Vapaudesta

Ajattelin vapautta ja sen kaipuuta. Sitä, onko yksin aina vapaa. Ja jos on, niin onko jonkun kanssa sitten vähemmän vapaa? Tuskin.

On mahdollista olla yksin ja vapaa lentämään kuin taivaan lintu, mutta tuntea silti olevansa vankilassa. 

On mahdollista sitoutua vahvasti ihmisiin, työhön tai johonkin muuhun, ja tuntea silti olevansa vapaa kuin taivaan lintu.

Ja kääntäen:

On mahdollista olla yksin ja tuntea olevansa vapaa kuin taivaan lintu.

On mahdollista sitoutua vahvasti ja tuntea olevansa vankilassa.

Kaikki lähtee itsestä, sillä me rakennamme usein vankilamme itse. Pystytämme ympärillemme kalterit huolesta, epävarmuudesta, riittämättömyyden tai kelpaamattomuuden tunteista, epäonnistumisen, yksinäisyyden tai hylätyksi tulemisen pelosta. Tai elämme huomaamattamme elämää, jota ajattelemme, että meidän kuuluu elää. Vaikka se olisi kaukana siitä elämästä, jollaista oikeasti haluaisimme elää.

Ajattelen, että suurinta vapautta on elämä, jota eivät kahlitse omat tai muiden odotukset, pelot tai ikävät tunteet. Se on elämä, josta otan itse vastuun. Elämä, jossa kuuntelen intuitiotani ja luotan siihen, olen rohkea. Elämä, joka on omissa käsissäni. Elämä, jonka aurinkoisia tai pilvisiä hetkiä eivät määritä asiat, joita en voi itse päättää tai muiden valinnat, joihin en voi vaikuttaa.

Siinä elämässä parisuhde, jos sellainen on, on jotain ihanaa, josta molemmat saavat voimaa. Ei välttämättömyys, ei pakko. Sillä koskaan ei ole niin yksin kuin ollessaan yksin, vaikka on yhdessä jonkun kanssa. 

Vapaus on sitä, että elää sellaista elämää, jota tahtoo sydämestään elää – ja jakaa sen niiden kanssa, joiden kanssa on se paras versio itsestään. Silloin on enemmän vapaa kuin ollessaan yksin. Sellaisessa elämässä kaikki on mahdollista. 

Sellaista elämää voi kuitenkin elää vain olemalla rehellinen itselleen niin valinnoissaan kuin tunteissaankin. Se vaatii hirveästi rohkeutta. Ei nimittäin riitä, että tekee ne oikeat valinnat. Niiden lisäksi on myös uskallettava antaa niiden koskettaa.

Eräs ystäväni sanoo usein, että myös huonot hetket kuuluvat osaksi elämää. Ne on koettava, jotta voisi kokea ne suurimmat onnenhetket. Sillä jos pystyttää ympärilleen haarniskan ja antaa kaiken valua siitä kuin teflonpinnasta, on jälleen kerran hyvin turvassa, mutta se elossa oleminen onkin sitten vähän eri juttu. 

Vain rehellisyydellä voi saada sen, mitä oikeasti syvällä sisimmässään haluaa. Ja se on suurinta vapautta niistä itse pystytetyistä kaltereista.

Mitä vapaus teille merkitsee?

Share

Kommentit

Annita, ei kirjautunut (Ei varmistettu)

Tämä kolahti. Elän juuri hetkeä, jossa koitan kerätä tarpeeksi rohkeutta aloittaa keskustelu sekä ajatella valmiiksi oman pääni sisälle, mitä ylipäänsä haluan sanoa. Tuli hurjasti voimaa lisää, kiitos :)

Anna Vihervaarasta

Hei Annita!

Tovon sinulle hurjasti voimaa ja rohkeutta, mikä hetkesi sitten onkaan. Asioilla on tapana järjestyä, kun vain seuraa sydäntään. <3

Sini ~ jotain sinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Hieno kirjoitus! Tiedän, millaiselta tuntuu, kun ei ole vapaa... Sen jälkeen vapautta osaa kyllä arvostaa!

Muutamana viime päivänä on ollut erityisen vapaa olo. Olen ollut ihan kesäfiiliksissä maalla. En ajatellut juurikaan mitään muuta kuin sitä hetkeä ja alkukesän luontoa. Toki tietyt puitteet ja ratkaisut tukivat osaltaan tätä vapauden tunnetta... ;) Ja tuli naurettua myös paljon!

Hei ja paljon onnen ja vapauden hetkiä uuteen kotiin! Ihanan inspiroiva tilanne sulla :)

Anna Vihervaarasta

Vapaus on jännä juttu. Ja aika paljon kiinni itsestä ja oman pään sisällöstä, ei niinkään ulkoisista puitteista. Vaikka tietenkin toisissa paikoissa ja hetkissä on helpompi tuntea olonsa vapaaksi kuin toisissa.

Ja kiitos! Ehkä se tietty valosarjakin pääsee vihdoin pois pakkauksestaan.;)

Ihanaa viikkoa!

 

Annumi (Ei varmistettu)

Ei, ei, ei... Jos haluaa aina olla paras versio itsestään, minä 2.0, täytyy elää vain itselleen. Ei ole parisuhdetta, ainakaan toimivaa, jossa toista ei tarvitsisi ottaa huomioon. Kukaan puoliso ei jaksa olla olemassa vain toisen unelmien toteuttamista varten, eikä tarvitsekaan.

Tietysti olet oikeassa siinä, että toisesta pitää saada voimaa. Todella, miksi olla yhdessä, jos näin ei ole? Mutta itse olen kokenut, että jos vaadin joka hetki, että saan toteuttaa itseäni, saan toteuttaa itseäni yksin.

Kai kyse on sitten tasapainosta. Että ei ole vain minä ja mun tuntee - vaan myös sinä ja sun tunteet.

Anna Vihervaarasta

Hei Annumi,

Ajattelen, että vapaus on ennen kaikkea mielentila. Jotain, joka lähtee meistä itsestämme, ei ulkoisista puitteista. Voi olla hyvinkin sitoutunut ja antaa suhteelleen tai jollekin muulle asialle paljon itsestään ja tehdä niitä kompromisseja, mutta tuntea olevansa vapaa sielultaan ja elävänsä itsensä näköistä elämää. Sitä vapaus minulle merkitsee.

Kaunista iltaa.:)

Lilanna
Lilannan linna

Olen hyvin samaa mieltä. :) Kiitos, Anna, ihanasta blogistasi!

Anna Vihervaarasta

Kiitos itsellesi, kun kommentoit ja jaoit ajatuksesi. <3

Lilanna
Lilannan linna

Niin, joillekin ihmisille sinkkuus sopii vain paremmin. Tai joinakin elämän aikoina. Ja minun mielestäni sinkkuutta saataaisiin arvostaa vähän nykyistä enemmän. Kaikkien ihmisten päämäärä ei ole löytää parisuhdetta, eikä se ole kaikille tarkoituksenmukaistakaan. Ja jokaisella parisuhteella on oma aikansa, joidenkin kesto on ja saa olla lyhempi kuin toisten.

Toisaalta parisuhteita on erilaisia. Juu, kenenkään ei tarvitse olla olemassa vain toisen unelmien toteuttamista varten, mutta jotkut parisuhteet ovat siltikin hyvin vapaita. Kumpikin saa tehdä ja panostaa niihin omiin juttuihinsa ilman että toista pitäisi raahata mukana. Ja jotkut meistä kokevat pystyvänsä olemaan se paras versio itsestään juuri siinä parisuhteessaan, saadessaan toiselta sen tuen ja kannustuksen, jota ilman ehkä ei saisi itse niin paljon aikaiseksi. Kun me ollaan kaikki niin erilaisia...

Anna Vihervaarasta

Totta. Kaikkia ihmissuhteita ei ole tarkoitettu kestämään. Jotkut ihmiset (niin kumppanit kuin ystävätkin) kuuluvat osaksi elämäämme vain tietyn aikaa. Uskon kuitenkin, että kaikki kohtaamamme ihmiset antavat meille jotain ja kaikista ihmissuhteista oppii. Ja onneksi osa niistä kestää aina.

"Ja jotkut meistä kokevat pystyvänsä olemaan se paras versio itsestään juuri siinä parisuhteessaan, saadessaan toiselta sen tuen ja kannustuksen, jota ilman ehkä ei saisi itse niin paljon aikaiseksi." Tämä on mun pointtini. Ei se, että pitäisi saada tehdä suhteessa ihan mitä vain, varsinkaan toista huomioimatta, vaan se, että joidenkin ihmisten seurassa tuntee vain itsensä onnelliseksi ja sielultaan vapaaksi. Kuulostaa vähän hörhöltä, mutta ehkä saat kiinni ajatuksestani.

Ja tällä ei ole mitään tekemistä sitoutumisen kanssa. En puhu vapaiden suhteiden puolesta.;) Vapaus ei siis mielestäni riipu esimerkiksi parisuhteesta tai -suhteettomuudesta, vaan siitä, miltä itsestä tuntuu, miten vapaaksi kokee itsensä henkisesti ja elääkö itsensä näköistä elämää.

Ihanaa viikonloppua!

Lilanna
Lilannan linna

"Vapaus ei siis mielestäni riipu esimerkiksi parisuhteesta tai -suhteettomuudesta, vaan siitä, miltä itsestä tuntuu, miten vapaaksi kokee itsensä henkisesti ja elääkö itsensä näköistä elämää."

Ehkäpä vapaimmat parisuhteet, (muussa kuin siinä sitoutumismielessä), ovat niitä, jotka muodostuvat, kun kaksi ennestään itsensä vapaaksi kokevaa ihmistä muodostavat välittävän suhteen ja tekevät siitä yhdessä oman näköisensä samalla kun auttavat toisiaan pysymään itsensä näköisinä ja tekemään itseään vielä enemmän itsensä näköisiksi.

Hyvä suhde, ihmissuhde ylipäänsä, on minusta sellainen, jossa tuntee olevansa vapaa olemaan sitä mitä on. Vaikka tietenkin eri ihmisten kanssa korostuukin eri puolet itsestä, mutta kunhan ne ovat omia.

Kommentoi