Repsahtanut vegaani osa 2: pieni vegehaaste


 

Seuraan Facebookissa monia eläinoikeus- ja ympäristöjärjestöjä. Siitä taas seuraa, että aamukahvini menee välillä väärään kurkkuun feedini kauhutarinoista.

Niin kävi yhtenä aamuna viime viikolla. Kerron teille tämän nyt, mutten jatka kauheuksilla. Lue siis rauhassa, mutta lue tämä pieni pätkä. Se on tärkeää.

Meinasin tuona aamuna tukehtua kahviini, koska eräällä videolla survottiin elävää kanaa silppuriin. Video kertoi kananmunatuotannosta. Valitettavasti kanojen kohtalo ei ole liioittelua, eikä tätä ei tapahdu vain Kiinassa. Suomi ei ole millään tavalla eläinoikeuksien mallimaa. Meilläkin laitetaan kukonpojat silppuriin:

Käytännössä jokaista kanaa kohden kuoriutuu myös yksi kukko. Näillä kukonpojilla ei kuitenkaan ole käyttöä eläintuotannossa. Siksi munantuotantoa varten haudotut untuvikot lajitellaan sukupuolen perusteella pian kuoriutumisen jälkeen. Kanat päätyvät kasvatuskanaloihin, mutta kukkopoikaset tapetaan lain sallimilla tavoilla kaasulla tai silppurilla noin vuorokauden iässä.

Lainaus on Animalian sivulta, koko tekstin voit lukea täältä.

Olen vegaanitieltä repsahdettuani syönyt silloin tällöin luomumunia. Videon katsottuani päätin siltä istumalta, että tähän kotiin ei enää kananmunia osteta. Se on syyskuun hyvä päätökseni. Ja nyt päästään asiaan. 

Noora & Noora -blogissa on kiva haaste. Noorat päättivät syödä kolme kertaa viikossa lounaalla kasvisruokaa ja haastoivat lukijat mukaan. Kolme kasvislounasta viikossa on aika helppo ja vaivaton uusi tapa, eikö? Jos on tottunut syömään paljon lihaa, olo kevenee ihan varmasti ja samalla tulee tehneeksi pienen hyvän teon eläinten ja ympäristön hyväksi.

Ryöstin Noorien idean ja muokkasin sitä hieman. Teen joka kuukausi pienen hyvän vegeilyteon ja haastan teidät mukaan tekemään samalla jonkin omaan elämään ja ruokavalioon sopivan vegemuutoksen. Se voi olla vaikka lounasvegeily, kasvisruokamaanantai, voit korvata maidon kasvismaidoilla tai voidella joka toisen leivän kasvislevitteellä, esimerkiksi kuvassa olevalla Urtekramin Punajuuri-piparjuurella. (Olen ihan koukussa siihen, maistuu punajuuren ja wasabin sekoitukselta.)

Minun tekoni syyskuussa on siis se, etten enää osta kananmunia kotiin. Voin silti edelleen syödä kodin ulkopuolella ruokia, joissa on käytetty munia. Näin päätöksestä ei tule liian hankalaa.

Luulen nimittäin, että juuri liian isot päätökset ja suuret muutokset ovat ne, joihin moni hyvä asia kaatuu. Minä olen luonteeltani nopeasti innostuva, kaikki tänne heti nyt -tyyppi, mutta itsekurini on olematon. Alkuinnostukseni kantoi vegaanihaastetta 2,5 kuukautta. Sitten itsekuri lopahti.

Kun uusia hyviä juttuja omaksuu elämäänsä pikkuhiljaa ja yksi kerrallaan, muutoksista tulee helpommin pysyviä. Uuden tavan oppii parissa kuukaudessa, ja sitten siitä tulee automaattinen valinta. Kerron teille esimerkin. 

Ennen koiria vihasin aamuliikuntaa, enkä koskaan olisi vapaaehtoisesti lähtenyt aamulenkille. Koirien myötä tapa oli pakko muuttaa.

Jo monta monta vuotta olen rakastanut aamulenkkejä.

Nyt ei ole pakko muuttaa mitään, mutta mahdollista se on. Jos innostuit tästä haasteesta, olisi ihana kuulla siitä!

Kivaa viikkoa, murmelit. 

 

Urtekramin levite saatu testiin blogia varten. 

Share

Kommentit

Lumos
VALOA

Se tunne, kun luet kananpoikien silppuroinnista elävänä ja kirjoituksen kanssa samalla sivulla mainostetaan fritattuja kanarenkaita. En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Ja tiedän, ettei bloggaaja ole voinut vaikuttaa tähän(kään) mainokseen.

 

Itse kirjoitus oli hyvä ja inspiroiva. Pienistä teoista juotuvat suuremmatkin teot! 

Anna Vihervaarasta

Joo, mä olen kerran aikaisemmin rähjännyt asiasta Lilyn markkinointiosastolle. Asialle ei voi tehdä mitään, vaan mainokset optimoidaan automaattisesti. Ainoa, mitä voin tehdä, on varmaan muuttaa tämän postauksen kategoriat. Ja tämä asia siis tuntuu musta itsestäni todella kurjalta, viimeinen asia jota tällä blogilla tahdon edistää, ovat kyllä kyseisen kaltaiset tuotteet ja yritykset.

Lumos
VALOA

Ymmärrän tosi hyvin tuntemuksesi! Toivottavasti tähänkin ongelmaan löytyy joku fiksu ratkaisu jossakin vaiheessa. 

Anna Vihervaarasta

Mäkin toivon.:)

Anniinaisen (Ei varmistettu)

Täällä kanssa yksi repsahtanut vegaani hei! No, en oikeesti tiedä voinko itseäni sellaiseksi (vielä) kutsua, mutta lähemmäs kymmenen vuoden kasvisruokailun jatkoksi olen muokannut kesän aikana ruokavaliota vegaanimpaan suuntaan. Odotin vaikeimman olevan kahvimaidosta luopuminen, mutta yllättäen totuin kauramaitoon tosi nopeasti ja nyt lehmänmaito kahvissa maistuu ällöltä.

Mutta niin, miksi halusin kommentoida, on eettiset kananmunat. Vaahteranmäen tilalla kanat saavat tepsutella vapaana vuoden ympäri, joten eettisesti katsottuna ne ovat jopa parempi valinta kun luomumunat (ja nuo maistuu niiin hyviltä verrattuna tavallisiin muniin! Koira tykkää myös...) Lisäksi tuottajat ovat keksineet ratkaisun tuohon räikeään kukonpoikien ongelmaan ja antavat niiden kasvaa samalla tavalla kuin kanojen, mutta päätyen lihaksi onnellisemman elämän päätteeksi. Täältä lisää tietoa http://www.munaeggspress.fi/Tuotteet (myynnissä myös muita eettisemmin tuotettuja tuotteita, kuten lihaa :( )

en nyt kerro tätä siksi, ettäkö kananmunia olisi pakko syödä, vaan siksi että eettisempi vaihtoehto on olemassa, jos vaikka joku sekaani blogiasi lukee ja haluaa tehdä tätä kautta pienen muutoksen parempaan :) hups, tulipas tästä pitkä!

Anna Vihervaarasta

Hei ihana kuulla, että tällaisia muniakin on. :)

Mulle maidosta luopuminen on tosi helppoa. Vaikeaa on lähinnä juuston kanssa...ja sitten ne kaikki ruoat, joissa on käytetty munia ja maitotuotteita.

Ihanaa sunnuntaita!

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

Peukku tällekin kirjoitukselle. Itse kipuilen samojen asioiden takia. Lihaa en ole syönyt kuuteen vuoteen (lukuunottamatta satunnaisesti kalaa), mutta munat ja maitotuotteet ovat olleet minulle ongelmallisempia. Nyt maitotuotteiden osalta on jo helpompaa, kiitos iKaffen ja Alpron For Professionals kasvimaitojen (tässäkään ei olisi ollut ongelmaa, mutta kahviin niin tottunut jotain laittamaan). Mutta nuo munat. Hirveästi niitä ei tulee muuten käytettyä, paitsi leipomiseen. Pitänee vaan opetella leipomaan erilaisia juttuja.

Olen ajatellut itse tuota samaa, että en ostaisi kotiin munia enkä maitotuotteita, mutta suon ne itselleni satunnaisesti muualla. Asun niin pienellä paikkakunnalla, että ei täältä saa mitään syötävää ulkona täysin vegaanisena. Mutta paremmalla puolella jo ollaan.

Haluan vielä kiittää ihanasta, mieltä lämmittävästä blogista. Olen löytänyt sielunsiskon, joka kipuilee samojen asioiden kanssa ja arvostaa samoja asioita. Vertaistuki on poikaa :) Kiitos <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos. Ihana kommentti. <3

Mielestäni tärkeintä on, että yrittää ja tekee voitavansa. Ei tarvitse olla niin ehdoton. Itse yritän nyt pienin askelin mennä sitä eettisempää ruokavaliota kohti, katsotaan miten käy.:) 

Ihanaa sunnuntaita!

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

Piti muuten vielä sanoa feedeistä, että olen lopettanut instagramin käytön kokonaan juuri tästä syystä (ja facebookin käyttö on minimissä). Voin rehellisesti sanoa musertuvani kaikkien kauheuksien alle, enkä kykene tekemään mitään, lamaannun täysin. Tiedostan ongelmat ja teen niille parhaani mukaan jotain, mutta minun ei tarvitse tietää kaikkia julmuuksia mitä ihminen voi tehdä.

Anna Vihervaarasta

Ymmärrän niin hyvin.<3

Itse olen vain poistanut sen "seuraa"-kohdan Facebookissa esim niiltä eläinoikeusjärjestöiltä, joilta tulee paljon ikävää materiaalia. Tämä kanavideo taisi olla jonkun yleensä kivempia juttuja jakavan tahon feedissä.:(

 

EricaK
EricaK

Minulla on sama juttu - kotiin en kananmunia osta mutta äsken mummolassa taisin sienipiiraan seassa kananmunaa syödän.

Niinhän se menee, että vaikka on hienoa olla täysin ehdoton vegaani niin todellisuudessa parempaa olisi jos meiltä löytyisi vähemmän ehdoton enemmistö. :)

Anna Vihervaarasta

Just näin. <3

En muista salasanaa mutta Swanni (Ei varmistettu)

Kananmunista jatkan minäkin, vaikkapa vastaiskuna tuolle Vaahteramäki-mainokselle. Meidän perhe hankkii munat tästä läheltä kotitarvekanalasta. Kanoja heillä on 50 ja kukkoja parikymmentä. Kanat hautovat munia ja hoitavat tiput itse, tiput eivät siis tule mistään kasvattamoista Englannista... Osa munista kerätään ihmisten ravinnoksi, osaa saavat kanat hautoa. Yleensa keväisin ne haluavat hautoa. Ketään ei laiteta silppuriin. Kaikki kanat saavat elää vanhaksi. Kukoista osa menee siitokseen muille tiloille tai omalle, loput kasvavat noin vuoden ikäiseksi. Elävät muun parven keskellä, paritellen ja eläen kukon täyttä elämää. Sitten ne syödään.

Kosiskelevasta nimestään huolimatta Vaahteramäkikin on ns. tehotila verrattuna näihin alati yleistyviin kotitarvekanaloihin. Niissä kanat saavat usein elää sitä kanalle luontaista elämää, parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on ainoa tuotantotapa, jonka voi munissa hyväksyä eläinystävä.

Anna Vihervaarasta

Hei kiitos tästä kommentista! Pitää perehtyä tähän asiaan oikein kunnolla. 

Kivaa sunnuntaita!

Kommentoi