Siellä taiat tapahtuvat

Ajattelen, että on hirveän tärkeää seurata omaa tähteään, eli:

1. Elää sellaista elämää, jota itse haluaa elää.

2. Elää sitä sellaisena kuin ihan oikeasti on ja jollainen haluaa olla.

3. Elää niiden ihmisten ympäröimänä, jotka oikeasti elämäänsä tahtoo.

Jotta se olisi mahdollista, on oltava aika rohkea.

Mikään ei ole helpompaa (ja tavallaan myös vaikeampaa) kuin elää elämänsä mukavuusalueellaan. Se on turvallinen paikka, jossa eteen ei tule haasteita tai seikkailuja. Se on paikka, jossa ei tarvitse kasvaa eikä kehittyä. Siksi se on myös paikka, missä moni hieno juttu jää kokematta. Sillä tiedättehän: jos jotain tahtoo muuttaa, on tehtävä jotain erilailla.

Kauneimmat kukat kasvavat usein epämukavuusalueella. Siellä kaikki ei ole totutussa järjestyksessä, siellä joutuu tutkiskelemaan itseään ja selvittämään omia rajojaan. Siellä on ehkä vähän villimpi ja sydämessään vapaampi kuin eläessään tuttujen kaavojen mukaan.

Se on paikka, missä taiat tapahtuvat.

”The thing about chaos, is that while it disturbes us,
it too, forces our hearts to roar in a way we secretly find magnificent.”

Minua jännittää uusissa tilanteissa usein aika tavalla. Silloin mukavuusalue houkuttelee hurjasti, vaikka oikeasti haluan mennä eteenpäin, kohti uutta. Sellaisina hetkinä mietin, kumpaa mahdollisesti katuisin enemmän: sitä, että jäisin turvapaikkaani vai sitä, että poistun sieltä. Niinpä nostan pään pystyyn, laitan kirkasta huulipunaa, kuuntelen jonkun voimabiiseistäni ja pakotan itseni astumaan eteenpäin askel kerrallaan. Tapaan näet mieluummin uudet mahdollisuudet kädet ja ääni täristen tai sanon kyllä asioille, joissa onnistumisesta ei ole takeita, kuin mietin vanhana: ”Mitä jos?”

Sitä ei ole vielä koskaan tarvinnut katua.

Ollaan siis rohkeita, kokeillaan ja uskalletaan.

Pus!

Lainaus Christopher Pointdexter

Share

Kommentit

Thilda (Ei varmistettu) http://thildan.blogspot.fi/

Hienoa! Se on vaikeaa mutta niin palkitsevaa ja valaisevaa. Ihana kun kirjoitat tälläisiä juttuja! Minäkin pelkään ja jännitän uusia juttuja ja suuria ihmisjoukkoja joissa joskus voi joutua keskipisteeksi. Mutta minun metodini on; muistelen joitakin elämäni vaikeimpia tilanteita ja sanon itselleni "Kun kerran siitäkin olen selviytynyt, selviydyn mistä vain!" Kädet hikoaa ja pulssi nousee, ääni tärisee, mutta mitä sitten? Se on inhimillistä. Kerran eräs arvostamani henkilö sanoi minulle jopa että ujous on kauhean söpöä. (Hassua.)
Vuosien myötä rohkeus kasvaa. Ja uteliaisuus elämälle aivan ryöppyää! :) Ihanaa kesäaikaa sulle!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Thilda. <3 Tällaisia aina välillä mietin.

Tuo metodi on tuttu minullekin. Aina kun selviää jostain uudesta ja haastavasta, saa lisää itsevarmuutta. Mitä enemmän haastavia juttuja eteen tulee, sitä rohkeammaksi kai siis muuttuu.

Ja kyllä: ujous on söpöä.;)

Ihanaa kevättä!

opiskelijatyttö (Ei varmistettu)

Oi että! Ihana teksti. Tässä juuri mietin vaihto-opiskeluun lähtöä uuteen maahan syksyllä. Hyväksynnän olen saanut jo alustavasti. Rupeaa jännittämään toden teolla ja mietin, että kannattaako nyt jättää Suomi ja lähteä vähän pidemmäksi aikaa?! Kyllä uskon tämän tekstinkin turvin, että kannattaa. ;D

Anna Vihervaarasta

Lähde, lähde, lähde! En usko, että voisit katua sitä. Suomi kyllä odottaa täällä vuoden päästäkin.

Rohkeutta päätökseesi (ja ihanaa reissua...)! <3

Kommentoi