Valokuvaamisesta, täydellisyydestä ja ruoasta

Ladataan...

Kreettan ja Meri-Tuulin stailaama asetelma.

 

Osallistuin eilen valokuvaaja Kreetta Järvenpään ja kokki, ruokastylisti ja -kirjailija Meri-Tuuli Lindströmin ruokakuvaus-workshopiin. Aivan huippujuttu! Opettelimme kuvaamaan puhelimen VSCOcam-sovelluksella, pohdimme valaistusta ja harjoittelimme sommittelua. Juuri jotain tällaista tarvitsin.

Ilmoittauduin workshoppiin noin kymmenessä sekunnissa kuultuani siitä, sillä valokuvaaminen saa minut välillä epätoivon partaalle. Olen jo pitkään tahtonut oppia siinä paremmaksi, enkä nyt tarkoita ainoastaan teknistä puolta. Tahdon oppia kuvaamaan kauniisti ja tallentamaan sen tunteen, jonka mielessäni näen ja jonka haluaisin välittää.

Rakentamani kuvat jäävät usein valjuiksi, kylmiksi tai teennäisiksi. Tämä koskee erityisesti ruokakuviani. Mitä enemmän yritän, sitä huonompia niistä tuntuu tulevan.

Toki teksteissänikin mättää usein jokin. Mutta niiden viat tunnistan. Kuvista en aina osaa erottaa ongelman syytä, tiedän vain, että jotain on pielessä.

Kuvani saavat minut usein hermostumaan myös siksi, etten pysy niiden suhteen päätöksissäni. Sanon itselleni, että lataan Instagramiin yhden kuvan päivässä, ja olkoon se hyvä ja kaunis kuva. Sellainen, jossa on jotain erityistä ja joka sopii feediini. Sitten räiskäisen sinne viisi täysin suunnittelematonta kuvaa jostain hauskasta päivästä ja ärsyynnyn, kun profiilini on sekava eikä siinä ole punaista lankaa.

Se on vähän typerää. Se ärsyyntyminen siis.

Kuvaan nimittäin siksi, että se tuottaa minulle valtavasti iloa. Minusta on ihanaa tallentaa tätä maailmaa. Pieleen alkaa mennä vasta sitten, kun alan miettiä, mitä kuvieni ehkä pitäisi olla. Pitäisi. Yksi inhottavimpia sanoja, tiedättekö?

Oikeastihan kuvieni ei pidä olla yhtään mitään. Eikä varsinkaan täydellisiä. Täydellisyyden tavoittelu on varma tie pahaan mieleen. Sitä paitsi täydellisyys on epäkiinnostavaa. Kiinnostavuus tulee elämästä, pienestä rososta. Jostain, mihin samaistua. Jostain, mille voi kuvitella tarinan. 

Ehkä jonain päivänä keksin, mitä Instagram-feedini on tarkoitus kertoa. Ehkä siitä tulee harmoninen ja alan rajata kuvat aina samanmuotoisiksi valkoisilla reunuksilla. Tai sitten en. Yhden asian kuitenkin tiedän varmasti jo nyt: tahtoisin oppia kuvaamaan jännittäviä kuvia, vähän satumaisia ja mielikuvituksellisia kuvia, mieluummin värikkäitä ja tummia kuin valkoisia ja haaleita kuvia. Kreettan ja Meri-Tuulin neuvojen jälkeen olen vähän lähempänä niitä.

Osa Kreettan ja Meri-Tuulin rekvisiitta-astioista.

 

WORKSHOPISSA OPITTUA

1. Edes ammattivalokuvaaja ei välttämättä tahdo kuvata luonnonvalossa marras-, joulu- ja tammikuussa. Valoa on vain liian vähän. Ei siis kannata masentua, jos omat kuvat eivät näytä ihan siltä kuin toivoisi.

2. Jos valo sisällä ei riitä, tee siirreltävä tausta ja vie se ulos. Siellä valoa on enemmän.

3. Vältä kirkasta aurinkoa ja kovia varjoja. Harmaa sää on hyvä kuvaussää.

4. Testaa varjo kätesi avulla: jos siitä lankeaa raskas varjo valkoiselle pohjalle, valo ei ole hyvä kuvaamiseen. Parasta on, jos käden varjo on heikko.

5. Käsittele kuva ensin muuten valmiiksi, lisää filtteri vasta viimeisenä.

6. Säädä filtteriä pienemmälle. Niin kuvasta tulee luonnollisempi.

7. Älä tee ruokaa täysin valmiiksi ennen sen kuvaamista. Jätä esimerkiksi yrtit lisäämättä, ja viimeistele annos vasta, kun muu sommittelu on valmis.

8. Ruoka näyttää kiinnostavammalta, kun et asettele sitä niin kuin olisit juuri alkamassa syömään.

9. Asettele kuvaan ensin pääasia ja lisää rekvisiittaa vähitellen, jos tarve. Se on helpompaa kuin sommitella koko kuva heti valmiiksi.

10. Jätä kuvaan jotain epätäydellistä. Niin se näyttää elävämmältä.

Ensin ajattelin kuvata asetelmani näin. Vähän tylsää. Näyttää peruskattaukselta. Missä on tarina?

Taustalle lisättiin kaikenlaista. Ei silti oikein toimi.

Kreetta tuli apuun ja näin siinä sitten kävi: vähän kuin Ihmemaan Liisa olisi teekutsuilla Hullun Hatuntekijän kanssa. Tai niin on tarkoitus. Kuvassa on paljon asioita, jotka saavat miettimään, mitä siinä oikein tapahtuu. Siitä ei tullut vieläkään kovin hyvä, ja tausta loppui kesken, siitä vinous, mutta jotain tännepäin ja lopputulos voisi olla aika jännä.

 

Kannattaa ehdottomasti osallistua tähän workshopiiin, jos niitä tulee lisää. Oli tosi opettavaista seurata, miten ammattilaiset stailaavat ja kuvaavat asetelmia. Sain monta oivallusta, joita aion yrittää käyttää omissa kuvissani. Ainoa miinus tulee siitä, että workshop ei kestänyt pidempään. Olisin voinut harjoitella vaikka koko yön!

Seuraa Kreettaa ja Meri-Tuulia täällä:

Kreettan blogi: Gretchen Gretchen ja Instagram: @kreettakreetta

Meri-Tuulin Instagram: @merdulainen

Workshopin hastagit Instassa: #työhuoneovi10 #10ruoka

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Oli varmasti tosi mielenkiintoista! Mie en kyllä osaa kuvata ruokaa oikein mitenkään päin, voishan sitäkin varmaan joskus harjoitella. Valokuvauksessa on niin paljon kaikkea mitä haluaisin oppia!

Anna Vihervaarasta

Oli! Suosittelen ehdottomasti osallistumaan tällaiseen workshoppiin, jos tulee tilaisuus.:)

Merdulainen (Ei varmistettu) http://www.meri-tuuli.fi

Mahtavaa jos workshopistamme jäi jotain taskuun! Antoisaa oli itsellenikin teidän kakkien hyvät kysymykset: sitä pääsi itsekin tarkastelemaan ja miettimään miksi tekee jotkut asiat kuten tekee ja sain muutamia vinkkejä omaankin tekemiseen! Seuraan ilolla blogiasi ja Instatiliäsi ja sanoit itsekin sen mikä minusta on tärkeää välittää omassa tekemisessä: että oli se sitten ruokaa, kuvia tai käsitöitä, tekee sen siksi että se tuottaa itselle iloa. Se kyllä välittyy kuvistasi.

Anna Vihervaarasta

No jäi vaikka mitä! Oli ihan mahtava workshop, ISO kiitos siitä. <3

PS Se keitto oli myös aivan herkkua!

Paperikaupan tyttö

Näyttääpä ihanalta! Ja onpa hyviä kuvausvinkkejä. Harmi, että jäi itselläni tuo workshop väliin. Ensi kertaa odotellessa :)

Anna Vihervaarasta

No mut ens kerralla sitten! Tätä ruokakuvaamista pitää kyllä harjoitella, mutta nyt oon ihan innoissani siitä.:)

Kreetta (Ei varmistettu) http://www.gretchengretchen.com/

Oli kyllä superkivaa seurata innostuneita kuvaajia, jotka kyllä keskittyivät 100% omaan työhönsä. Sellainen innostuneisuus on tärkeää ja tälläiselle ammattikuvaajallekin tulee uudenlaista energiaa moisesta. Upea juttu ja kiitos, että kirjoitit. Ja kaikkein suurinta iloa tuottaa se tieto, että koet oppineesi jotain . Ihania ovalluksia! Pidän tärkeänä myös, että löydät oman tyylisi ja siitähän me ehdimme hieman keskustellakin. Itse tykkään hieman vinksahtaneista kuvista - mitä ikinä se kulloinkin tarkoittaa. Totta - aika oli liian lyhyt mutta ehkä ei ensi kerralla ;)

Kiitos Anna!

K

Anna Vihervaarasta

Kiitos sulle ihana Kreetta!<3

Sain niin paljon hyviä vinkkejä! Esim. sitä valaistusasiaa en olisi ikinä tullut ajatelleeksi. Jos näitä tulee lisää, niin olen mukana.:)

 

Kommentoi

Ladataan...