Pieni todellisuuspako tekee hyvää

 

Yksi parhaista rentoutumiskeinoistani on epäilemättä todellisuuspako. Ei niin, etten tykkäisi todellisuudestani, mutta välillä on kiva kadota johonkin toiseen maailmaan hetkeksi. 

Olen myös aina ollut mestari siinä. Antakaa käteeni kirja tai katsottavakseni sarja, jossa taivaalla lentää lohikäärmeitä ja maailma pitää pelastaa, ja minä unohdan deadlinet, opinnäytetyöt ja kaikki pienet ärsytyksen ja stressin aiheet, joita meillä kaikilla on. 

Jos nyt vielä jäi jotenkin epäselväksi: rakastan fantasiaa. Ja olen löytänyt kaksi uutta fantasiatrilogiaa. Genrellehän on siis ominaista, että tarina jatkuu kirjasta toiseen. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Aina on uutta odotettavaa, mutta se odottaminen. Ei kuulu vahvuuksiini. 

Luin Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-trilogian ensimmäisen osan. Viimeinen valtakunta kertoo maailmasta, jossa tuhka peittää maan, kasvit ovat ruskeita ja suurin osa väestöstä orjuutettu. Valtaa pitävät aateliset, joista osalla on taikavoimia. Heistä kaikkein voimakkaimpia ovat usvasyntyiset. 

Kirja oli viihdyttävä, nopealukuinen seikkailu, jossa fantasialle tyypillisesti käydään taistelua hyvän ja pahan välillä. Mutta onko pahassakin hyvää ja ovatko asiat niin mustavalkoisia? Entä hyväksymmekö me maailman tilan pitkälti sen mukaan, mitä meille on opetettu ja kerrottu? 

Toinen parhaillaan lukemani trilogia on Erika Vikin Kaksosauringot-sarja. Sen ensimmäinen osa on nimeltään Hän sanoi nimekseen Aleia, jonka luin keväällä. Nyt sain juuri käsiini seuraavan osan, Seleesian näkijän, joka on lukulistallani seuraavana. 

Oletko lukenut viime aikoina jotain kiinnostavaa? Vinkkaa, jos olet. Ei tarvitse olla fantasiaa. Sisäistän, että suurin osa kolmikymppisistä naisista tuskin jakaa tätä palaa kirjamaustani. Mutta tiedättehän te: ei sillä niin väliä, kunhan itse tykkäät.

 

Kirjat saatu luettavaksi, kiitos Jalava ja Gummerus!

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Sie voisit tykätä Justin Croninin dystopiaa kuvaavasta Ensimmäinen siirtokunta -trilogiasta!

Itseltäni on vielä viimeinen osa (Peilikaupunki) lukematta, mutta kaksi ensimmäistä (Ensimmäinen siirtokunta & Linnake) lukeneena uskaltaisin kyllä suositella koko pläjäystä. :)

Anna Vihervaarasta

Awww, kuulostaa hyvältä! Pistän korvan taakse, kiitos vinkistä! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hugh Howeyn trilogia Siilon saaga vei mukanaan, vaikken yleensä tämäntyyppistä kirjallisuutta lue. Kesällä nappasin kirjaston uutuushyllystä mukaani Jenna Kostetin Pikimusta, sysipimeä, joka oli sopiva sekoitus historiaa ja nykyaikaa nuoren naisen näkökulmasta. Nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni :)

Anna Vihervaarasta

Kumpikin ihan uusia minulle! Pitää tutustua, kiitos vinkistä! <3

Ylva (Ei varmistettu)

Tämän kolmekymppisen naisen ikisuosikki on just fantasia :) Näin yhtäkkiä mieleen tulisi suosituksina seuraavat (fantasiaa tai ei):

- Deborah Harknessin trilogia A Discovery of Witches, Shadow of Night ja The Book of Life
- Erin Morgensternin The Night Circus
- Naomi Novikin Uprooted
- Carlos Ruiz Zafonin Shadow of the Wind
- Neil Gaimanin American Gods

Luulen että noista kaikista löytyy myös suomenkieliset käännökset, jos et tykkää lukea englanniksi. Nämä on koukuttaneet ja vieneet mukanaan niin tehokkaasti, että sitten Harry Pottereiden en ole moista kokenut. Ja Harry Potterit siis ehdottomasti kannattaa lukea - menevät aikuisille siinä missä lapsille ja nuorillekin, omat suosikkikirjani jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle!

Lisäksi olen kuullut hyvää Lev Grossmanin Magicians-trilogiasta - se odottaa omassa hyllyssäni lukemista.

Anna Vihervaarasta

Hei mahtavaa, että meitä on muitakin! 

Tuon Tuulen varjon olen lukenutkin suomeksi, mutta muita en. Kiitos vinkistä! <3

Paitsi siis tietenkin Harry Potterit olen. Nehän nyt kuuluu osata ulkoa! ;)

 

Sokerikeiju

Norjalaisen Siri Pettersenin Korpinkehät -trilogia on huikea. Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelsfors -trilogia on ihana. Oma suosikkini on kuitenkin Lauren Oliverin Delirium -trilogia. Se on tosin dystopiaa, itse tykkään siitä genrestä enemmän. Deliriumissa eletään maailmassa, jossa rakkaus on luokiteltu vaaralliseksi sairaudeksi, johon kukaan ei saa eikä halua sairastua. Herkullinen asetelma. :)

Anna Vihervaarasta

Ah, miten olen voinut unohtaa Korpinkehät??? Luin ne viime vuonna, ihan mahtava trilogia! <3

Myös Englesforsista taisin lukea ensimmäisen osan joskus muutama vuosi sitten, pitääkin vähän muistella sitä.

Ja Delirium kuulostaa kiinnostavalta! 

sanneve
Sanni Eveliina

Fantasia-kirjallisuudesta en kauheasti tiedä mutta todellisuuden pakeneminen on kyllä joskus kivaa. Harmi että itselleni ainakin se todellisuuteen palaaminen tekee usein niin tiukkaa, että mieluummin jätän kokonaan välistä :D

Anna Vihervaarasta

Juu on. Mutta parasta tietenkin on, jos todellisuus on sekin kivaa, eikä sitä halua pysyvästi paeta. <3

S* (Ei varmistettu)

Hei kokeile myös Patrick Rothfussin The Kingkiller Chronicles, on ihan mielettömän koukuttava! Täydellinen todellisuuspako, joka tosin vie yöunet, kun kirjaa ei pysty päästämään käsistään :)

Anna Vihervaarasta

Hei ihan kuin olisin kuullut tästä! Pitää tutustua, kiitos vinkistä! <3

Jenniki (Ei varmistettu)

Pari vuotta edellisestä luvusta, mutta Aikamatkustajan vaimoon ollut aiemmin ainakin henkilökohtainen suosikkini! Lisäksi Kate Mortonin Hylätty puutarha oli mukavan erilainen ja kiehtiva luettava.

Kommentoi