Rakkautta, kutsuja ja kukkahaalari

Ladataan...

 

Joistain asioista tietää heti, että ne kuuluvat itselle. Ovat oikeita sillä tavalla, tiedättehän. Ja kun siihen oikeaan törmää, ja se kutsuu luokseen, sitä kutsua kannattaa seurata. Näin uskon.

Omistan nyt uuden kukkahaalarin.

Ihan sama sääntö pätee kyllä paljon muuhunkin kuin haalareihin. Oikeastaan ihan kaikkeen. Ja sen kääntöpuoli myös: kun jokin ei tunnu oikealta, sitä ei ehkä kannattaisi väen väkisin riuhtoa elämäänsä.

Voisin antaa monta esimerkkiä, mutta en anna yhtäkään: Heli Thorénin ja Sara Karlssonin Ehjäksi - kertomus hyvästä erosta tekee sen puolestani.

 

 

Ensin en ollut kauhean innoissani koko kirjasta. Erot nyt on aikaa sitten selvitetty, ajattelin, ja jätin kauniiden kansien väliin kirjoitetut sanat lukematta.

Meni ehkä kuukausi. Olin aikeissa aloittaa aivan toisen kirjan, mutta jokin tuossa puuterinvärissä kutsui minua. Taas se kutsu, huomaattehan. 

Avasin kannet.

”Alan pikkuhiljaa uskoa, että oikea ihminen tulee elämääni, kun olen valmis. Hän ei löydy etsimällä yökerhosta, vaan törmään häneen silloin, kun huolettoman onnellisena ostan kioskista jäätelön ja istun puiston penkille nauttimaan. Hän tulee vastaan juuri sillä hetkellä, kun en mieti, että jonkun olisi nyt syytä tulla vastaan. Suhdetta ei tarvitse rakentaa, vaan se alkaa pakottomasti. Ja juuri sillä hetkellä, kun aika on oikea.”

Tämä onkin kertomus vetovoimanlaista. Kertomus ihmissuhteista.

”Alan ymmärtää, että pakenen itseäni pohtimalla miehiä. Tiedän, että olisi helpompi olla jonkun kanssa yhdessä. Voisin keskittyä alkuhuumaan, enkä olisi yksin, käymässä läpi tätä kaikkea.”

Tämä onkin kertomus kasvamisesta.

”Sisälläni on kuitenkin edelleen heikko kohta itsevarmalta vaikuttaville pelimiehille. Kun he hymyilevät minulle drinkkinsä takaa huolettoman komeina, en edelleenkään aina erota syvää epävarmuutta korean kuoren alta. En halua nähdä heidän tarvettaan hurmata jälleen joku uusi.”

Tämä onkin kertomus pelimiehistä. (Sweet...)

”Onko minussa jotain vikaa, kun en ole vielä tavannut ketään? Pitäisikö minun jo elää uudessa, onnellisessa liitossa? Miksi ihmiset kysyisivät, jos ei pitäisi?”

Tämä onkin kertomus epävarmuudesta ja muiden odotuksista.

”Olen odottanut Niklakselta parempaa oloa ja itsetuntoa. Olen ajatellut, että hän voi tehdä oloni seksikkäämmäksi ja viehättävämmäksi. Ja nyt kaikkein musertavin oivallus: Olen odottanut, että hän tekisi minut onnelliseksi.”

Oh yeah. Tämä onkin kertomus siitä, miten onni pitää tehdä itse.

”Alan pikkuhiljaa oivaltaa, etten oikeasti tarvitse elämääni ketään. Uskallan jo yhä useammin ajatella, että minä riitän ja olen hyvä juuri näin. Minä riitän ja ansaitsen ihanan elämän. Minä. Oivallus tuntuu samaan aikaan voimaannuttavalta ja pelottavalta. Kukaan ei nikkaroikaan elämäni raameja puolestani, eikä ainakaan osaa maalata juuri oikeanlaista kuvaa niiden sisäpuolelle. Minun on itse tartuttava siveltimeen. Ja todella mietittävä, mitä elämältäni haluan. Kysyn itseltäni: jos voisin elää millaisessa elämässä tahansa, millainen elämäni olisi?”

Tämä onkin kertomus oman itsen etsimisestä.

Tämä on kertomus rakkaudesta

Olen miettinyt ja ihmetellyt näiden parin viime vuoden aikana varmaan kaikkein eniten rakkautta. Olen rakastanut tätä uutta (tai jo aika tuttua) elämääni, tallustellut lumimyrskyissä, nuuhkinut syreeneiden tuoksua, jutellut puutarhan vanhoille tädeille ja sedille, pyöräillyt lujaa kuulokkeet korvilla, rutistanut koirat syliin ja pörröttänyt niiden turkkia vuorotellen, puhunut tärkeitä läheisten kanssa ja joskus jonkun, jota en edes tunne (tai aika useinkin varmaan), tutustunut naapuriini ja katsellut meren yllä räjähtäviä raketteja, löytänyt uusia lempibiisejä ja hylännyt vanhoja, kirjoittanut auki sydäntäni, kääntänyt kasvot kohti taivasta ja hymyillyt siellä kiitäville pilville. 

Lopulta kaikista kyyneleistä, raastavuuksista, ahdistuksista ja huolista huolimatta olen ollut kovin onnellinen.

Ja sitten olen vähän epäillyt, että voiko niin olla. Minullahan ei ole parisuhdetta. Ei sitä täydellistä tyyppiä. Vieläkään. 

Toissapäivänä luin Eeva Kolun tekstin.

Kuuletteko tuon? Se on ääni, joka syntyy palasten loksahdellessa paikoilleen aivoissani. 

Se kaikki, mitä olen tässä blogissa miettinyt, ja jota en ole saanut ihan puettua sanoiksi, on juuri se, mistä Eeva kirjoittaa.

Rakkaus on tässä. Rakkaus olemme me. 

Olen vähän sitä mieltä, että tuo teksti ja tuo kirja, ne molemmat kutsuivat minua. 

Ja arvatkaa mitä? Muistatteko vielä, kun tammikuussa kirjoitin tarvitsevani uuden lempituoksun? Kaikkia vanhoja on suihkuteltu liikaa tilanteissa, joita en ehkä halua niin kovasti muistella. Ja tuoksuilla on muisti. Ne säilövät sinne kaiken sen, mitä joskus tunsi ja ajatteli vapauttaaksen kaiken tuon, kun suihkutat niitä väärällä hetkellä, väärässä tunnetilassa.

No joo. Sitten kuitenkin päätin antaa Pradalle vielä mahdollisuuden. Olin tyytyväinen enkä kaivannut mitään. 

Kahden päivän päästä työpaikalleni toimitettiin myöhästynyt joululahja. 

 

 

Chanelin Jersey.

Joko uskot vetovoimanlakiin ja kutsuihin? 

Ja mikä tärkeintä: kai uskot rakkauteen ja siihen, että se on TÄSSÄ.

 

 

 

 

Share

Kommentit

Suvi55

Eevan teksti kolisi ja loksahteli lujaa täälläkin, ehkä tuo Ehjäksi voisi loksahdella myös. Laitanpa sen luettavien kirjojen listan jatkoksi. :)

Anna Vihervaarasta

Juu suosittelen! Eevan teksti oli ihan huippu. <3

Elsa P. (Ei varmistettu) http://elsa-p.blogspot.fi

Upea teksti! Eikä tämän jälkeen kyllä enää kukaan voi olla uskomatta. ;-)

Anna Vihervaarasta

Kiitos Elsa ihana.<3

Toimitus
Toimitus

Oi, miten ihana teksti Anna!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihanat! <3

Huikean hieno ja koskettava teksti mutta silti katse pysähtyi tuohon haalariin. Mistä hän on kotoisin? Niin ja toi kirja menee ehdottomasti lukulistalle heti! :) 

Haalarin alkuperä selvisi, kun oikein tihrusti kuvaa ja haalarin lappua :) 

Anna Vihervaarasta

Haalari on H&M :) Kirja on huippu!

Nuuh beibe!

Kiitos! Ja sitten vielä lisää samasta aiheesta, kirjoittajan viimeinen keskustelu terapeuttinsa kanssa:

"I knew what Martin meant. He meant that I had to live my life in a way that included and harnessed that aspect of my life force that made me vibrate, that made me thrill to take action in the world, the part that connected me profoundly and physically with the world, with others, the part that was — there’s no other word for it — sexual."

"And without my being aware of it, this sense of what it means to be a decent, loving human being began to guide my associations, my development, my becoming who I was capable of becoming."

http://opinionator.blogs.nytimes.com/2016/02/02/just-one-more-question/?smid=fb-nytimes&smtyp=cur&_r=0

Nuuh beibe!

Ja vielä, mahtavia viisaita ajatuksia, innostava kirjasuositus, mitä upein haalari, ja tyylikäs uusi tuoksu! Halauksia sinne!

Anna Vihervaarasta

Halauksia sinnekin!

mystery
Vision One

Rakkaus on erittäin paljon meissä itsessämme, samaa pohdin itsekin juuri blogissani. Kannattaa kuunnella Björkin biisi All is full of love, ja lukea sen sanat. Tiivistää kaiken aika hyvin. 

"Hän ei löydy etsimällä yökerhosta, vaan törmään häneen silloin, kun huolettoman onnellisena ostan kioskista jäätelön ja istun puiston penkille nauttimaan. Hän tulee vastaan juuri sillä hetkellä, kun en mieti, että jonkun olisi nyt syytä tulla vastaan. Suhdetta ei tarvitse rakentaa, vaan se alkaa pakottomasti. Ja juuri sillä hetkellä, kun aika on oikea.”

Tuota ajattelumaailmaa en vaan ole koskaan ymmärtänyt, hyvin monelle baari on ainoa mahdollisuus tavata miehiä ja olen myös nähnyt erittäin monta hyvää parisuhdetta alkavan sieltä käsin. Siinä ei ole mitään väärää! Mun mielestä nimenomaan pelkästään elokuvissa käy niin että hengaat jossain metsässä yksin ja yhtäkkiä puun takaa ilmestyy täydellinen mies ihan vaan siksi, koska se on se hetki kun sitä vähiten odotat ! Kyllä miehen voi löytää just silloinkin kun sitä odottaa! :D okei nyt innostuin vaahtoomaan aiheesta.  Hyvä teksti oli kuitenkin ja kaikki ihan totta :)

 

Anna Vihervaarasta

Varmasti baari ja Tinder yms on tosi hyviä paikkoja tavata miehiä/naisia ja moni ihana suhde alkaa sieltä. Ehkä tässä on enemmän kyse tunnetilasta: kun on itse hyvällä mielellä ja tyytyväinen elämäänsä myös ilman sitä täydellistä parisuhdetta, se näkyy myös ulospäin. Ja silloin vetää puoleensa lisää hyviä asioita. Minusta itsestäni tuntuu, että silloin kun hirveästi yrittää saada jotain (ihan mitä vain, ei vain miehiä) tapahtumaan, niin silloin ei varmasti tapahdu mitään. Sitten kun taas päästää irti siitä pakosta, niin kas, asiat alkavatkin järjestyä.:)

mystery
Vision One

Joo siis tottakai tän ymmärsin, musta oli vaan tosi huonosti ilmaistu että baarista ei voi löytää mitään , vaan pelkästään jossain yksin haahuillessa :D

Maiski
40 hours and counting

Mieletön teksti.

Kiti
Katso tarkemmin

Olipa ihana kirjoitus! Tuli lämmin olo ja mieli. :)

Mitä enemmän rakastaa itseään ja mitä paremmin on sinut itsensä kanssa, sitä enemmän voi antaa rakkautta toisille.

Parisuhde on ihana asia, mutta vain yksi osa elämää, yksi rakkauden muoto.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Kiti!

Mitä enemmän rakastaa itseään ja mitä paremmin on sinut itsensä kanssa, sitä enemmän voi antaa rakkautta toisille.

Just näin. <3

Sannisannis (Ei varmistettu)

Hei ja kiitos! Löysin juuri blogiisi ja olen nyt lukenut sitä eestaas pari päivää - uusia ja vanhoja juttuja, palannut ajatuksiin ja kirjoituksiin, miettinyt ja tuntenut itseni keveäksi. Kiitos ajatuksistasi ja kaikesta kauniista:)

Anna Vihervaarasta

Hei Sannisannis,

Ja kiitos sulle, kun kommentoit. Tämä blogi ei olisi mitään ilman teitä lukijoita.<3

Kommentoi

Ladataan...