Parhaista ihmisistä, yksinäisyydestä ja puutarhajuhlista

Ladataan...

Olin puutarhajuhlissa. Eilen. Keinuin pihakeinussa, ajattelin, join viiniä ja hugoja (se mojito proseccolla rommin sijaan), katselin heinäkuun auringon katoamista jonnekin kattojen taakse, vaadin saada kuulla Bon Jovin Bed of roses (ei onnistunut) ja tanssin paljain varpain terassilla kunnes kello oli paljon ja yö pitkällä.

Siinä keinuessani vanhan omenapuun alla (unelmani, tiedättehän) mietin ystäviä, niitä parhaita ihmisiä ympärillämme. Eilen oli yhden parhaista syntymäpäivä. 

Tunnen itseni hirveän onnekkaaksi. Varsinkin eroni jälkeen olen huomannut, miten mielettömän hyviä tyyppejä ympärilläni pyörii. Toki tiesin sen aiemminkin, mutta eroaminen tavallaan konkretisoi ystäväpiirini. Pelkästään hyvällä. 

Jostain syystä olen onnistunut vetämään puoleeni järjettömän hurmaavia ihmisiä. Pohdinkin, miksi joistain ihmisistä tulee ystäviämme tai rakastajiamme. Miksi toiset tuntuvat heti oikeilta, miksi joillekin voi avata sydämensä täysin ja miksi joistain ei millään tahtoisi päästää irti? Voisiko kyse olla samankaltaisista sieluista? Voisiko?

Minulta kysyttiin myös vähän aikaa sitten, olenko yksinäinen. Eron jälkeen siis, ilman parisuhdetta. Se sai minut miettimään.

Kirjoitin jokin aika sitten vapaudesta ja oikeastaan ajattelen yksinäisyydestä melko samoin. Yksinäisyys on mielentila, eikä sitä ole sidottu parisuhdestatukseen. Se, että on parisuhteeton tai fyysisesti yksin, ei tarkoita, että olisi yksinäinen. Minusta on esimerkiksi hetkittäin ihanaa olla itsekseni, ilman muita ihmisiä. Istua rantakallioilla ja katsella merelle, kävellä kauniiden talojen välissä, ajatella omiani tai kirjoittaa tässä koneella vain koirat vierelläni. Ja sitten, kun olen saanut olla hetken yksikseni ja ladata akkuni, lähden ulos enkä lainkaan kaipaa omaa seuraani. 

Eri ihmisillä on erilainen oman tilan ja yksinolon tarve. Toiset eivät tahdo koskaan olla vain omassa seurassaan, toiset tarvitsevat niitä lempeitä, yksinäisiä hetkiä jaksaakseen taas hymyillä maailmalle. Jotkut kaipaavat myös enemmän rauhaa kuin toiset, joku tahtoo olla aina menossa, ja toinen toivoisi saavansa välillä vain olla. Eikä sitä aina näe päälle päin.

Kun joku seuraavan kerran kieltäytyy hauskasta kutsustasi, ajattele, että ehkä hän olisi tahtonut tulla, mutta oli hänen yksinolopäivänsä. Se hetki kun voi katsoa sarjoja maratonina, röhnöttää sohvalla ilman meikkiä ja syödä irtokarkkeja. Tehdä ei mitään. Sekin on joskus kovin tarpeellista. 

Samoin kuin sinkku ei välttämättä ole lainkaan yksinäinen, ei parisuhde sinällään kerro onnellisuudesta yhtään mitään. Voi hyvin olla osa sitä kahden ihmisen muodostamaa yksikköä ja tuntea olevansa yksin. Se toinen voi olla poissa fyysisesti tai henkisesti. Tai sitten saattaa tuntua, ettei tule ymmärretyksi tai rakastetuksi. Parisuhteessakin saattaa kaivata rakkautta.

Mutta rakkaus ei sekään ole parisuhteen yksinoikeus. Rakkautta, kuten kauneuttakin, on kaikkialla. Ja kun on kerran löytänyt ympärilleen ne oikeat ihmiset, ystävät ja rakastajat, heistä kannattaa pitää kiinni, jollei sydän sano muuta. Vain me itse tiedämme, ketkä ovat meille oikeita, keiden seurassa olemme paras versio itsestämme, keille pystymme avaamaan sielumme. Ja kun ympärillä ovat ne tyypit, ei koskaan ole todella yksin. 

Suloista iltaa, murmelit! Tämä bloggari jätti tänään kivan kutsun väliin, koska: ne eiliset hugot ja myöhäiset tunnit. Joskus on kurjaa, ettei ole enää parikymppinen.

PS Ystäväni Anna avasi juuri uuden blogin, Tasty Livingin. Anna on pitkän linjan foodie ja ruokabloggari, joka on pelastanut monen monta ateriaani. Tasty Living on kuitenkin paljon muutakin kuin vain ruokaa. Suosittelen.

PPS Te ystäväiseni, ihanaa, että olette. 

Puss!

Share

Kommentit

Jennalla

Löysin blogisi nyt ensimmäistä kertaa, ja luin tämän, sekä vapaudesta kertovan juttusi. Olen kanssasi samoilla linjoilla, ja pidän erityisesti blogisi herkistä kuvista. Aion oitis palata tänne taas sitten, kun tarvitsen lisää inspiraatiota, tai ajat tuntuu vaikeilta. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta, inspiroivalta ja voimauttavalta blogilta. Kiitos!

Anna Vihervaarasta

Hei Jennalla, ja kiitos kauniista sanoistasi. <3 Aivan ihanaa, jos sait inspiraatiota.

Suloista sunnuntaita!

annam_
anna k.

Kuulostaapa ihanilta juhlilta. Minä tässä taannoin jätin yhdet varmasti hauskat juhlat väliin, sillä silloin oli juuri minun yksinolopäiväni, toisin sanoen tuntui, etten vain jaksanut olla muiden parissa. Ein sanominen ei ole aina ollut minulle helppoa, ja välillä tunnen vieläkin jonkinlaista syyllisyyttä kieltäytymisestä. Mikä on ihan kummaa, sillä eihän aina voi sanoa kyllä.

Kaunista sunnuntaita!

Anna Vihervaarasta

Ne olivat! Puutarhajuhlat ovat parhaita.

Välillä on oikeasti ihan hyvä olla yksikseenkin, ei aina tarvitse jaksaa. Voisimme olla siinä vähän armollisempia itsellemme, syyllisyydentunne on kurja ja turha tässä tapauksessa.

Aurinkoa sunnuntaihin!

phocahispida

Kiitos hyvästä tekstistä!

Meiltä löytyy koko ajan menossa oleva vaimo, joka kutsuu kavereita kahville, osallistuu kissanristiäisiin ja juoksee vapaaehtoishommissa. Ja sitten mies, joka viihtyy pelaten, dokumentteja katsellen, kokkaillen ja soittaen - mahdollisimman pitkälti yksikseen.

Vuosia loukkaannuimme säännöllisesti puolin ja toisin, mutta nykyään yhdessä ja erikseen olemiseen on löytynyt balanssi. Ehkä se  pitää iän ja kokemuksen myötä löytää ensin itsensä kanssa ennen kuin kahden niin eri tasolla ekstrovertti-introvertti-akselilla olevan tarpeet voivat kohdata.

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/11/15/elamaa-introvertin-kanssa/

Anna Vihervaarasta

Eikö ole jännää? Usein sitä katselee maailmaa ja toisten käytöstä vain omasta vinkkelistään ja  unohtaa ihan, että ajatella ja tuntea voi niin monella eri tavalla. Tämä pätee tietenkin ihan kaikkeen ihmisten väliseen kommunikaatioon.

Itse olen ehkä noin 90 prosenttia ajasta vahvasti ekstrovertti, mutta sitten on se 10 prosenttia, jona tahtoisin vain olla vähän rauhassa ja usein ihan yksin. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia, mutta onneksi puhuminen on keksitty. Aika moni väärinymmärrys kuitenkin selviää, jos vain avaa suunsa.

Lämpöistä iltaa!

lattekissa (Ei varmistettu)

"Kenen seurassa olemme paras versio itsestämme" - hieno ajatus, siinäpä pohdittavaa!

Anna Vihervaarasta

Eikö olekin? Mutta se on melko totta. Eri ihmiset heijastavat eri puolia meistä ja saavat meistä esiin erilaisia piirteitä, toisten seurassa on toisenlainen minä kuin toisten. Joidenkin ihmisten seurassa on vain helpompi olla oma itsensä, tai sellainen itse kuin tahtoisi olla. Se paras versio, ja usein myös se aidoin versio. Ja ehkä ne ihmiset ovat juuri niitä, joiden sisällä on jotain samaa. Ken tietää.

Tasty Living Helsinki (Ei varmistettu) http://www.tastylivinghelsinki.com/

Kiitos Anna! Halit. :)

Anna Vihervaarasta

Sulle myös! Ja pusut. <3

Paperikaupan tyttö

Ihana kirjoitus! Ja ihanaa, että törmättiin perjantaina! :)

Anna Vihervaarasta

Haha, niin olikin! Mun ilta oli hetkellisesti jo kääntymässä laskuun, mutta siitähän se lähti ihan uuteen nousuun.;) 

Pian nähdään taas. Halit!

Paperikaupan tyttö

Hehee! Hyvä niin! Nähdään :)

Helmi_nauha (Ei varmistettu)

Kiitos jälleen ihan parhaasta tekstistä, tekstistä joka sai taas ajattelemaan asioiden sitä toista puolta. Tykkään itse järkkäillä kutsuja yms. aina ei vain tule mietittyä, että se päivä voi olla jollekin juuri se jolloin pitää olla yksin, rauhassa, vain omassa seurassa, omien ajatustensa kanssa. Jatkossa kun kutsuja lähettelen, uskon ymmärtäväni paremmin, miksi joku ei välttämättä pääse tulemaan ja se on myös tosi jees.

Myös teksti: "keiden seurassa olemme paras versio itsestämme" sai ajattelemaan tärkeiden ihmissuhteiden merkitystä &lt;3

Aurinkoa päivääsi!

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle! Ihanaa, kun kommentoit.

Minäkin rakastan kutsuja, noin 90 prosenttia ajasta. Mutta joskus sitä vain tahtoo olla ihan rauhassa, toinen useammin, joku harvemmin. Meitä on niin moneksi. On ekstroverttejä, introverttejä ja myös ihmisiä siltä väliltä.

Olen oikeasti ajatellut tuota "paras versio itsestäni" -ajatusta. Itse en ainakaan ole samanlainen kaikkien seurassa. Toisten kanssa olen paljon hauskempi, jotkut saavat minusta taas ärsyttävät puoleni esiin. Eikä se välttämättä ole huono asia sekään. Se on jännää, mutta uskon, että ne joiden seurassa kokee itse olevansa se paras tai ehkäpä aidoin, ovat ne, joista kannattaa pitää kiinni.

Aurinkoa iltaan!

Helmi_nauha (Ei varmistettu)

Se on juurikin noin kun kirjoitat. Eri ihmisten kanssa näkyy meistä hyvinkin erilaisis puolia. Kun reilu vuosi sitten erosin ex-miehestäni mietin juurikin tuota asiaa hyvin pitkään, että miksi hänen seurassaan en ollut paras versio itsestäni. Tärkeitä ajatuksia. Aitous kunniaan! Pidetään tärkeät ihmiset lähellä ja muistetaan kertoa se myös heille aika ajoin ♡

Anna Vihervaarasta

Olisin voinut itse kirjoittaa tämän kommenttisi. Juuri näin.

Kaikki ihmiset eivät vain sovi kovin hyvin yhteen. Eri ihmisillä on myös hyvin erilainen  elämänasenne, energiataso ja tapa suhtautua asioihin. Ja ne taas kaikki vaikuttavat siihen, millaisia puolia he saavat meistä esiin, mitä he itse heijastavat ympäristöönsä. 

Vastakohdat voivat toki varmasti täydentää toisiaan, mutta itse uskon, että pala jotain samaa edes jossain syvällä sisällä on melko hyvä juttu.

Sait minut miettimään. Ehkä kirjoitan tästä enemmänkin.:)

Kommentoi

Ladataan...