Rakkaudesta, osa 2

Ladataan...

Olen miettinyt taas rakkautta. Mitä se on, mistä sen tunnistaa ja millaiselta se tuntuu. Miksi se joskus sattuu. Ja kuuluuko sen sattua.

Tämä on valtava maailma. Täynnä mahdollisuuksia, seikkailuja ja unelmia, asioita, joista niin usein kirjoitan. Joka kerran, kun lähtee ovesta ulos, sulautuu osaksi maailmaa, osaksi elämää. Aina kun tekee jotain – kääntyy kulmasta, valitsee poluista toisen, juoksee aikaisempaan bussiin tai vaikka päättää jättää juhlat väliin – aina silloin avaa joitain ovia ja sulkee toisia. Ja se, mihin on päätynyt tiettynä hetkenä määrittää sen, kenet matkallaan kohtaa. 

Kuulostaa melko pelottavalta. Sillä miten voi kohdata juuri ne oikeat ihmiset, jos kaikessa on kyse sattumasta?

Ehkä ei ole. En erityisesti usko sattumaan. Oudosti vain löydämme itsemme niistä paikoista, joihin kuulumme. Juuri silloin, kun meidän on tarkoitus  olla siellä. Ja niin kohtaamme ne ihmiset, jotka meidän on kohdattava.

”Eventually soulmates meet, for they have the same hiding place.”

Olen aika varma, että ihmisillä, jotka vaikuttavat meihin paljon, on jokaisella tarkoituksensa. Hankaluus on, että se tarkoitus voi olla eri kuin mitä kuvittelisi. Ehkä joku joka tuntui niin oikealta, olikin sivupolku. Ja toinen, jonka ajatteli olevan vain laiva yössä, jääkin pidemmäksi aikaa.

Ajattelen, että ne ihmiset, joiden kuuluu jäädä ja joita ei saa päästää menemään, tuntee yhdestä tunteesta. Rakkaudesta. Siitä kauniista, hyvästä, onnellisesta tunteesta, jonka joku herättää.

Rakkaus ei ole koskaan väärää tai turhaa, mutta joskus se satuttaa. Ehkä rakastamme vähän väärin. Sekoitamme rakkauden toisiin tunteisiin tai kohdistamme sen niin, että puukotamme itseämme. Joskus rakastamme jotain ihmistä koko sielullamme, mutta emme saa vastarakkautta. Joskus saamme ja se ei silti riitä, ei kanna. Joskus aika on väärä. Joskus on muita esteitä. Mutta tiedättekö mitä? Silloin niin kuuluu olla, silloin sen rakkauden on annettava mennä.

Muistatte varmaan, että ne oikeat jutut vain tapahtuvat, soljuvat eteenpäin kepeästi ja vaivatta. Takkuisilla suhteilla on taipumus mennä ajan kuluessa vain enemmän takkuun ja hyvien juttujen vahvistua entisestään. Siihen takkuisuuteen on syy. Siihen hyvään on syy. Ja jos jokin ei radikaalisti muutu, ne syyt eivät katoa minnekään.

Asiat, jotka tekevät meille hyvää, tuntuvat hyviltä. Ne ovat niitä juttuja, joiden on tarkoitus jäädä elämäämme. Ja joskus meidän on koettava kurjia tunteita juuri siksi, että ymmärtäisimme, mikä on hyväksi ja mikä ei.

Rakkautta ei koskaan voi ostaa olemalla jotain muuta kuin mitä on, rakkautta ei koskaan voi pakottaa, rakkautta ei koskaan voi vaatia. Niinpä ne ihmiset, jotka kuuluvat elämäämme, haluavat olla osa sitä. Jos joku ei tahdo, hän ei siihen kuulu.

Rakkaus ei raasta, rakkaus ei ahdista, rakkaus ei tukahduta, rakkaus ei ole epävarmaa, rakkaus ei ole epätoivoista, rakkaus ei valvota öisin, rakkaus ei ole suolaa silmissä tai pala sydämessä.

Rakkaus tuntuu hyvältä, siinä hetkessä ja kaikissa muissa. Jos se ei tee sinua onnelliseksi, se ei ole rakkautta.

Nyt ihanaa aamua, muruset!

Lainaus Robert Brault.

Share

Kommentit

pienisisko
Spin off

Voi että, niin hemmetin totta joka sana!

Usein mietin miten tämä nykyinen suhde eroaa niistä kaikista aiemmista. Ja loppujen lopuksi suurin ero on juuri helppous. Ei ole tarvetta muuttaa toista, esittää täydellistä tyttöystävää tai piilotella kyyneleitä.

Kaikki, vaikeatkin asiat, tuntuvatkin yhtäkkiä melko helpoilta kun ollaan menossa samaan suuntaan.

 

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, että olet löytänyt aidon rakkauden! Ja juuri tuossa: "ei ole tarvetta muuttaa toista, esittää täydellistä tai piilotella kyyneleitä" olet asian ytimessä. Todellista rakkautta tuskin voi löytää, jos ei uskalla olla sen toisen seurassa täysin oma itsensä tai hyväksy häntä juuri sellaisena.

Oikeat jutut ovat yleensä helppoja. Tavallaan vaivattomia. Ja ehdottomasti onnellisia. <3

Kommentoi

Ladataan...