Talviuni ja suden hetki

Luonto on kadottamassa värinsä. Vielä hetki sitten puissa leimunneet lehdet makaavat nyt maassa ruskeina, oksat kurottelevat paljaina kohti harmaata taivasta, siellä täällä vielä jokunen koivu sinnittelee, mutta niidenkin keltaiseen pukuun on jo sekoittunut pala talviunta, hetkellistä väritöntä kuolemaa. Keräsin viimeiset vaahteranlehdet talteen, prässäsin ja asettelin maljakkoon. Ne säilyttävät värinsä vielä hetken.

Kelloja käännettiin, nyt on aina pimeää. Mietin viime viikolla entistä, sitä miten jokainen valinta johtaa uusien valintojen äärelle, sinne, missä olemme juuri nyt. Se voi olla oikea paikka, tai vähän vinossa siitä, mutta joka tapauksessa se on paikka matkallamme.

Talvi on tulossa, lumi, pakkanen, tähtikirkkaat yöt, jolloin jalkojen alla narskuu ja oksat paukkuvat kylmyydessä. Pidän talvesta, mutta inhoan pimeää. Ja siksi mietin sitä, mitä oli joskus. En moneen vuoteen huomannut tätä pitkää yötä, joka on kuin kuukausiksi venynyt suden hetki ennen lumentuloa. Matkustin koko ajan, näin valoa muualla, joten sen puuttuminen kotona ei haitannut. Nyt haittaa. Sorruin ja sytytin ensimmäiset talvivalot, vaikka lupasin: vasta marraskuussa.

Kynttilät, tee, puikot. On pimeydessä toki puolensakin.

Kivaa viikkoa!

PS Tiesittekö, että Sandrosta saa mahtavaa seitan-burgeria? Söin sellaisen ystäväni 30-vuotisjuhlissa lauantaina, ensimmäinen kerta, kun maistoin seitania muuten. Nam. 

 

 

Share

Kommentit

outi/ Keittiökameleontti (Ei varmistettu)

Löysinpäs tänne :) Ihana blogi!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Outi!:) Oli kiva tavata tänään!

Akvis (Ei varmistettu) http://villavalpuri.blogspot.fi

Talven voisi ottaa ilman sitä pimeyttä! Mutta kyllä silti myisin tammi- ja helmikuun eniten tarjoavalle. Tai edes jotain tarjoavalle.

Ihania, tunnelmallisia kuvia täällä blogissasi! :-)

Anna Vihervaarasta

Olisipa ihanaa, kun talvi olisikin vain aurinkoisia pakkaspäiviä ja puuterilunta! Vaikka toisaalta, sitten kun se lumi tulee eikä pimeys ole enää yhtä synkkää, niissä talviöissä on kyllä jotain. Mutta olen vähän omituinen, pidän lumimyrskyistäkin.;)

Tammikuun voisin itsekin huutokaupata, mutta helmikuussa päivä jo pitenee. Silloin on ihania hankikantoja ja aavistus siitä, että kevät tulee vielä joskus.

Aurinkoa päivään!

Anna Vihervaarasta

Totta, ja näkeehän pimeällä tähdet paremmin ja osaa arvostaa valoa.:) 

Suloista sunnuntaita!

Kommentoi