Someton viikonloppu

Ladataan...

 

Päätin perjantaina, etten avaa Instagramia tai Facebookia aikavälillä lauantaiaamu-maanantaiaamu. Se oli niin ihana kokemus, että aion pysyä tällä tiellä ainakin suurimmaksi osaksi.

 

Olen vähän addiktoitunut sosiaaliseen mediaan. Käsi harhailee jatkuvasti kohti puhelinta, vaikkei oikeasti edes tee mieli selailla sitä. Käyn ihan vain nopeasti katsomassa, kuinka monta sydäntä taas sain.

Ihan kuin sillä olisi mitään väliä. 

Jatkuva puhelimen selaaminen saa elämään jotain muuta kuin tätä hetkeä. Se on älytöntä. Miksi tahtoisin tuijottaa jotain pientä ruutua, kun katseltavana on koko maailma. Ne ihmiset, jotka oikeasti kuuluvat elämääni, ovat siinä kyllä ihan livenä mukana. Ne jotka ovat vain puhelimessa...ihan kiva juttu joo, mutta ei ehkä sittenkään niin tärkeää.

Kuvittelin, että kahden päivän somelakko olisi vaikeaa. Luulin, että olisin vähän tuskissani, kun en ole nähnyt viikonlopun fiidiäni. Että maanantaiaamuna tarttuisin innoissani puhelimeen ja saisin jotain tyydytystä avatessani sen taas.

Mitä vielä. Viikonlopun somelakko tuntuu vapauttavalta. Kuinka siistiä on, kun ei tarvitse päivittää tekemisiään yhtään minnekään, eikä katsella muiden tekemisiä. Ei tule sellaista paitsijäämisen pelkoa: että pitäisi olla jossain muualla kuin missä on. Ei tarvitse laskea sydämiä. 

Voi olla vaan.

Elää.

Ihan yksityisesti.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAMYOUTUBE

 

Share

Kommentit

marjapilami

Siis tää on niin hyvä! Mun pitäis tehdä ihan sama hommeli :) 

Anna Vihervaarasta

Mä niin suosittelen! Tekee superhyvää. <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Kyllä! Tulisi tarpeeseen melkein jokaiselle. :) Itse "korreloin" sitä niin että laitan puhelimesta netin pois päältä tunteja ennen nukkumaanmenoa mutta myös silloin kun olen syömässä illallista tai viettämässä aikaa kavereiden kanssa. Se auttaa keskittymään hetkeen.

Anna Vihervaarasta

Mäkin laitan yöksi puhelimen aina lentotilaan ja yritän tehdä sen jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Nyt olen vaan taas lipsunut siitä, pitää taas tsempata! :)

Henriika S.

Täytyy todellakin tehdä itsekin näin! Asetin myös hetki sitten säännön, että kun lähden kävelylle, jonka ensisijainen tarkoitus on vain saada raitista ilmaa ja olla luonnossa (mutta otan silti kamera mukaan), on päätettävä joku päämäärä, jonne kävelen ottamatta yhtään kuvaa. Sillä matkalla ihailen kaikkea kaunista ja tallennan ne jutut ensin mieleeni ja fiilistelen sitä hetkeä, koska jotenkin jo se kameran esiin ottaminen keskeyttää sen "hetkessä olemisen". Takastulomatkalla saan sitten räpsiä kuvat niistä jutuista, jotka edelleen haluan ikuistaa myös muiden nähtäväksi :D 

Anna Vihervaarasta

Suosittelen, tekee tosi hyvää!

Ihana kävelyvinkki. :) Mä en ole aikoihin pitänyt lenkeillä mukana puhelinta, mutta kameraa aina silloin tällöin. Välillä on vaan pakko kuvata, kun on kaunista ja tahtoo tallentaa sen. 

Maijastiina (Ei varmistettu)

I feel you! Viime syksynä olin kokonaista 2 kk käymättä FB:ssa ja se oli ihanaa aikaa. Ärsyynnyin niin siitä, kun nappasin puhelimen tämän tästä käteen ihan automaattisesti, ja selasin FB:ia sen kummemmin asiaa miettimättä, että päätin pysyä pois koko FB:sta. Jotenkin sitten kuitenkin tuon paussin jälkeen taas ajauduin pikkuhiljaa entiseen.
Viime aikoina on taas alkanut ahdistaa se ajan määrä, mikä kuluu somessa. Ja se, miten maailmaa katsoo jotenkin aina kameran läpi.

Anna Vihervaarasta

Hei vau, teki varmaan hyvää. <3 Itse huomaan, että jo tuo viikonlopun sometauko vähentää tarvettani selata puhelinta.

Muakin ahdistaa somen nielemä aika. Se on niin turhaa! 

dotsdotsjonna
Polka dots

Ah, todellakin näin! Oon salaa aina ulkomailla ihan fiiliksissä, kun ei ole nettiä ja tietää ettei puhelinta kannata lääppiä. Se on ihan hämmentävän vapauttavaa, kun kädessä ei ole puhelintani tai käsi ei huomaamatta etsi sitä puhelinta taskusta. 

Kommentoi

Ladataan...