Tarinoista ja musiikista

Kun viime keväänä kävelin aamuisin töihin, kerroin samalla itselleni tarinaa. Kerroin, että kaikki järjestyy, päätökseni ovat hyviä enkä voisi valita toisin. Sanoin itselleni, että olen selvinnyt kaikesta vastaan tulevasta jo yli 30 vuotta, selviän varmasti jatkossakin. Käskin itseäni suoristamaan selkäni, nostamaan pääni pystyyn ja kohtamaan rohkeasti sen kaiken, mikä minua odotti.

Noina aamuina kävellessäni kuuntelin usein repeatilla yhtä biisiä. Ajattelin, että siinä oli jotain samanlaista katkeraa suloisuutta kuin elämässäni silloin. Se oli jotenkin hieman synkkä ja haikea, mutta samalla raivokkaan elämänmyönteinen. Se oli voimabiisini silloin, Petra Marklundin Händerna mot Himlen:

Minulla on aina ollut voimabiisejä. Ne ovat niitä kappaleita, joita tekee mieli tanssia. Niitä biisejä, joiden soidessa kävelee vähän reippaammin, nostaa päänsä ylväämmin pystyyn. Niistä valuu voimaa. Sanoilla ei välttämättä ole kauheasti väliä. Tärkeää on rytmi, tunne.

Kesällä voimabiisini oli First Aid Kitin I Found a Way, jonka olen teille jakanut jo aiemminkin. Nyt muistan siitä nuo valoisat yöt, myöhäiset tunnit, joina pyöräilin kotiin pitkin Helsingin rantoja kuulokkeet korvilla. Se tuo mieleen vapauden ja sen hurmion, jonka voi kokea vain kesällä.

Voimabiisit ovat tärkeitä, sillä musiikilla on meihin valtava voima. Siinä on jotain, joka tuntuu joskus koskettavan syvemmälle kuin mitkään sanat yksin voisivat. Musiikilla voi nostaa mielialaansa ja kertoa itselleen tarinaa siitä, miten maailma on iloinen, hurmaava paikka, ja itse on vahva ja päättäväinen. Toisaalta musiikki voi saada tuntemaan itsensä myös kahta surullisemmaksi tai ahdistuneemmaksi. Älkää koskaan kuunnelko surullisena Weeping Willowsia (sanon vaan).

Mutta nyt ei ole surullisten laulujen hetki. Nyt on Tove Lon Got Loven hetki:

Miten tätä kuunnellessa voisi olla muuta kuin onnellinen?

Onko teillä voimabiisejä? Jakakaa ne, se olisi hauskaa.

Share

Kommentit

Sokerikeiju

Mun voimabiisi on Happoradion Olette kauniita. Niinä päivinä, kun peilistä katsoo joku mörököllin näköinen otus ja muutenkin tuntee itsensä maailman huonoimmaksi niin tuon biisin kuuntelu auttaa yleensä aina. :)

Anna Vihervaarasta

Biisit, jotka tekevät maailmasta paremman paikan, ovat niitä parhaita. Pitää kuunnella tämä ajatuksella.

Kivaa lauantaita!

ElinaPK
Sataman valot

Mulla on!

Sam Cooken "A Change Is Gonna Come" (). Sitä kuuntelin jo lukioikäisenä koulukiusattuna ja epävarmana nuorena tyttönä ja uskoin vahvasti, että "A Change Is Gonna Come" ja tulihan se. Kappale tuo edelleen sen fiiliksen, ettei pidä luovuttaa. Ja sävel ja Sam Cooken ääni on klassikko.

Olin monta vuotta sinkkuna ja kaipasin kovasti rakkautta. Silloin voimalauluksi tuli Laila Kinnusen ihastuttava "Toiset meistä" (). Tässä voimalaulussa kauneinta ja parasta on nykyään se, että yksin elettyihin vuosiin se toi voimaa ja toivoa, ja elokuussa 2013 se soi minun ja rakkaimpani häissä. 

Kolmas voimakappaleeni on Maria Kalaniemen "Kaamos" (), joka osoittaa kauniisti, että tämä pimeä vuodenaika voi soida duurissa. Tämä on marraskuun kappaleeni.

 

ElinaPK
Sataman valot

Oho, linkit muuttuivatkin ruuduiksi! No, klikatkaa ja kuunnelkaa! ;)

Anna Vihervaarasta

Kiitos näistä biiseistä ja ajatuksistasi niiden takana. <3 Kuuntelin ne kaikki. Ihania.

Suloista iltaa!

watch this space

Tein omista voimabiiseistä postauksen :)

http://www.lily.fi/blogit/watch-space/voimabiiseja

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, tulen lukemaan.:)

Kaunista iltaa!

Kommentoi