Vanhenemisesta

 

Täytän tällä viikolla 36 vuotta. Se tuntuu hyvältä, juuri oikealta, vaikka olenkin nyt virallisesti lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.

Ennen kasvoni olivat pyöreämmät ja ihoni sileä.

Tänään kasvoni ovat kaventuneet. Kun hymyilen, silmäkulmiini muodostuu ryppyjen verkosto. Ne kertovat eletystä elämästä. Olen nauranut paljon.

Ennen hiukseni olivat tasaisen ruskeat.

Tänään hiusteni seasta löytyy silloin tällöin yksi muita vaaleampi ja karkeampi.

Ennen kehoni oli vahva ja hoikka.

Tänään kehoni on vahva ja hoikka.

Ennen minun oli vaikea nukahtaa.

Tänään nukun rauhallisemmin.

Ennen meikkasin oranssit posket ja sähkönsiniset silmänrajaukset.

Tänään meikkaan paljon paremmin.

Ennen tyylini oli pahasti hukassa.

Tänään tiedän aika hyvin, mistä tykkään.

Ennen olin hirveän kriittinen itseäni kohtaan. Liikuin liikaa ja vahdin syömisiäni.

Tänään olen vähän kiltimpi itselleni. Liikun rennommin. Kehoni kertoo, mitä se tarvitsee. Luotan siihen.

Ennen olin vastuussa vain itsestäni. Tein mitä tykkäsin, milloin tykkäsin. Tylsistyin usein.

Tänään huolehdin itseni lisäksi kahdesta koirasta. Päivissäni on pakollinen rytmi, enkä tylsisty melkein koskaan.

Ennen ajattelin, että sitten kun minulla on mies, iso asunto ja auto, olen perillä.

Tänään olen saanut tuon kaiken ja sitten luopunut siitä kaikesta. En ajattele pääseväni perille koskaan, enkä edes halua. Kasvan ja vähän viisastun joka päivä, eikä elämäni onnistumista voi mitata ulkoisilla asioilla. Se on sisäinen juttu.

Ennen tavoittelin turvaa.

Tänään tavoittelen kepeyttä. Sitä, että eläisin vain päivästä toiseen nauttien kaikesta, antaen elämän kuljettaa. Ajattelen, ettei mikään elämässä ole varmaa, eikä turvassa ole koskaan, jollei turvaa löydä sisältään.

Ennen olin epävarma. Mietin, tuleeko minusta koskaan mitään.

Tänään uskon itseeni. Tiedän jo, että minusta tuli vaikka mitä ja tulee vielä enemmän.

Ennen juhlin paljon ja rankasti. Seuraavana päivänä söin pitsan ja karkkipussin ja voin huonosti.

Tänään juhlin, mutten rankasti. En halua menettää päiviä krapulassa enkä valvoa kovin myöhään. Seuraavana päivänä syön sitä, mitä muutenkin.

Ennen leikin kotia. Keskityin rakentamaan jotain, joka näytti ulospäin täydelliseltä, leivoin omenapiirakoita ja katoin pöytään valkoisen astiaston sekä kangaslautasliinat.

Tänään en leivo, enkä omista astiastoa tai lautasliinoja (edes paperisia, pahoin pelkään). Minulla on koti ja siellä on hyvä.

Ennen olin aika onneton.

Tänään olen aika onnellinen.

Moni meistä pelkää vanhenemista. Muutoksia kehossa, ajan kulumista. Mutta täytyy sanoa, että mielestäni tämä vanheneminen menee aika isosti plussan puolelle.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

Sohvinen (Ei varmistettu) http://avecsofie.indiedays.com/

Olipa tämä ihana teksti !

Paljon onnea - olet upea <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana! <3

Blue Peony (Ei varmistettu)

Minä pidän vanhenemista positiivisena asiana. Huomaan niin monien asioiden muuttuneen positiivisempaan suuntaan, itsetuntoni parantuneen ja kyvyn nauttia elämästä kasvaneen, samoin itseymmärryksen ja armollisuuden itseä ja muita kohtaan. Ymmärrän, että tiettyjä virheitä ei vain olisi voinut välttää, ne oli pakko tehdä, jotta voisin olla juuri tässä ja nyt. Pelasin parhaani mukaan niillä korteilla, jotka minulla silloin oli käytettävissä. En sure kehon vanhenemista. Sukuni naisista suurin osa on kuollut kovin nuorina. Nyt 74-vuotias äitini on toiseksi pisimpään elänyt äidinpuoleisen sukunsa jäsen - tämän tiedämme sukututkimuksesta. Ensi kesänä hän toivottavasti rikkoo 75-vuotiaaksi eläneen isomummonsa ennätyksen. Mietin usein, että isoäitini kuoli viisikymppisenä ja isoisoäitini alle kolmekymppisenä, ja heidän elämänsä oli kovin erilaista kuin minun on ollut. Minä olen saanut elää nyt jo reilut nelikymppiseksi ja nauttia mahdollisuuksista ja vapaudesta, joista he tuskin osasivat uneksiakaan. Mitä sen rinnalla merkitsee harmaantunut tukka tai se, että joogatunnilla usein joudun myöntämään, ettei minulla ole enää kaksikymppisen kroppaa (koska ei minulla kuulu sitä ollakaan)? Viihdyn paremmin nykyisessä kropassani, ja niin kuuluu tässä elämänvaiheessa ollakin. Olen oppinut kaikenlaista ja tulen oppimaan vielä lisää, ja ennen kaikkea elämä on nyt parempaa kuin olisin koskaan nuorempana osannut uneksiakaan sen olevan. Turhat rönsyt ovat karisseet pois.

Ihanaa syntymäpäivää sinulle!

Anna Vihervaarasta

Ihana kommentti! Kiitos. <3

Onnellista syntymapaivaa! Ihana ja positiivinen teksti.

Paljon onnea! (Ja tämä oli ihana ja piristävä teksti, joka toi vähän toivoa omiin vanhenemiskriiseihin.)

Synttärionnittelut! Ikätovereita ollaan nähtävästi, itse täytän juuri tänään tuon 36 vuotta. Hienoa lukea että vanheneminen tuntuu noin hyvältä. Pysähdyin miettimään omaa elämääni ja tajusin että mitään ikäkriisiä ei tällä hetkellä ole enkä haluaisi palata yhteenkään aikaisempaan syntymäpäivääni, ja se on kyllä tosi jees.

Anna Vihervaarasta

36 on hyvä ikä! Paljon onnea! <3

Nettanen

Onnea! Olen tyyytyväinen, jos olen 36-vuotiaana yhtään niin kuin sinä. Ja tiedätkö, en kyllä ikinä olisi arvannut tuota iäksesi! Täytynee itsekin alkaa joogata vähän ahkerammin.. :D

Anna Vihervaarasta

Jooga on kyllä parasta. Ja iso kiitos! <3

celine
journey

Onnea sinulle! <3 Ja kiitos kirjoituksistasi - tästä myös - niin paljon kauneutta ja viisautta. <333

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle, kun luet ja kommentoit! <3

Mia K.
Voi taivas

Tähtikorillinen pieniä tähdenlentoja!! 

Toteutukoot jokainen ylös lähetetty toiveesi aina kun sitä eniten tarvitset. Onnea!! <3

Anna Vihervaarasta

Ihana olet, kiitos! <3

New York Bucket List

Olipa positiivinen ja monia koskettava postaus. Kiitos! :)

Anne_pian 50v (Ei varmistettu)

Olisipa kiva nähdä aatoksia niiltä, jotka täyttävät pian 50, kuten itsekin kohta. Tällä hetkellä tuntuu suorastaan hassulta lukea että nuori nainen, vasta 36 pohtii vanhenemista. 40 v ei ole ikä eikä mikään,odottakaapa vaan kun tuo puoli vuosisataa tulee täyteen. Vasta nyt ymmärrän sen ja en voi sanoa että olisin noin positiivisin ajatuksin. En näe vanhenemisessa (siis *oikeasti* vanhenemisessa, en tarkoita että täyttää 40v) oikeastaan mitään positiivista.

Anna Vihervaarasta

Jokainen meistä kokee vanhenemisen omalla tavallaan. Minulle se on tuonut paljon hyvää. Vaikka olet toki oikeassa: 36 ei ole vanhaa nähnytkään. :)

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

No mä taas olen. Siis positiivisin ajatuksin. Täytin joku aika sitten 50, ja mun on paljon parempi nyt kaikilla elämän alueilla kuin vaikka 10 vuotta sitten.
Kai mäkin mietin joskus kolmikymppisenä hiukan dramaattisesti "vanhenemista", muttei tämä minusta ainakaan huono juttu ole. Olen mennyt parempaa suuntaan, voin paremmin. Siksi olen tyytyväinen nyt.

Kommentoi