Seikkailuja, lahjoja ja yksi fööni

Ladataan...

Olen taipuvainen suhtautumaan elämään seikkailuna. Aamulla herätessään ei koskaan tiedä, minne päivä kuljettaa, kenet sen kuluessa kohtaa ja missä on, mitä ajattelee kuun noustessa, yön alkaessa. Joskus tunnit valuvat hitaasti, ei tapahdu juuri mitään. Joinain päivinä tekee mieli kiukutella, toisina halata koko maailmaa ja joskus vain ihmetellä, miten viisas universumi onkaan. Ja juuri oikeaan aikaan. Kun on valmis, oppinut jotain, rämpinyt tarpeeksi kauan risukossa ymmärtääkseen haluta sieltä pois, päästänyt irti vanhasta.

Silloin polku aukeaa salaiseen puutarhaan. Silloin nauretaan samppanjakuplia.

Oletteko huomanneet, että meistä pidetään huolta? Saamme jatkuvasti lahjoja.

Ensimmäinen on se sekoitus taitoja, ajatuksia ja tunteita, joka tekee meistä ainutlaatuisia. Jokainen on hyvä jossain, jokainen innostuu jostain, jokainen tuntee intohimoa johonkin. Kaikille meille on olemassa jotain, joka saa maailman näyttämään kauniilta. Lahja.

Kun sitä lahjaa käyttää, onnistuu väkisinkin. Ikävä juttu on, että lahjansa voi myös hukata – hetkeksi. Silloin sulkee korvansa sydämeltään ja intuitioltaan. Ja päätyy ryteikköön.

Kun polku on tarpeeksi kauan kovin mutkikas, siltä alkaa kuitenkin kaivata pois. Sille valoisalle tielle, jolla auringonsäteet leikkivät hippaa ja universumi myhäilee partaansa. Se ryteikkökin oli lahja.

Jotkut arvokkaimmista lahjoista eivät nimittäin tunnu lahjoilta laisinkaan, mutta tekevät meistä viisaampia, vahvempia tai rohkeampia. Ne ovat niitä mutkia ja pystyyn nousseita seiniä, jotka ovat kurjia, mutta opettavat meitä rakastamaan, voimistavat uskoamme johonkin tai näyttävät, miten paljosta lopulta selviämme. Ne muokkaavat meistä sitä parasta versiota ja ohjaavat meitä kohti unelmiamme. Ne ovat niitä raakoja, helliä tönäisyjä, joista joskus kirjoitin. Haitallisia haaveita, joiden meidän oli nähtävä kuihtuvan omaan mahdottomuuteensa, jotta voisimme päästää niistä irti. Sivupolkuja, joille oli eksyttävä löytääkseen jotain itsestään.

Viimeinen lahja ovat ne ihastuttavat jutut, jotka oudosti järjestyvät elämäämme juuri silloin, kun niitä tarvitsemme. Niin kuin nyt vaikka föönit.

Föönini hajosi. En ostanut uutta, koska oli lämmin kesä ja hiukseni kuivuivat itsestään auringossa. Vuodenaika vaihtui, ilma viileni, aloin ajatella taas asiaa. Eräänä päivänä mainitsin siitä ääneen.

Kahden viikon kuluttua käteeni ojennettiin lahjakassi sanoen: ”Muistin, ettei sinulla ole fööniä, joten sujautin sellaisen tänne.”

Kiitos universumi. Tykkään sinusta.

Share

Kommentit

EllaE
Ella Elers

On muuten ihan tosi hassua, miten sitten kun asiat sanoo ÄÄNEEN niin alkaa tapahtua. Vaikka kuinka olisit pyöritellyt ajatuksia päässäsi, niin ei. Pitää avata suu.

Nyt avasin. Tuli kolme semmoista toivetta suusta, että värinät kulki pitkin kehoa. Nymmää si vaa oottelen tilauksen saapumista :)

Olet ihananna!

Anna Vihervaarasta

Todellakin! Olen vähän sitä mieltä, että ne toiveensa kannattaisi myös sanoa ääneen mahdollisimman monelle, niin niillä on paremmat mahdollisuudet toteutua. Ihan sama, onko kyseessä joku pieni juttu, kuten fööni, vai oikeasti tärkeä toive: haaveitaan ei kannata piilottaa oman päänsä sisään. Eihän kukaan niistä voi silloin edes tietää. Universumia on lupa välillä vähän auttaa.;)

Säkin olet ihana! <3 Ja olen varma, että toiveesi toteutuvat. Heti sitten, kun on niiden oikea aika.

 

Enne/Casa-X (Ei varmistettu) http://casa-x.blogspot.fi/

Niin kauniisti kirjoitettu, ja miten osuikaan juuri sille päivälle, kun näitä sanoja eniten kaipasin. Herättelemään, muistuttamaan. Modernin tanssin äiti Martha Graham on sanonut: "Keep your channel open. There is a vitality, a life force, a quickening that is translated through you into action, and there is only one of you in all time. This expression is unique, and if you block it, it will never exist through any other medium; and be lost."
Tämän haluaisin muistaa joka ikinen aamu, myös silloin, kun elämä tuntuu olevan pelkkää vastamäkeä, räntäsadetta ja haljua nakkikeittoa. Keep your channel open!

Kiitos &lt;3

Anna Vihervaarasta

Sanat osuivat varmaan eiliselle juuri siksi, että kaipasit niitä silloin. Ja siksi satuit lukemaan ne. Koska jotenkin oudosti niin usein käy.

Luin nuo Martha Grahamin sanat moneen kertaan. Miten viisaasti sanottu! Juuri näin itsekin ajattelen. Me olemme ainutlaatuisia eikä kukaan voi elää elämää niin kuin sinä. Tai minä. Ja siksi on niin hirveän surullista, jos ei anna itsensä olla oma itsensä, jos ei kuuntele syvimpiä toiveitaan, jos ei elä elämäänsä kokonaan elossa juuri niin kuin itselle on oikein.

Kiitos tästä! Ehkä minä tarvitsin noita sanoja. <3

tanjamarjaana (Ei varmistettu) http://janiintaastuliaamunkoi.blogspot.fi/

Hurmaava blogi. Jään seuraamaan :)

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, jos tykkäät! <3 Toivottavasti kuullaan jatkossakin.

Kaunista illan loppua.

Kommentoi

Ladataan...