Ruokaoivalluksia

 

Sen jälkeen, kun aloin pääosin vegaaniksi, olen syönyt enemmän burgereita kuin varmaan viitenä edellisenä vuonna yhteensä. En ole koskaan kauheasti välittänyt perushampurilaisista, mutta nämä vegaaniset versiot ovat vain niin törkeän hyviä. 

Olen tehnyt nyt pari kertaa mustapapupihvejä Luukkuja-blogin ohjeella (jonka kopioin ihan sellaisenaan tähän). Tämä ohje on tosi helppo ja pihvit ovat oikeasti järjettömän herkullisia:

1 tlk säilöttyjä mustapapuja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
1 dl kaurahiutaleita
0.5 dl auringonkukansiemeniä
0.5 dl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
0.5 tl suolaa
1 tl chiliä
0.5 tl mustapippuria
0.5 tl paprikajauhetta
0.5 tl juustokuminaa

Valuta mustapavuista ylimääräinen neste pois. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulia pannulla öljyssä muutama minuutti, lisää valkosipulit ja kuullota vielä hetki.

Aja tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi kaikki ainekset ja sipuliseos. Pyörittele papumassasa öljytyillä käsillä n. 4 nyrkin kokoista palloa. Asettele pallot leivinpaperille ja taputtele ne sopivan paksuisiksi pihveisi. 

Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

En jaksanut leipoa itse sämpylöitä, vaan käytin Reissumiehen ruissämpylöitä. Ne toimivat hienosti hampurilaissämpylöinä. Väliin ketsuppia, suolakurkkuja, tomaattia, vegaanista juustoa ja salaattia. 

Niin ja tiedän. Kirjoitin ihan muutama postaus sitten, miten en aio enää pakottaa itseäni ruoanlaittopuuhiin. Mutta tässä kävikin niin kuin usein käy silloin, kun ottaa jostain asiasta pakon pois. Innostuin taas vegaanikokkailusta. Se olkoon oivallus 1.

Aloittaessani vegaanihaasteen syyskuussa, tuumin vähän tuskastuneena, että kai joudun sitten tekemään leivän päälle tahnoja itse. Kuulosti vähän vaivalloiselta ja epäilin, ettei maku kuitenkaan voittaisi juustoa.

Kuinka väärässä voi ihminen olla.

Nyt jääkaapissani on koko ajan valmiina jokin itsetehty tahna. Tänään se on romesco-henkinen sekoitus:

2 pussia kuorittuja manteleita paahdettuna, 300 g suippopaprikoita uunissa paahdettuina (kun kuori mustuu, ota paprikat pois, anna jäähtyä ja poista kuori), oliiviöljyä, pari valkosipulinkynttä, mustapippuria, chiliä ja suolaa.

Oivallus 2. Tahnat ovat ihania! Ja mikä parasta, kun niitä syö, tulee samalla syötyä kasviksia sen sijaan, että söisi maitorasvaa. Win-win.

 

 

Olen aina ollut se, jonka ruokakauppalaskut lähtevät käsistä. Tammikuun paukkupakkasilla kokoonnuimme Putte'siin kahden vanhan ystäväni kanssa, jotka ovat seuranneet tilannetta vuosia. Lupasin silloin heille, että ryhdyn tekemään ruokaa ja katson, pieneenkö kauppalaskuni. Aloittamiseen meni hetki, mutta nyt se on tapahtunut. Kokkaan isoja satseja kasvisruokaa ja säilön osan pakkaseen, jottei joka päivä tarvitse olla kokkaamassa. Ja kauppalaskuni?

Oivallus 3. Kun käy kaupassa vain kerran pari viikossa ja ostaa sieltä oikeaa ruokaa eikä leipää ja sen päällisiä, säästää huiman summan rahaa. 

Lopuksi vielä omituinen toteamus. Syön ihan hirveästi, tai ainakin tuntuu siltä. Silti voisin syödä vielä enemmän.

Oivallus 4. Kun vegaanihaasteen alussa minulle sanottiin, että vegaaniruokaa täytyy syödä määrällisesti paljon enemmän kuin sekaruokaa, epäilin vähän. Nyt en enää epäile. Vegaani on onnellinen, jos tykkää syömisestä. Minä tykkään.

Ei muuta nyt, kivaa viikonloppua!

 

Share

Kommentoi