Tosiasioita

 

Sanotaan, että tässä maailmassa, joka yrittää kaikin tavoin muuttaa meitä, on arvokasta olla oma itsensä. 

Mutta ollakseen oma itsensä, joutuu ehkä myöntämään pari tosiasiaa.

---

Haluaisin olla vähän boheemi, spontaani mutta johdonmukainen tyyppi, joka juhlii aamuun asti ajattoman tyylikkäissä vaatteissa jännittävältä näyttäen ja nukkuu yönsä makeasti. 

Tosiasiassa,

1. Tiedän, mitä teen kuukauden päästä sunnuntaina, imuroin joka päivä ja säästän tunnollisesti sijoitusrahastoon. Kun kerroin ystävälleni käyneeni vuosi pari sitten vähän epämääräisessä kalliolaisbaarissa (”ja arvaa, se viini oli hirveän halpaa!”), hän meinasi tippua tuoliltaan. 

2. Koska tiedän, mitä teen kuukauden päästä sunnuntaina, spontaanit tapaamiset eivät oikein mahdu ymmärrykseeni (tai kalenteriini).

3. Lähiaikoina tekemiäni päätöksiä: Vähennän kalansyöntiä. (”Ei kai sushia lasketa?”) Hankin ajattomia ja hillityn värisiä vaatteita. (”Roosa on kuulkaas uusi neutraali.”) Menen aikaisin nukkumaan. (”Kai yhden jakson ehtii vielä katsoa...”)

4. Samainen ystäväni, joka järkyttyi vierailustani kalliolaisbaarissa, kertoi olevansa vähän kriisissä, jos menee viikonloppuna nukkumaan ennen puolta yötä. No, minä olen vähän kriisissä, jos menen nukkumaan puolen yön jälkeen. 

5. Kuvittelen joka kevät hankkivani trenssin. Näyttäisin siinä varmasti ihan pariisilaiselta, niin kuin ne Pinterestin naiset. Tähän mennessä olen onneksi jo sovituskopissa tajunnut totuuden: näytän trenssissä siltä, että olen menossa naamiaisiin edustusvaimoksi pukeutuneena. (Älkää silti tuomitko, jos törmäämme keväällä, ja päälläni on trenssi. (kohta 3))

6. Kämppikseni ystävä sanoi minulle jotain hirveän loukkaavaa paheellisella 2000-luvulla. ”Sä oot tuollainen naapurintyttö.” Kuvittelen näyttäväni jännittävältä pariisilaiselta (lempikuvitelmani, selvästi), mutta oikeasti näytän enemmän espoolaiselta. Mikä tietenkin olenkin.

7. Jos kerran parissa vuodessa repäisen ja juhlin aamuneljään, herään ihan varmasti puoli seitsemältä aamulla ja sekoitan unirytmini vähintään pariksi päiväksi. Ja jos hukkaan korvatulppani, ahdistun siitä varmasti niin, etten nuku koko yönä.

Kai se on vain parasta myöntää tosiasiat.

Ja olla oma itsensä.

Jotenkin oudosti olen nimittäin sellaisena aika onnellinen.

Ugh.

Kuva Hannele Salmi

Share

Kommentit

Oomarie (Ei varmistettu)

Minunkin lempikuvitelmani on olla tyylikäs pariisilainen, joka pukeutuu aina kepeän huolettomasti (ollen silti chic), ja joka suhtautuu elämän tragedioihin sytyttämällä savukkeen ja/tai hankkimalla rakastajan.
Todellisuudessa kepeän huoleton pukeutumiseni näyttää tuntikausien huolellisen yrittämisen jälkeenkin (ja tuossa ehkä syy) tiukkapipoiselta ja tarkkaan laskelmoidulta, enkä ole myöskään koskaan tupakoinut (vaikka yläasteella sitä yritinkin opetella). Ja se rakastajan hankkiminen veisi todennäköisesti minut henkiseen uupumustilaan, kun ylianalysoisin ja tulkitsisin koko ajan suhteemme tasoa, ja sitä, voisiko tästä oikeastaan tulla jotain muutakin...
Minusta ei siis tule toisenlaista, ja yllättäen tuon tajuaminen tuntuukin ihan hyvältä.

Anna Vihervaarasta

Haha, just näin! Mun pariisilaisuus tiivistettynä.;)

Mia K.
Voi taivas

Ihanan inhimillistä ♡

Ja, mun mielestä näytät aivan "kuningattarelta" jostain ns seikkailuelokuvasta! ☆

Anna Vihervaarasta

Kiiiitos, ihana. <3

Boheemiuden kääntöpuoli (Ei varmistettu)

Säntilliset ihmiset, jotka suunnittelevat asunsa ja elämänsä, käyttävät korvatulppia ja imuroivat joka sunnuntai kiehtovat minua.

Itse en sellaiseen kykene. En lähes milloinkaan imuroi, suunnittele sen enempää asujani kuin elämäänikään. Kuulen jatkuvasti kommentteja."boheemiudestani", ja hämmennyn niistä. Minun tapani olla ja elää näyttäytyy muille erikoisena, usein jopa ihailtavana boheemiutena, sisäisenä pariisilaisuutena tai vaihtoehtousesti elämänhallinnan puutteena.
Totta on, että mieheni, jonka tasaisuus ja täsmällisyys näyttäytyivät minulle kutsuvana turvallisuutena, imuroi kodin ja huolehtii elämän pikkuasioista, kuten laskujen eräpäivistä. Lapseni ovat oppineet leipomaan omat pullansa, mutta luottavat siihen, että äidiltä saa rakkautta, halauksia ja spontaaneja reissuja sekä keskiyön jäätelöbileitä.

En pidä itseäni outona enkä boheemina. Silti todennäköisesti olen, molempia. Toisinaan koen kasvatukseni keskiluokkaisen painon, ahdistun ja yritän muistaa harjata hiukseni, pukeutua asiallisesti ja haaveilla minimalistisen valkoisesta kodista.
Onneksi läheiseni rakastavat minua omana itsenäni. Toisinaan on melko ahdistavaa, kun ei oikein sovi mihinkään lokeroon, mikä ei estä ihmisiä yrittämästä tunkea kanssaihmisiään sellaiseen.
Hienoa, että olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi! Antaa kaikkien kukkien kukkia ja niin edespäin. Peace.

Anna Vihervaarasta

Keskiyön jäätelöbileet: täydellistä! <3 

En tiedä, kumpi meistä on oudompi vai onko kumpikaan. On ihanaa, kun maailmassa on niin erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja elää. 

Vähän kyllä toivoisin, että itsekin saisin spontaaneja jäätelöbileideoita.:)

Anna/Niittykukkia (Ei varmistettu) http://starbox.fi/niittykukkia

Ihana postaus, Anna! Ja toisekseen, on aika kuluttavaa edes yrittää olla jotain muuta kuin on.
Ihanaa viikkoa!

Anna Vihervaarasta

Ihana Anna. <3 Ja olet niin oikeassa.

Taru Mari
Stuff About

Täällä myös yksi epäspontaani! :D Välillä ajattelen että nyt rupean spontaaniksi, mutta sitten se ei tunnukaan yhtään kivalta!

Anna Vihervaarasta

Tiedän niiin tunteen.:D

sailatuulia (Ei varmistettu) https://kohtisuora.wordpress.com/

Ihana kuulla, että meitä suunnitelmallisia naapurintyttöjä on muitakin - ja kyllä, minäkään en pitänyt siitä, kun minua joskus menneisyydessä kuvattiin naapurintytöksi. Samastun erityisesti kohtiin 5 ja 7. Olen harkinnut trenssin ostamista varmaankin viimeiset viisi vuotta, mutta sitten kuitenkin trenssissä ja minussa on jotain väärää. Ja se unirytmin sekoaminen juhlimisen jälkeen... En edes aloita siitä. Mutta puitpa hienosti sanoiksi näitä tosiasioitasi :) Valoa syksyyn!

Anna Vihervaarasta

No niin on! <3 Ihanaa syksyä sullekin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana Anna!

Kommentoi