Suunta hukassa?

Ladataan...

 

 

Olen ollut kuluneena vuotena pahemmin sekaisin kuin aikoihin. Minä, joka ostan asuntoja ensi vilkaisulta, rysäytän kuukaudessa koko elämäni ja inhoan jahkailua, minä olen miettinyt ja vatvonut, tehnyt päätöksiä ja perunut ne seuraavana päivänä. 

Olen tilannut alkutalven aikana kolme talvitakkia. Kaksi palautin. Kolmas roikkuu tuolla eteisen naulakossa odottaen, että päätän joko pitää tai palauttaa sen.

Jo toisen takin kohdalla olin ihan tuskastunut. Miten en onnistu löytämään kivaa takkia? Takki pyöri päässäni ja aloin katsella vanhoja vaatteitanikin kriittisesti. Pian en tykännyt enää niistäkään. 

Tilanne ei lainkaan parantunut uuden asuntoni myötä. Se nimittäin mullisti sisustusfilosofiani, joka on pitkään ollut: ei sen niin väliä. Vaikka olen ajat sitten päätellyt, että pakkomielle kauniisiin esineisiin tuo mukanaan enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, löysin itseni vertailemasta marmorilaattoja ja etsiskelemästä täydellistä keittiöhanaa. Vanhat huonekaluni alkoivat näyttää kulahtaneilta. 

Mitä enemmän selasin Pinterestiä, sitä ankeammalta kotini (ja elämäni) alkoi tuntua. Sain pahan perfektionismiahdistuksen. Miten voin muka olla onnellinen ilman kalanruotoparkettia? (Ja miten ihmeessä vielä eilen joogasin onnellisena tuossa lattialla ja ajattelin, että onpa täällä kodikasta...) 

Hain myös kouluun. Pääsin. Enkä ole innoissani. 

Kaiken tämän keskellä olen kysellyt ystäviltäni, että what the fuck? Miten voin olla näin sekaisin? Ja miten hemmetissä tästä sekavuudesta selvitään?

Viisas ystäväni sen sitten sanoi: olet sekaisin, koska et keskity siihen, mitä itse haluat, vaan siihen, mitä muut haluavat.

Kuuletteko siellä, miten palaset loksahtelevat paikoilleen?

Olen yrittänyt muuttaa elämääni, koska olen (taas) jotenkin saanut päähäni, että olisin onnellisempi marmorilaattojen keskellä täydellisessä talvitakissa ja vähän päheämpi tutkinto taskussa. 

Juuri, kun olin tajunnut tämän, ja alkanut kirjoittaa tätä tekstiä, luin Yoga Girl Rachel Brathenin sanat:

”Uskon, että todellinen muutos ja onnellisuus alkavat hyväksymisestä. Kehomme hyväksymisestä, persoonamme hyväksymisestä ja elämäntilanteemme hyväksymisestä. Monet epävarmuuksistamme syntyvät juuri ajattelutavasta, jonka mukaan elämämme pitäisi olla erilaista kuin se nyt on.”

Väitän, että joku tuolla pitää meistä vähän huolta ja tarjoilee oikeat ajatukset oikeisiin hetkiin. 

Olen ollut niin sekaisin, koska olen jälleen vahingossa alkanut tavoitella ulkoisia asioita, joista en lopulta ole sisimmässäni innoissani. Se on tuonut mukanaan epävarmuuden ja ihmeellisen päättämättömyyden ja tyytymättömyyden. Olen ollut vähän kadoksissa itseltäni. 

Ihan oikeasti minä nimittäin tahdon aika yksinkertaisia asioita.

Minä tahdon eettisen ja lämpimän ja kivannäköisen talvitakin. Ihan vain, koska en omista sellaista ja tuolla ulkona on lumimyrsky. Takin ei tarvitse olla tyyliblogiin sopiva.

Tahdon kodin, joka on kaunis ja kodikas, paikan, jossa on helppo olla. Siellä on paljon kukkia, puuterisia värejä ja kiinnostavia yksityiskohtia. Se ei ole sellainen valkoinen sisustuslehtikoti.

Ja sitten tahdon kirkkautta. Sen varman, rauhallisen, selkeän tunteen, että olen oikealla tiellä ja oikeassa paikassa ja oikeassa seurassa. Jos se puuttuu, olen väärässä paikassa, ainakin siinä hetkessä.

Se kirkkaus (tai intuitio, sisäinen viisaus, universumi) on johdattanut minua hyvin ja johdattaa jatkossakin, jos vain uskallan luottaa siihen. 

On outoa, miten selkeää kaikki voi olla pitkän tuhruisen jakson jälkeen. Miten hirveän helppoa onkaan olla, jos ei yritä olla mitään muuta tai enempää tai vähempää kuin on.

Ja jos kohta ei tunnukaan selkeältä, ei tarvitse kuin kääntyä hetkeksi sisäänpäin. Kysyä:

Hei sinä siellä sisälläni. Mitä sinä haluat?

 

Lue myös:

10 asiaa, jotka opin 35 vuodessa

Mitä tuli tehtyä?

Kilteistä tytöistä (joiden kannattaisi olla vähän tuhmempia)

Psst. Seuraatko jo: InstassaFacebookissa?

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

<3 Ihanaa inspiroivaa luettavaa heti maanantaiaamusta <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana.<3

Anna/Niittykukkia (Ei varmistettu) http://starbox.fi/niittykukkia

Hyvä teksti jälleen, Anna! Miten helposti sitä unohtaakaan itsensä ja luulee valintoja omikseen. Hienoa, että kaikki on taas siellä selvempää. :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos Annaseni ja ihanaa joulun odotusta sinne!

Emma Wilde (Ei varmistettu) http://thewildethings.com

Ahh niinpä. Sitten kun vielä osaisi vastata siihen kysymykseen mitä itse haluaa.

Haluan ainakin, että sinä ihana Anna ja ihanat lukijasi käytte osallistumassa blogissani Arelan lahjakortin arvontaan jos teiltä vain liikenee aikaa :) Kasmir ainakin lämmittäisi takin alla lumimyrskyssä.

http://www.thewildethings.com/2016/12/jouluvareissa.html

Anna Vihervaarasta

No se todellakin on joskus vaikeaa.;)

Ja kävin osallistumassa, ihana arvonta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oijoi, kylläpä kolahti! Täällä on oltu kans hukassa ihan tosi pitkään, sisäinen ääni puhuu aika lujaa, mut pelottaa kuunnella sitä. Tai pelottaa myöntää että se on oikeessa. Pelottaa tehdä ratkaisuja. Ehkä annan sille vielä vähän aikaa voittaa mun luottamus kokonaan ja sit kuuntelen ja uskon sitä &lt;3

Anna Vihervaarasta

Sitä sisäistä ääntä kyllä kannattaa uskoa ja kuunnella. Kunhan vain ensin varmistuu, että se ääni on tosiaan intuitio eikä pelko, järki tai toivo. 

Tsemppiä päätöksiin! <3

Kommentoi

Ladataan...