista illuusiota, somaa arjen valhetta, jotain hyvin epätotta.”

Haruki Murakamin Norwegian Wood loppui. Se oli hyvin kaunis. Pikkuisen rietas. Ja surullinen, mutta silti toiveikas. Kuin hento jasmiinin tuoksu metroradan vieressä. Vähän epätodellinen, hieman väärässä paikassa, silti niin totta. Minulle tuli mieleen vähän aikaa sitten lukemani John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Siinäkin suru kulki läpi tarinan, mutta toivo ei koskaan kadonnut.

”Kun olimme pitkään tuijottaneet kimmeltäviä kattoja, savua, punaisia sudenkorentoja ja kaikkea muuta, meille oli tullut lämmin ja läheinen olo ja olimme toivoneet varmaan molemmat, että voisimme säilyttää sen tunnelman tavalla tai toisella. Se oli sellainen suudelma. Mutta siinäkin oli omat vaaransa niin kuin kaikissa suudelmissa.”

Nyt luen Weis & Hickmanin Dragons of Autumn Twilight -teosta. Se on puhdasta fantasiaa, kaiken lisäksi poikafantasiaa niin kuin eräs sitä kutsui, tarkoittaen seikkailuja, taisteluja ja vain vähän romantiikkaa sisältäviä genren tarinoita. Siinä on liskomiehiä, taikasauvoja ja yksisarvinen. Sekin on parasta. Se, että voi olla monenlainen, vaikka onkin vain yksi. Se, että yhtenä hetkenä voi lukea Murakamia, seuraavana keskustella toisen kirjallisuudesta kiinnostuneen kolmikymppisen kirjoittajan kanssa siitä, mitä Twilightin Edwardista pitäisi ajatella.

Parasta on olla se, mikä on.

Pus.

 

Share

Kommentit

Mia K.

...olen tehnyt kaiken voitavani. Irrottanut otteeni. 

Kuka kirjoittaisi, mitä on tuleva sen jälkeen.. :)

Mä olen nyt siinä vaiheessa. Ja, tässä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin enää olla. 

Mutta, ei sekään voi kestää liian kauaa. Ainoa vastaus tähän tulee; aika. 

 

Anna Vihervaarasta

Aika, tietenkin. Se muuttaa meitä ja kaikkea ympärillämme. Mitä se tuo tullessaan, on arvoitus. Muuta ei voi kuin päättää tehdä parhaansa, tuli mitä tuli.

 

Helmi K
sivulauseita

Oletko lukenut Murakamin Sputnikin, se on ihana. Ehkä ainoa kirja, jossa käytetään sanaa henkeäsalpaava ilman että se on imelää :)

 

Anna Vihervaarasta

Oi, en vielä! Juuri tänään päivällä mietin Akateemisessa, että olisiko taas Murakamin vuoro. Ehkä Sputnik onkin sitten seuraava. Oletko lukenut 1Q84:n?

Helmi K
sivulauseita

En ole. Mä olen aika myöhäisherännyt Murkamille, en ole lukenut kuin Norweigianin ja Sputnikin. Aion kyllä lukea lisää, mutta (minulle) hetken Murakamille täytyy olla juuri oikea.

Kommentoi

Ladataan...