Tilannekatsaus

Olen siivonnut. Kaivanut kaapista vaatteen toisensa jälkeen. Miettinyt, mitä niissä joskus näin, vai näinkö mitään. Surrut sitä, miten paljon turhaa tähän maailmaan tuotetaan, miten hikipajat sortuvat jossain Bangladeshissa, ympäristö saastuu ja kaatopaikat täyttyvät vain, jotta minä voisin viikata kaappiini vaatteita, joiden kohtalo on päätyä Uffin keräyslaatikkoon.

En tahdo elämääni enää mitään, joka on näin helppo heittää pois.

Olen juonut neljän euron mantelilattea ja jättänyt sen kesken. Unohtanut ostaa biojätepusseja ja heittänyt omenankannat sekajätteeseen. Haaveillut designkeinutuolista, jolle ei ole tilaa. Maksanut parisataa valaisimesta.

Jos minulla on varaa tähän, minulla on varmaan varaa antaa pari kymppiä kuussa hyväntekeväisyyteen. Lahjoitin vähän eläinten vanhainkodille, vähän luonnon hyväksi. Se teki onnelliseksi. Onnellisemmaksi kuin se designkeinutuoli tekisi.

Olen juonut viiniä ja tahtonut juoda kokista tai mieluiten tuorepuristettua mehua. Tavannut ihmisiä, joista olen tiennyt heti, ettemme tapaa enää koskaan. Toisia, joista olen tiennyt heti, ettei meidän pitäisi tavata enää koskaan.

Olen kiirehtinyt eteenpäin niin lujaa, etten ole ehtinyt tuntea mitään.

Olen tuhlannut tunteja, päiviä, varmaan viikkoja sosiaalisessa mediassa, mutta epäillyt, ehdinkö osallistua parin tunnin mielenosoitukseen tai kesämökin siivoustalkoisiin.

Olen hymyillyt festareilla paistaneelle lämpöiselle auringolle, kuunnellut räppiä, josta en tiennyt pitäväni ja tuntenut oloni päivien ajan höyhenenkeveäksi.

Olen puhunut tärkeitä ja turhia hirveän älykkäiden ja vielä ihanampien ihmisten kanssa.

Olen pyöräillyt rantoja pitkin, kuulokkeet korvilla, vapaus sielussa.

Olen nuuhkinut syreeneiden tuoksua ja seurannut niiden hidasta lakastumista. Nähnyt niiden tulevan ja huomannut niiden menevän. Ollut läsnä.

Olen odottanut kieloja, poiminut lupiineja, kerännyt roskia metsästä, jutellut puutarhan vanhan herran kanssa. Hänen käsivarsiinsa on tatuoitu tarinoita. Ne ovat haalistuneet, käsien suonet ovat pinnassa ja iho ryppyinen. Tuo vanha mies taluttaa koiraansa omenapuiden välissä, tervehtii vastaantulijoita ja hymyilee. Hän näyttää onnelliselta. Siltä, että hänellä on rauha.

Olen törmäillyt rajoihini ja opetellut sanomaan ei. Olen miettinyt, mitä ja kenet tahdon elämääni, ja harjoitellut luopumista. Päättänyt jättää jäähyväiset vanhoille, haitallisille ajatusmalleille ja niille ja heille, jotka eivät tee hyvää.

Olen tehnyt mielessäni listan vaatteista, jotka tarvitsen kesäksi. Päätynyt kirjoittamaan ylös: –.

Olen suunnitellut matkaa ja etsiskellyt rohkeuttani. Neulonut villatakkia. Kuunnellut uusia artisteja, löytänyt lisää viisaita sanoja. Ajatellut taas, että se jokin ystävällinen pohjavirta kyllä tökkii eteenpäin, oikeaan suuntaan tai kolauttaa vaikka päähän, jollei muuten tajua. Ollut jälleen hyvin varma siitä, että monet asiat annetaan meille vain, jotta oppisimme itsestämme ja ymmärtäisimme.

Olen kirjoittanut liikaa liian vähästä ja väkisin ja päättänyt, että jatkossa kirjoitan teille vain silloin, kun todella haluan. En silloin, kun edellisestä postauksesta on mennyt päiviä ja jotain pitäisi sanoa. Vaan silloin, kun minulla on sanottavaa.

Viime vuosi oli suurten rysäytysten aikaa. Nyt niitä pitää vielä hioa.

Pysykää ihanina, murmelit.

Share

Kommentit

Thilda (Ei varmistettu) http://thildan.blogspot.fi/

Mikähän siinä on, että tunnut ihmiseltä jonka olen tuntenut kauan, vaikka emme ole koskaan edes nähneet. Sinun tekstejäsi lukiessa tulee hyvä olo, samalla tavalla kuin ystävän seurassa. :)

Anna Vihervaarasta

Tiedän tuon tunteen. Mietin sitä aina välillä. Miten jotkut ihmiset vain tuntuvat heti jollain tavalla oikeilta, ovat samalla aallolla. Ja miten elämä heittelee vastaamme juuri ne ihmiset, joita kulloinkin tarvitsemme.

Kiitos sanoistasi ja kiitos, että olet siellä. Minulle tulee hyvä mieli kommenteistasi.<3

AKK (Ei varmistettu) https://kirjoituskipina.wordpress.com/

Voi, kirjoitat taas niin viisaita sanoja. Ja vieläpä tekosikin ovat ihailtavia.

Kirjoitushalun mukaan eläminen on tärkeää. Silloin blogin pitäminen ei muodostu rasitteeksi ja omaan aikaansaannokseensa voi olla tyytyväinen. Meillä lukijoilla riittää luettavaa vanhemmissakin postauksissa. Kirjoitat niin kauniisti ja syvällisesti, että tekstit (ja kuvat) kestävät monta lukukertaa.

Anna Vihervaarasta

Kiitos AKK. Olen mielettömän onnekas, kun minulla on näin ihania lukijoita.<3

 

Viilipytty (Ei varmistettu)

Ihana blogi! Kiitos, että herätit minut taas huomioimaan elämän pieniä asioita. Pohdiskelemaan. Onpa upeaa huomata pitkästä aikaa täällä pinnallisessa maailmassa, että on muitakin pohdiskelijoita! Se saa minut tuntemaan itseni vähemmän yksinäiseksi tällä maapallolla. Tänne tulen uudestaankin. Onnenpisaroita elämääsi!

Anna Vihervaarasta

Kiva, kun löysit tänne Viilipytty!

On ihana huomata, että maailmasta löytyy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Mietin ihan samaa itse juuri aiemmin tänään, kun törmäsin yhteen mielettömään tyyppiin Facebookissa.

Paljon onnenhetkiä sinulle, ja kiitos kun kommentoit ja kerroit itsestäsi. Muutenhan en tietäisi, että sinä pohdiskelet myös siellä ruudun toisella puolella. <3

miiajohanna
miiajohanna

Seurassasi tulee aina hyvä olo Annaseni. Tätä on aina yhtä ihana lukea. Kiitos kun, <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos muru. <3

Kommentoi