Vaateaddikti tässä moi

On kyllä tosi epätrendikästä tunnustaa tämä, mutta:

Hei olen Anna, ja olen vaateaddikti (kuvassa on tosin Nessi, joka ei paljon vaatteista piittaa).

Rakastan kauniita vaatteita, eikä kaappini ole koskaan liian täysi. Aina sinne vielä yksi täydellinen neule mahtuu.

Toiset palkitsevat itseään herkuilla, minä palkitsen itseäni vaatteilla. 

Joku lohduttautuu ruoalla, minä lohduttaudun vaatteilla.

Menen sovituskoppiin, puen ylleni uudet vaatteet, näytän uudelta, ehkä olen uusi? Vähän parempi ja kauniimpi ja onnellisempi?

Aina välillä sorrun ketjuliikkeisiin, unohdan siellä jossain kaukana sortuvat tehtaat ja naiset ja ehkä lapset, jotka tekevät ympäripyöreitä päiviä slummeissa jottei minun tarvitsisi maksaa vaatteesta kunnon hintaa. Unohdan myös eläimet ja ympäristön, onhan se mekko niin kaunis, jostain muotiviikoilta kopioitu. Ja ehkä juuri tämä yksilö kestää, ei ratkeakaan saumoistaan yhden käyttökerran jälkeen tai kutistu pesussa muodottomaksi. Ehkä.

Tilanteeni ei ole kovin vakava. En omista satoja vaatteita, en shoppaile yli varojeni enkä edes nauti kaupoissa kiertelystä. Oikeastaan inhoan sitä. Haluaisin vain saada uudet kauniit ihanat vaatteet kotiini ja ylleni, ne jotka löysin Pinterestistä ja muotilehdistä, tiedättehän.

En edes shoppaile holtittomasti, minullahan on lista. Sinne kirjoitan ylös tarvitsemani vaatteet, sen ulkopuolelta ostan harvoin mitään. 

Paha vain, että se lista ei lainkaan lyhene, vaikka vedän vaatteita yli hankittuani ne. Aina on jokin uusi ihanuus, joka on saatava. Jotta olisin vähän parempi ja kauniimpi ja onnellisempi? Vai koska olen koukussa? Vai koska olen mennyt lankaan?

Tiedättehän te, mihin muoti perustuu. Hetkellisyyteen. Siihen, että jokin on saatava nyt, ja muutaman kuukauden kuluttua se on vanhentunut. Eli se ylläsi sinäkin olet vähän vanhentunut. 

Mutta.

Me ihmiset kai tavoittelemme kaikella toiminnallamme yhtä asiaa.

Onnea. 

Mietin vähän. Ja niinhän se on. Kertakäyttöisyys ja pintamuodin parasta ennen -päiväykset eivät taida tehdä onnelliseksi. Päinvastoin. Vaan millaiset vaatteet tekevät? (Ja joo, ei onni ole vaatteissa, mutta johonkin on pukeuduttava. Eli olkoon ne onnellisia vaatteita.

Ne onnelliset vaatteet...

...no aikakin sellaisia, joissa näytän hyvältä. 

...ja sellaisia, jotka ovat mukavia yllä.

...niitä, jotka kestävät aikaa kaikin tavoin.

..sekä sellaisia, joiden tekeminen toi jollekin töitä ja kunnon palkan sekä työolot.

...ja niitä, jotka eivät tuoneet maailmaan enemmän pahaa kuin hyvää.

No entäs se onni sitten, vaatteet ja onni. Ei tämä vielä riitä.

Pohdin tätä hetken ja tajusin:

minut tekee onnelliseksi vaate, joka ylläni voin unohtaa sen. Joka on niin helppo ja kaunis ja sopiva ja tyyliäni, että voin keskittyä johonkin ihan muuhun. Ai mihin? No vaikka maailman pelastamiseen, Pulitzerin voittamiseen (joo, se kirja pitää ensin aloittaa) tai ihan vain hyvän elämän elämiseen. 

Ja arvatkaa, mikä on parasta? 

Vaatekaapistani löytyy niitä onnellisia vaatteita jo monta. 

Ehkä tämä vaateaddikti vielä toipuu, luuletteko?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta vaikuttaa siltä, ettet ole vaateaddikti (tai no siis Suomessa varmaan kaikki ovat oikeasti riippuvaisia vaatteista), vaan pikemminkin vaatekaappisi on saavuttanut dynaamisen tasapainon. Et ole ahdistunut kaapissasi olevista vaatteista, etkä osta yli varojesi. Ketjuliikkeiden tuotteita on todella vaikea vastustaa, ja kyllä sieltä oikeasti tekee välillä niitä (vaikkakin epäeettisiä) löytöjä noin kerran kymmenestä, jotka vaikeuttavat myöhemmin houkutuksen vastustamista. Minä sen sijaan olen oikeasti vaateaddikti, ostan välillä yli varojeni, koska saan niistä itselleni täydellisistä asukokonaisuuksista paremmat kicksit kuin ehkä mistään, tuntuu, että ihan kaikki elämässä on parempaa oikeassa asussa. Minä myös muistan ihan lapsuudesta asti, mitä minulla oli päällä tärkeinä hetkinä ja kiinnitän m huomiota muiden pukeutumiseen. Yritän kyllä minimoida uusien vaatteiden tarpeen pitämällä vaatteistani ja kengistäni hyvää huolta ja hankkimalla mahdollisimman paljon käytettynä ja uudet laadukkaina ja eettisesti tuotettuina. Välillä ne kalliitkaan vaatteet, jotka vaikuttavat uutena laadukkailta, eivät kestä käyttöä. Suomen säät ovat myös aika haastavat materiaaleille. Mutta mutta, tiedostan kyllä, etteivät kulutustottumukseni ole siinä mielessä kestäviä, että jos kaikki maailman ihmiset toimisivat samoin...

HienoAsenne (Ei varmistettu)

Lue Hannele Lampelan kirja Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta, se avittaa alkuun kun on vaatekriisissä tai oman tyylin löytämisessä. Oli mielestäni parempi kuin Hyvän mielen vaatekaappi. Jos kärsii himoshoppaamisesta siinä suhteessa että shoppaa yli varojen suosittelen Avis Cardellan Spent kirjaa (varsinkin jos muistaa mitä päällä oli niinä tärkeinä hetkinä, kirja käsittelee samaa ja vierottumista shoppailusta) sekä Terhi Majasalmen Himoshoppailijan selviytymisopasta e-kirjana.

Itse kanssa elän ylin varojeni, shoppailu antaa endorfiini kicksin samanlailla kuin hyvä liikunta suoritus eli paljon! Kotona uudet ostetut tavarat tuovat lähinnä ahdistusta ja olen jatkuvassa siivouskierteessä. Toisin kuin yllä oleva kommentoija, itse en muista mitä olen pitänyt missäkin tilanteessa. Tunnen ostotarvetta kun näen jotain kivaa jonkun yllä tai pinterestissa. Nykyään teen kuukausittain budjetteja, ylitän budjetteja ja onnistun välillä elämään plussanki puolella. Olen kuitenkin onnistunut rakentamaan tyylistäni sellaisen että se kestää aikaa, muodin vaihtumiset sekä suomen haastavat säät.

Anna Vihervaarasta

Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta on ihan loistava kirja! Kirjoitin siitäkin joskus keväällä.:)

Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä liikaan shoppailuun!

Anna Vihervaarasta

Jep, hyvä pointti.:) En olekaan ahdistunut vaatteistani, enkä osta yli varojeni, mutta himoitsen tasaisesti uusia vaatteita.

Hyvä asu vaikuttaa omaankin fiilikseeni...ja se huono asu vasta vaikuttaakin. Oikeastaan haluaisin, että vaatekaapissani ei olisi huonoja asuja. 

Mun ongelmani on, että ihastun liian helposti ketjuliikkeiden halpoihin vaatteisiin. Ja sitten huomaan, että ne eivät kuitenkaan ihan istu, materiaalit ovat surkeita yms. Tästä haluan päästä eroon.:)

Ihanaa viikonloppua ja kiitos, kun kommentoit!

Satu A. (Ei varmistettu) http://www.satuadam.com

Hyvää ja rehellistä pohdintaa. Myönnän myös olevani vaateaddikti. Olen pienestä lähtien plärännyt naistenlehtiä, tykännyt kauniisti vaatteista ja innostunut uusista trendeistä. Työksenikin kirjoitan tyyli- ja pukeutumisjuttuja. Vaatekaapissani on paljon vaatteita, tai ainakin riittävästi, niin ettei enää yhtäkään vaatetta tarvitsisi ostaa. Mielestäni olen kuitenkin tehnyt suuren ryhtiliikkeen. Nykyään kuluttajana pyrin kaikissa vaatehankinnoissa suosimaan käytettyjen vaatteiden ostamista. Minulla on ainoastaan pieni vuosibudjetti, joka on varattu uusien ostosten hankinnoille. Vaateaddiktina olen oppinut soveltamaan arjen luovuutta. Eli toimin siis näin: mietin, miten jonkin kiinnostavan muotitrendin voisi toteuttaa itse tai shoppailemalla omalla vaatekaapilla. Sitten vilkuilen nettikirppisten suuntaan, ja vasta aivan välttämättömässä tapauksessa hankin halutun vaatteen uutena. Sovellan myös metodia, jossa puolet vaatekaapin sisällöstä on varastossa, puolet eli tällä hetkellä syys-ja talvikauden vaatteet esillä. Nyt juuri hyllyille viikkaamani neuleet ja kirpparilta vitosella hankitut ruutukuosiset villakangashousut tuntuvat kivoilta mukavuusvaatteilta ja no, uusilta. Kuten totesit:on ihana, että omassa vaatekaapissa on niitä onnellisuusvaatteita, joissa tuntee olonsa itsevarmaksi ja inspiroituneeksi. Silti, mitä enemmän seuraan päivän trendikkäitä asukuvia Instagram-feedissä tai poikkean impulsiivisesti vaatekaupoissa, sitä alttiimmaksi asetan itseni uusien vaatteiden hankkimiselle. Vastalääkkeenä on tietty sulkea se puhelin ja karttaa myymälät kaukaa, mutta ei se helppoa ole. En ole mikään marttyyri, kyllä minustakin se uusi herkullisen värinen toppatakki tai flare-housut olisivat nyt niin kivat. Mutta: mitä enemmän olen perehtynyt kestävävän kehityksen periaatteisiin, kierrätyspolitikkaan ja ekologiseen muotiin, sitä varmemmin osaan sanoa ei niille potentiaalisillekin onnellisuusvaatteille.

Osallistuin taannoin Helsingin avoimen yliopiston järjestemälle kurssille "Tekstiilit, kuluttajuus ja kestävä kehitys". Kurssi ja siellä käsitelty lähdeaineisto avasi silmiäni niin, että taisin löytää tulevaisuuden missioni. Joka tapauksessa kurssilla meidän piti tehdä inventaario omalle vaatekaapille. Suosittelen projektia ihan jokaiselle. Tuloksista kävin kirjoittamassa blogini puolelle: http://www.satuadam.com/how-much-do-you-own-clothes/

Toisaalta on myös omasta asenteesta kiinni, miten omaa vaatekaapin sisältöä katsoo. Olen ihan varma, että meistä jokainen omistaa pinon niitä ihanuusvaatteita, jotka tsemppaavat uuteen päivään ja inspiroiviin projekteihin.

Anna Vihervaarasta

Moikka Satu, 

Kiva kun kommentoit! Tuo käymäsi kurssi kuulostaa tosi kiinnostavalta! Voisin itsekin käydä sen.:)

Mä yritän nyt löytää vaatekaapistani ne ihanuusvaatteet ja luopua niistä, joissa mättää jokin. Olen jo pitkään (tai no keväästä :D ) shoppaillut vain listan kanssa. Kirjoitan vuodenajan vaihtuessa ylös, mitä uusia vaatteita tarvitsen, ja sitten hankin ne. Ja vain ne. 

Ongelma on, että se lista on aika pitkä.;) Positiivista sen sijaan se, että huomaan omistavani esimerkiksi täydellisen valikoiman talvikenkiä. En oikeasti tarvitse yksiäkään uusia. Olen siis edellisinä vuosina onnistunut tekemään todella hyviä kenkäostoksia. Pidän myös vaatteistani aina tosi hyvää huolta, niin ne kestävät pitkään.

Pitää käydä lukemassa blogiasi, ihanaa viikonloppua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä tähän pätee sama kuin muutenkin elämään, että jokaista ikävää ajatusta kohti 3-6 myönteistä/kiitollista ajatusta? Eli ennemmin kuin keskittyisi siihen, mikä vaatekaapissa tai ostostavoissa mättää, kehuisi itseään siitä, missä on onnistunut, esim. Oikeasti onnistuneista ale- tai kirpparilöydöistä, että onkin ostanut sen 500€ takin eikä 10x50€ ja käyttää sitä vielä 15 vuoden päästä, mitä ikinä ne omalla kohdalla on. Musta ainakin tuntuu, että pahinta on, jos lipsuu ostossyyllisyys-/lohtushoppailukierteeseen, on taustalla sitten virheostokset tai tuhlaus. Olen itse tajunnut olevani tosi hyvä shoppailija, nautin kauppojen kiertelystä ilman ostoaikomusta, toisaalta löydän hyvin ne oman listani asiat ja lista voi olla jopa viideksi vuodeksi eteenpäin pienellä joustolla. Tunnistan hyvin huonot ja hyvät materiaalit ja millaisia vaatteita oikeasti käytän. Pyrin lisäksi kevyesti uudistamaan tyyliäni vähintään puolivuosittain, toi vaatekaapin järjestäminen kautta varten 2-4 kertaa vuodessa on hyvä, lisäksi kierrätän samankokoinen siskoni kanssa edestakaisin vaatteita, toimii hyvin erityisesti harvemmin käytettävillä vaatteilla kuten juhlamekoilla. Samalla saa myös stailausideoita, kun toinen käyttää samaa vaatetta vähän eri tavoin.

Kommentoi