Takaisin kouluun osa 2: Puhutaanpa rahasta

Ladataan...

 

Ajattelen, että saadakseen elämäänsä jotain uutta, on usein luovuttava jostain vanhasta. Kaikkea ei yleensä voi saada, on tehtävä valintoja ja priorisoitava. 

Opiskelen tällä hetkellä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Koulu kestää vuoden, ja sen voisi periaatteessa suorittaa täyspäivätyön ohessa. Siis jos on tosi kurinalainen ihminen ja on valmis tinkimään vapaa-ajastaan aika paljon. Minä en ole.

Miettiessäni mistä asioista voisin elämässäni luopua, jotta saisin enemmän aikaa opiskeluun, en keksinyt juuri mitään. Paitsi yhden: RAHA. Voin tinkiä tuloistani, jos se mahdollistaa minulle kivemman elämän vuodeksi ja saan sen vuoden aikana suoritettua tämän tutkinnon. 

Niinpä marssin pomoni puheille ja pyysin lyhennettyä työaikaa. Pomo myöntyi, ja teen nyt ainakin jonkin aikaa nelipäiväistä viikkoa. Onneksi minulla on niin mahtava työnantaja, että tämä oli mahdollista. 

Puolet ajasta olen innoissani näistä uusista kuvioistani: nyt todella ehdin opiskella. Mutta sitten iskee kauhu. Saan jatkossa viidenneksen vähemmän rahaa kuussa, eikä vuokra tippunut samalla. Tiedän, että nelipäiväinen viikko vaatii minulta muutoksia elintapoihini ja kulutustottumuksiini. Tällä palkalla ei ostella kivoja vaatteita, kun niitä vastaan tulee, eikä syödä ulkona harva se päivä. 

Sen sijaan tällä palkalla pystyy kyllä ihan hyvin elämään. Ongelma on se, että olen ehtinyt päästä liian hyvin kiinni kolmikymppisen tulorakenteeseen.

Helpommaksi asian tekee se, etten ole koskaan ollut erityisen hulvaton rahankäyttäjä, vaikka ulkopuolisesta se saattaa siltä näyttääkin. Maksan aina ensin laskut ja laitan tietyn summan säästöön. Mutta loppu palkasta katoaakin sitten tililtäni seuraavaan palkkapäivään mennessä suunnilleen viimeistä ropoa myöten. Nyt joudun alkamaan tarkaksi.

Uskon silti pärjääväni, sillä olen uhrannut unelmieni eteen rahaa ennenkin. Kun vaihdoin ammattia lentoemännästä toimittajaksi, palkkani tippui tonnilla. Hyvin silti selvisin ja ihan itse. Silloinen mieheni ei elättänyt minua, mutta tarjosi toki henkistä turvaa. (Luitteko tämän Saaran tekstin? Lukekaa!).

Tonni kuussa oli tuolloin summa, jonka olin valmis maksamaan unelmani toteutumisesta. Nyt viidennes palkastani on se summa.

Vähän toki jännittää, miten tässä käy ja syönkö ennen palkkapäivää viikon kaurapuuroa. Lupaan kertoa teille ratkaisuistani, kunhan pääsen kunnolla tämän pienimuotoisen nuukailun makuun.

Ja jos alkaa liikaa hirvittää, mietin ystävääni. Hän perusti nuorena yrityksen, eli pari ensimmäistä vuotta ilman palkkaa ja nosti pikavippejä maksaakseen työntekijöilleen. Hän oli hyvin rohkea ja päättäväinen ja tiesi mitä tahtoi. Yrityksestä tuli menestys ja ystävästäni todellinen #girlboss.

Minusta ei moiseen riskinottoon olisi, mutta vähän rahaa uskallan kyllä uhrata tälle haaveelleni.

Unelmien toteuttaminen ei ole aina helppoa. Mutta jos uskoo niihin ja on valmis tekemään oikeasti töitä ja luopumaan jostain niiden eteen, niistä voi hyvinkin tulla totta.

 

Lue myös:

Takaisin kouluun osa 1, eli ajatuksia matkoista ja luopumisesta

Mitä tuli tehtyä?

Ja niin me muutuimme

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Kommentit

jennajohannasi
Pirtti

Täällä samoja aatoksia: Hain juuri koulutukseen joka pistää kukkaronnyörit joksikin aikaa tiukalle, mikäli sinne siis pääsen. Välillä unelmien eteen pitää uhrata jotain, ja rahan valitsin uhriksi minäkin mieluummin kuin vapaa-ajan :)

Anna Vihervaarasta

Välillä unelmien eteen pitää uhrata jotain, ja rahan valitsin uhriksi minäkin mieluummin kuin vapaa-ajan :)

Just näin. Toivottavasti pääset koulutukseen!

mmh (Ei varmistettu)

Oletkin ehkä tietoinen aikuiskoulutustuesta, mutta siltä varalta ettet ole siihen tutustunut niin kannattaa: http://www.koulutusrahasto.fi/fi/aikuiskoulutustuen-hakijoille. Minulle se mahdollistaa ensi syksyn opintovapaan, jonka aikana on tarkoitus saada opinnäytetyö kirjoitettua. Ja ehkä myös vähän rentoutua :).

Tsemppiä opintoihin!

Anna Vihervaarasta

Moikka mmh,

Kiittos vinkistä.:) Olen kyllä miettinyt opintovapaatakin. Ehkä sitten loppuvuonna, kun on opinnäytetyön kirjoittamisen aika. Tekisi varmasti tosi hyvää. Tsemppiä sullekin opintoihin!

Pikkuvaimo
Pikkuvaimo

Ihailtavaa toimintaa. Minäkin haaveilen opiskelusta, ihan jostain uudesta alasta, mutta en ole vielä valmis luopumaan mistään. Enkä varsinkaan siitä rahasta. 

Kokeilin opiskelua työn ohessa, mutta kolmivuorotyö ja opiskelu oli aivan liikaa minulle. Siksi odotan sitä kunnon inspiraatiota, mitä haluaisin todella kovasti opiskella, minkä eteen olisin valmis tinkimään. Vielä en ole saanut siitä ajatuksesta kiinni. Mutta hitaasti hyvä tulee. :)

Anna Vihervaarasta

Niin, tuo luopumispuoli saattaa tuntua ikävältä. Mutta juuri niin kuin itsekin toteat: kun on tarpeeksi motivoitunut, sitten on valmis tinkimään.:)

Tsemppiä mietintöihin!

saarah
visual diary

Jes, hyvä teksti ja odotan jatko-osia kiinnostuneena.

Ihan samaa asiaa pohdiskelin kun lähdin tekenään maisteritutkintoa ja vielä pelkän opintotuen ja omien säästöjen varassa. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin tuntuu etten ole luopunut paljostakaan, tosin tietty tähän nyt vaikuttaa myös Lissabonin halvempi hintataso :) Mutta aika äkkiä pienempään tulotasoon myös tottuu ja sitten esim se kaiken uuden osteleminen alkaa tuntua jotenkin turhalta. Se on tehnyt ainakin mulle tosi hyvää :)

Anna Vihervaarasta

Jep, se on tulossa. :) Sä oletkin mun yksi inspiraation lähde. Mulla vaan meni kaikki säästöt, kun ostin sen asunnon. Hyvä yhdistelmä tämä: uusi asunto ja opiskelu.:D

Ja mulle tekee varmasti myös tosi hyvää vähentää shoppailua. Kun eihän tässä oikeasti ole kyse siitä, ettei palkka riitä elämiseen, vaan siitä, että mun kulut on liian korkeat. Ja miten sitä opiskeluaikoina selvisikin niin tosi vähällä rahalla, eikä edes tuntenut olevansa köyhä? Asuin tietty solussa, mutta silti...

PS. Onneksi ne Lissabonin lennot on jo maksettu.

Emma Wilde (Ei varmistettu) http://thewildethings.com

Pienemmillä tuloilla eläminen voi ihan yllättäen tehdä hyvää vaikka ajatus aluksi tuntuisikin vaikealta. Rahankäyttöön suhtautuu myös mahdollisesti hieman järkevämmin sitten kun tulotaso taas nousee takaisin ennalleen!

Anna Vihervaarasta

Jep, just näin mäkin olen päätellyt.:D 

raijairina

Hurraa hienosta päätöksestä! Mä olen vähän samassa tilanteessa ja jäämässä ensi vuonna päivätyöstä virkavapaalle, jotta voin keskittyä opintoihin ja muihin työprojekteihin. Tuntuu tosi oikealta ja samalla hirvittää ja jännittää oma rahatilanne ihan tosissaan. Mutta muistan, miltä tuntui opiskeluaikoina elää paljon vähemmällä - tunsin silloin eläväni yltäkylläisyydessä, vaikka tulot olivat neljäsosa siitä, mitä nykyään tienaan. Eli kyllä me pärjätään! :)

Anna Vihervaarasta

Todellakin pärjätään! Mietin tuota samaa: miten sitä opiskeluaikoina selvisikin niin pienillä tuloilla ja eli silti tosi mukavasti? Mutta jos silloin pärjäsi hyvin, niin ihan varmasti pärjää nytkin. :)

Tsemppiä opintoihin!

mystery
Vision One

"Mutta aika äkkiä pienempään tulotasoon myös tottuu ja sitten esim se kaiken uuden osteleminen alkaa tuntua jotenkin turhalta. Se on tehnyt ainakin mulle tosi hyvää :)"

Tää mikä luki ylempänä on ihan totta. Vietin viime vuonna 7 viikkoa Norjan tuntureilla ilman mitään kontakteja kaupunkien pinnalliseen maailmaan. Käytin ehkä kolmea eri paitaa ja olin täysin tyytyväinen. Ja kun on vähemmän rahaa tosiaankin tajuaa mitä oikeasti tarvitsee!

Anna Vihervaarasta

Olet niin oikeassa. Ja nostan hattua noille kolmelle paidalle: uusia vaatteita ei tosiaankaan tarvitsisi ostella jatkuvasti.:)

AKK (Ei varmistettu) https://medium.com/@Anna_Kaisa

Ihana, rohkea Anna! Täällä päässä linjaa on edessä samankaltainen pohdinta. Haluaisin vähentää töitä hieman, mutten tiedä, miten se on mahdollista. Esimies laskeskelee juuri, voisinko tehdä ensi vuoden vajaampaa työaikaa, koska leipätyön rinnalla hoidan pientä kotitilaamme. Saa nähdä, kuinka tässä käy. :)

Anna Vihervaarasta

Toivottavasti onnistuu! Vaikka lyhempi työaika tuntuukin taloudellisesti ehkä vähän ikävältä, niin on kyllä ihanaa, kun on oikeasti aikaa muuhunkin. Pidän sulle peukkuja.<3 

jennicatarina

Ihan samoja juttuja täällä pohdiskellut! Pidempään miettinyt opintovapaata, mutta tulot tippuisi melkein puolella. Olen kallistumassa siihen, että elän mieluummin vuoden köyhänä ja onnellisena opiskellen unelmieni alaa kuin kulutan itseäni hyväpalkkaisessa, ihan kivassa duunissa, vain jotta voisin sitten pitää yllä tiettyä elintasoa. Valintakysymyksiä :)

Anna Vihervaarasta

Todellakin valintakysymyksiä. Ja oletko tutkinut, miten muutos vaikuttaa veroprosenttiisi? Se voi olla ihan kiva yllätys.;) 

Olen aina ajatellut, että elämän tärkeitä valintoja ei saa tehdä pelkkä raha edellä. Ongelma on, että kun tiettyyn elintasoon tottuu, siitä tinkiminen voi tuntua tosi vaikealta. Saa nähdä, miten tässä käy...

Tsemppiä pohdiskeluihin!

Essi Helppi

Kivasti kirjoitettu ja hienoa, että olet tehnyt hyvän päätöksen. Itse olin viime vuoden opintovapaalla ja sain koulutusrahastolta tukea. Tuki oli viime vuonna n. 65 %:a palkasta, joten minun piti myös hieman kiristää menoja, niin uskon että asia vähän mietityttää. Hyvin kuitenkin pärjäsin ja niin varmasti pärjäät myös sinä. Unelmia kannattaa tavoittaa, eikä vaan jatkaa haaveilua :) 

Anna Vihervaarasta

Unelmia kannattaa tavoittaa, eikä vaan jatkaa haaveilua :) 

Tämä on niin totta. Olen miettinyt myös tuota opintovapaata, mutta nyt tämä nelipäiväinen tuntuu hyvältä ratkaisulta. Tykkään tosi paljon työstäni, tuntuisi vaikealta olla sieltä oikeasti pitkään poissa. Mutta ehkä kuukausi pari voisi tehdä opinnäytetyölle hyvää...:)

sailatuulia (Ei varmistettu) https://kohtisuora.wordpress.com/

Onnea rohkeasta päätöksestä ja tsemppiä opiskeluun :) Niinhän se on, että välillä pitää luopua jostain, kituuttaa pienemmällä summalla tai vain uskaltaa hypätä - helppoa se ei ole, mutta usein se lopulta kuitenkin palkitsee.

Anna Vihervaarasta

Niinhän se on, että välillä pitää luopua jostain, kituuttaa pienemmällä summalla tai vain uskaltaa hypätä - helppoa se ei ole, mutta usein se lopulta kuitenkin palkitsee.

Just näin. Kiitos tsempistä ja ihanaa viikonloppua!

möttis (Ei varmistettu)

Kannattaa lasketuttaa verokortti uudestaan - itse jäin osittaiselle hoitovapaalle, teen 30h/viikossa töitä. Veroprosentti tippui kyllä.

Anna Vihervaarasta

Jep, tippui aika kivasti.:P

Aavasumu (Ei varmistettu)

Itse jouduin työttömäksi jokunen kuukausi sitten organisaatiouudistuksen myötä ja tulot todellakin putosivat... inhosin työtäni mutta palkka toi turvaa. Nyt on kymmenen vuoden työnteon ja siinä ohessa opiskelun jälkeen sitä omaa aikaa. Ilman rahaa. Jos tämä olisi oma valinta niin asia olisi ihan ok. Tilanne on kuitenkin se etten voi ostaa asuntoa joka on ollut suurin haaveeni. Säästöjä on muttei työttömälle silti myönnetä asuntolainaa.

Nyt mietin opiskelua, alallani ei ole ilman suhteita juuri muuta kuin keikkatöitä tarjolla ja ehdin ammattiini jo perin pohjin kyllästyäkin. Voi kun voisin itsekin jonain päivänä valita. Minä en tingi uusista vaatteista, ulkona syömisestä, matkustelusta tai kasvohoidoista. Koska ei ollut työssäkäyvänäkään varaa niihin. Tingin vanhan auton huollosta ja toivon ettei satu mitään. Joskus syön päivän aikana vain papuja. Köyhyys ahdistaa niin paljon että jokainen lasku kirvelee. Voisihan ne säästöt tietysti syödä mutta siihen en taivu :/

Anna Vihervaarasta

Kiitos kommentistasi. Luin pari päivää sitten Hesarin jutun köyhyydestä. Tuli surullinen olo.

Tämä minun pienimuotoinen nuukailunihan ei ole millään tavalla köyhyyttä. Se on sarjassa #firstworldproblem. Olen valinnut tehdä hieman vähemmän työtäni, joka on innostava ja kiehtova, jotta ehtisin vapaa-ajallani kehittää itseäni lisää. Lucky bastard minä.

Toivon sinulle paljon tsemppiä ja hyviä asioita elämääsi. Toivottavasti löydät pian uuden työn. <3

Kommentoi

Ladataan...