Toisen roska, toisen aarre

Sinä iltana kävimme baarissa, joka piti vain tietää. Se oli ihan tavallisen oven takana. Soitimme kelloa, ja ovi aukesi. Kuin museo, jostain siirtomaa-ajalta ehkä, ehkä joltain toiselta. Vaikea sanoa enää, kun en kuvannut, olihan hämärää. Söin siellä juustovoileivän, koska aiemmin olin syönyt vain puolikkaan pitsan. Näköjään se ei riittänyt, kun välissä kävimme toisessa baarissa, joiden samettinojatuolit olisin halunnut viedä kotiin ja jossa oli hyvää sangriaa. 

Ennen näitä sattumuksia otin muutaman kuvan. Aurinko oli juuri laskemassa, oli sellainen jännä hämy, joka syntyy päivän viimeisistä säteistä. Ylläni oli punainen mekko, jonka olin saanut samana päivänä, kun ystäväni kaivoi kirppikselle menevien vaatteiden säkkiä. 

- Täällä on kämppiksen punainen mekko, tykkäisitkö sä tästä, näyttää jotenkin sulta?

Tykkäsin. Se on ihana, ehkä vähän lyhyt, koska ystävän kämppis on minua päätä lyhempi. Mutta ei haittaa. Olen käyttänyt tuota mekkoa enemmän kuin mitään vaatetta lähiaikoina sitä vaaleanpunaista tyllihametta lukuun ottamatta. Suomessa olen jo vaihtanut tennarit mustiin nilkkureihin ja lisännyt mekon ja takin väliin pitkän harmaan villatakin, sen, jonka neuloin joskus muinoin itse. 

Jotkut vaatteet vain tuntuvat omilta. Tämä mekko tuntuu. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kuvat minusta: Saara Helkala

Share

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Kaunis on mekko :)
ja tulipa jotenkin rauhoittava fiilis näistä kuvista, rakastuin!

Anna Vihervaarasta

Kiitos! <3 Lissabon on niin ihana!

Kommentoi