Tahdosta, luopumisesta ja vohveleista

Ladataan...

Olen miettinyt luopumista. Kuulostaa ehkä vähän synkältä, mutta ei ole sitä. Ei oikeasti.

Meillä ihmisillä on taipumusta haluta ihan kaikki, kerralla ja mieluiten heti. Haluaisimme haalia elämäämme kaikkea uutta ja ihanaa, mutta takerrumme silti kynsin hampain kiinni myös siihen vanhaan. Emme tahdo luopua, eikä elämässämme ole silloin kunnolla tilaa sille uudelle. 

Arvasittekin varmaan jo ikävät uutiset: ihan kaikkea ei yleensä voi saada, ei kuulu saada. Jos tahtoo saavuttaa jotain uutta, on yleensä luovuttava jostain vanhasta. Hyvä juttu on, ettei se lähemmin tarkasteltuna ole edes kovin kurja asia.

Sillä jos saisimme aina kaiken, arvostaisimmeko mitään? Jos meillä olisi aivan kaikki eikä meidän tarvitsisi nähdä lainkaan vaivaa sen eteen, miltä se tuntuisi? Ei miltään, veikkaan.

Olen aiemminkin sanonut, että saamme yleensä kaiken sen, minkä todella kovasti tahdomme. Ne jutut, jotka olisivat ihan kivoja tai hyvinkin ihania, mutta joiden eteen ei ole valmis tekemään uhrauksia – ne menevät sivu suun. Niin kauan kun tahtominen, unelmointi, ei maksa mitään, se on kovin helppoa. Tahto – ja lopputulos – mitataan siinä vaiheessa, kun täytyy valita. Silloin oikeat unelmat karsiutuvat niistä ihan kivoista, ja hyvä niin.

Ennen kuin voi valita, on kuitenkin tiedettävä, mitä tahtoo. Eikä sekään välttämättä ole helppoa.

Ajattele vaikka, että sinulla on työ, josta et ole hirveän innoissasi ja tahtoisit uuden. Mutta nykyinen työsi on vakituinen, siitä maksetaan kivasti ja työkaverit ovat ihan huippuja. Sitten löydät työn, joka kiehtoo kovasti. Se voisi olla unelmatyösi, mutta siinä on muttia. Se on lyhyt määräaikaisuus, palkka ei ole aivan kohdillaan ja työkavereista et tiedä yhtään mitään. Irtisanotko itsesi ja otat ison taloudellisen ja ehkä myös sosiaalisen riskin?

Tai ehkä olet pitkässä parisuhteessa, jossa on periaatteessa kaikki kunnossa ja jaettu elämä kaikkine yksityiskohtineen, mutta se ei vain tunnu oikealta. Lähdetkö siitä etsimään onnea muualta silläkin riskillä, että jäät yksin ehkä pitkäksikin aikaa?

Tai haaveilet vanhasta talosta ja löydät sellaisen, täydellisen, mutta siihen muuttaminen tarkoittaa suurempaa asuntolainaa ja tinkimistä neliöistä. Mitä teet?

Melko pelottavia valintoja, eikö? Niin niiden kuuluukin olla. Sillä jos haluaa todella saavuttaa jotain, sitä on tahdottava niin paljon, ettei välitä siitä, että pelottaa. Me kaikki pelkäämme. Muutoksia, riskejä, epäonnistumista, jämähtämistä. Ja niitä sietääkin pelätä.

Se, pelkääkö enemmän katsovansa vanhana taaksepäin ja miettivänsä: ”Ups, tulipa mogattua.” vai ”Entä jos?”, kertoo melko paljon siitä, millaisia päätöksiä elämässään kannattaa tehdä.

Puss.

PS Ihan aina ei onneksi tarvitse valita. Esimerkiksi vohvelitäytteiden suhteen enempi on parempi.

PPS Tänään oli viimeinen lomapäiväni. Huomenna kävelen sisään yhdestä uudesta ovesta, ja ihanaa niin. Wish me luck.

Share

Kommentit

ikkiam
LUOMA

Kiitos näistä sanoista!

Viimeisen kuukauden aikana olen muuttanut itselleni aivan väärään asuntoon, huomannut kaupunkilomallani inhoavani kaupunkilomia, ottanut vastaan työhaasteen, josta palkaksi saa nimen lopputeksteihin.

Nyt kun etsin uutta asuntoa, pakkaan reppua lähteäkseni aamulla Kolille ja piirtelen mielessäni kaavoja olen onnellinen.

Kuukauden vuokra kirpaisee mutta opin oikein kantapään kautta millainen sen kodin pitää olla: Hyvä MINULLE. Ei muille, ei kivalle vuokranantajalle tai välittäjän mieliksi. Minähän täällä asun. Kotonani, minä!

Kaupunkilomani päiviä seurasivat onneksi illat ystäväni sohvalla, sekä päiväretki kalliokiipeilemään. Opin taas. Minun elämäni! Menköön muut Lontooseen, minä menen metsään!

Ja viimeisin onnenkantamoinen vielä odottaa oppituntejaan antavaksi.

Olen elänyt ja kompastellut. Ja ennen kaikkea oppinut sen, ettei ole häpeä pyytää ja saada tukea. Päin vastoin.

Onnea siis!

Anna Vihervaarasta

Olet olennaisuuksien äärellä. On hirveän tärkeää kuunnella itseään ja miettiä, mitä oikeasti haluaa. Ihan sama, onko se muiden mielestä järkevää tai coolia, jos tahtoo mieluummin metsään kuin Lontooseen, niin juuri sinne metsään on tietenkin mentävä. Sillä jos meneekin sinne Lontooseen tahtomattaan, toteuttaa jonkun toisen unelmia, ei omiaan. Ja siinä ei juuri ole järkeä.

Ihanaa, että olet huomannut, mikä sinua inspiroi ja mistä juuri sinä tulet onnelliseksi.

Onnea sinnekin, paljon. <3

Elina/chocochili.net (Ei varmistettu) http://chocochili.net/

Hieno, oivaltava kirjoitus. Kiitos tästä.

Olet kyllä rohkea nainen! Onnea uusiin haasteisiin :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos itsellesi Elina. <3 Sinä se vasta inspiroiva nainen oletkin!

Ihania kesäpäiviä!

Lilanna
Lilannan linna

Vähän samoja asioita on pyörinyt viime aikoina päässäni, mutta osin eri sanoin eikä yhtä jäsennellysti.

Luopuminen ei tosiaan sinänsä ole mikään masentava tai surullinen asia, vaikka voi olla niitäkin. Joskus se on vapauttavaa, vaikka ei edes nimenomaisesti kaipaisi jotain tiettyä tilalle. Esimerkiksi jos on pitänyt jotain asiaa turhaan elämässään, pitänyt jostain kiinni täysin vääristä syistä, oivallus luopumisen mahdollisuudesta voi olla upea asia. Vääriä syitä voi olla esimerkiksi ympäristön paine, (tai jopa puhtaasti kuviteltu ympäristön paine), tai luulo siitä, että jonkun asian voi saavuttaa vain yhdellä tavalla.

Olen ainakin tullut tähän tulokseen nyt, kun olen hoksannut, että omassa elämässäni roikkuu mukana eräs energiaa kuluttava projekti, joka ei etene ja josta en tosissani koe olevan minulle (enää) hyötyä. Miksi siis en luopuisi siitä? Ajatus on tällä hetkellä pelottava, mutta suoraan sanottuna aika kiehtova.

Mutta omalla painollaan. Joskus asioiden täytyy saada kypsyä.

Onnea sinulle uuden edessä!

Anna Vihervaarasta

Ah, luopuminen on välillä suorastaan puhdistavaa. Ja tietenkin hyvin tarpeellista, mutta vasta silloin, kun on sen aika. On jännä huomata, miten selviääkin vallan mainiosti ilman jotain asiaa, josta ei millään olisi tahtonut päästää irti - ei sittenkään, vaikka ehkä huomasikin sen roikkuvan vähän turhaan mukana elämässään.

Luopuminen on todella usein hyvinkin pelottavaa. Yleensähän sitä luopuu jostain tutusta ja turvallisesta (vaikka toki myös unelmista tai erilaisista tulevaisuuksista ja saavuttamattomista asioista voi luopua), ja toivoo tilalle jotain uutta. Ja uusi on samalla myös vierasta. Pelottavaa. 

Suloista iltaa sinulle.

Kommentoi

Ladataan...