Uudenlainen kiitollisuuspäiväkirja

Ladataan...

 

Avauduin ystävälleni Ainolle Instagram-ahdistuksestani. Siitä, miten se on muuttunut niin ammattimaiseksi, etten enää viihdy. Ja siitä, että olen katsonut niin paljon muiden kauniita kuvia, etten osaa enää olla omanlaiseni. Hän sanoi:

”Mitä jos ajattelisit siitä laillani. En jaksa pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta sen sijaan tallennan Instagramiin hyviä hetkiä ja muistan niitä katsomalla, mistä kaikesta olen kiitollinen.”

 

Tämä kuva on kiitollisuuspäiväkirjani ensimmäinen kuva.

 

Lue myös:

Ottaisin sieluni takaisin, kiitos

Kun some vei sielun

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

Reetta V. (Ei varmistettu) http://reettavee.com

Ihana idea! Taidan kokeilla itsekin. :)

Anna Vihervaarasta

Mustakin! Aino on viisas.:)

Elsa P. (Ei varmistettu) http://elsa-p.blogspot.fi

Ihana kirjoitus jälleen! Olen itse kanssa huomannut saavani IG:stä paineita ja tuskaa enemmän kuin iloa... kaikki menee jotenkin liian suunnitelluksi ja kuvan julkaiseminen on enemmän rutiini.
Täytyypä ehkä kokeilla ystäväsi ideaa:-)! Huippua viikonloppua!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Elsa ja kivaa viikonloppua!:)

Markka
Marenkia ja neilikoita

Aivan upea oivallus! :) Taidan tehdä saman :)

Anna Vihervaarasta

Mustakin. Ainolla on hyviä ideoita.:)

Marie H (Ei varmistettu) http://mariehoo.blogspot.com

Hyvä oivallus! Ajattelemattani olen pitänyt Instgram -tiliäni kiitollisuuspäiväkirjana. Sieltä kun löytyy hetkiä vain niistä minulle itselleni tärkeistä ja mukavista asioista ja jutuista. Ja jokaista kuvaa katsellessa muistuu mieleeni ne hyvät hetket, fiilikset ja tapahtumat joista olen kiitollinen ja onnellinen. Elämä koostuu pienistä asioista. Pyrin fiilistelemään ja olemaan kiitollinen ihan tavallisista jutuista elämässäni. Toisinaan se voi olla kauan odotettu reissu tai hiljaisuudessa nautittu aamukahvi.

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, että olet ajattelut IG:a näin! Mäkin tein niin alkuun, mutta sitten jossain vaiheessa kadotin sen hyvän fiiliksen ja aloin suorittamaan ja pyrkimään täydellisyyteen. Nyt takaisin alkujuurille.:)

raijairina

Ihana sinä. <3 Mulla on ollut instagramiin liityttyäni alusta lähtien sellainen fiilis, että se on ennenkaikkea mun kiitollisuuspäiväkirja. Somemaailman epärealistisuudesta puhutaan paljon, mutta musta tuntuu mukavalta keskittyä somessa niihin positiivisiin juttuihin, jotka tahtoo laittaa muistiin ja jakaa muille. :)

Anna Vihervaarasta

Mustakin on kiva keskittyä niihin hyviin juttuihin. Mun ongelma vain on ollut, että IG:sta katosi aitous, kun aloin liikaa miettiä ja suunnitella sitä.

Ihanaa viikonloppua!:)

kirsihannele

Instagram..hmmm...16-v tyttäreni kielsi minua liittymästä sinne, joten kilttinä äitinä olen pysynyt poissa :). Taitaa olla toisaalta hyväkin, jos siellä julkaistaan vain täydellisiä kuvia- Minä nimittäin räpsin kuvia vain Iphonellani :D. En taitaisi sopia joukkoon!

Koti meidän (Ei varmistettu) http://villaiiris.blogspot.fi

Instagramiin mahtuu monenlaista, joten rohkeasti joukkoon mukaan. Itse voi valita, keitä seuraa tai on seuraamatta. Inspiroitumisiin! Tuija

Anna Vihervaarasta

Just näin.:)

Anna Vihervaarasta

Saa siellä iphonella kuvata, sehän on koko Instagramin alkuperäinen tarkoitus.:) Mukaan vain!

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

Puhelimella minäkin kuvaan ja ihan hyviä tulee. Omannäköisiä. Ja itse seuraan niitä "omannäköisiä" ig-tilejä. Liian siloitellut ei ole minun mieleen.

Terkuin, Johanna

kirsihannele

Ihania tseppauksia instagramiin liittymiseen. Olette kyllä aikas ihanaa porukkaa :)

sailatuulia (Ei varmistettu) https://kohtisuora.com/

Ihana kirjoitus ja hyviä havaintoja :) Mulle insta on ollut alusta asti sellainen hetkipäiväkirja. Omaa feediä selatessa vanhat kuvat herättävät vieläkin muistoja juuri niistä hetkistä, joina ne on otettu. Vaikka instani onkin ollut päiväkirjamainen, en kuitenkaan ole täysin onnistunut välttymään instapaineilta. Siksi tekstisi oli (jälleen) hyvä muistutus siitä, mikä on oikeasti tärkeää :) &lt;3

SMM (Ei varmistettu)

Itselleni instagram-tilini on aina ollut tällainen - täynnä muistoja, hetkiä, tärkeitä ihmisiä ja kohtaamisia, ja vieläkin jostain maisemakuvista pääsen niihin fiiliksiin, joita siinä hetkessä koin alunperinkin. En osaa katsoa omaa tiliäni enää muulla tavalla.

Instapaineet ovat kuitenkin aitoja, ja itse olen vältellyt sitä myös siten, että tietoisesti karsin seurattavien listalta tilejä, jotka aiheuttavat itsessäni ikäviä, ärsyyntyneitä tunteita kivojen, inspiroivien fiiliksien sijaan. En myöskään seuraa ketään velvollisuudesta. Miksi suotta seurailla sellaisia tilejä, joista ei tule hyvä mieli! Suosittelen karsimista kaikille :-)

Kommentoi

Ladataan...