Villi vaellus

”Pelko sikiää suurelta osin siitä tarinasta, jota ihminen kertoo itselleen, ja niinpä päätin kertoa itselleni toisenlaista tarinaa kuin naisille yleensä kerrotaan. Päätin, että olen turvassa. Olen vahva. Olen rohkea. Mikään ei nujerra minua. Se oli eräänlaista mielen hallintaa, ja enimmäkseen se toimi. Aina kun kuulin jonkin oudon äänen tai kun tunsin mielikuvituksessani viriävän jotain kauheaa, torjuin sen mielestäni. En yksinkertaisesti antanut itseni pelätä. Sekä pelko että voimantunne ruokkivat itseään. Pakotin itseni ruokkimaan voimantunnetta, eikä kestänyt kauan, kun pelko todella kaikkosi.”

Kun 26-vuotias Cheryl Strayed kuulee Meksikosta Kanadaan kulkevasta vaellusreitistä, Pacific Crest Trailista, hän päättää muutta umpikujaan ajautuneen elämänsä. Hän nimeää jättimäisen rinkkansa Hirmuksi ja lähtee kävelemään liian pienissä kengissä 1770 kilometrin matkaa Kaliforniasta Oregoniin.

Strayedin omaelämänkerrallinen Villi vaellus on hikeä, kesyttömiä maisemia ja jalkoihin hiertyneitä rakkoja. Se on tarina surun voittamisesta ja itsensä löytämisestä silloin, kun edessä ja takana on polku, ja eteenpäin pääsee vain omin jaloin. Tuskin koskaan elämä voi olla yhtä lailla omissa käsissä kuin vaeltaessaan yksin keskellä armotonta erämaata.

”Yksin ei ollut enää huone vaan koko avara maailma. Nyt olin tuossa maailmassa yksin ja koko olemisen tapani oli toinen kuin ennen. Eläessäni näin vapaana pelkkä taivas kattonani maailma tuntui sekä suuremmalta että pienemmältä. En ollut tähän asti täysin ymmärtänyt maailman valtavuutta. En ollut edes ymmärtänyt, miten valtava voi olla yksi kilometri. Tajusin sen vasta nähtyäni joka kilometrin kävelyvauhtia edeten. Ja kuitenkin minussa oli herännyt myös aivan vastakkaisia tunteita. Polku oli alkanut tuntua oudon läheiseltä. Tuona aamuna reitilleni osuneet pähkinämännyt, apinankukat ja matalat joet tuntuivat entuudestaan tutuilta, vaikka näin ne ensi kerran.”

Villi vaellus on kirja ihmisen voimasta: siitä miten uskomattomiin asioihin voi pystyä, jos hirveän kovasti tahtoo. Se on kirja, joka saa kaipaamaan tähtitaivaan alle. Kirja joka muistuttaa siitä, miten pieniä me olemme. Kirja perhosen siiven iskuista:

On mahdotonta tietää mikä saa jonkin asian tapahtumaan ja toisen jäämään tapahtumatta. Mikä johtaa mihinkin. Mikä tuhoaa mitäkin. Mikä saa minkäkin kukoistamaan tai kuolemaan tai lähtemään toiseen suuntaan.”

Luettuani tämän tahdon lähteä vaeltamaan yksin. Ihan muutamaksi päiväksi vain, kokeilemaan, pystyisinkö. Uskon myös vieläkin enemmän omiin valintoihini ja siihen tunteeseen, joka sanoo: et olisi voinut tehdä muuta, et voisi tehdä muuta. Se tunne kertoo, että yrittää parhaansa ja kulkee oikeaan suuntaan.

Se riittää.

”Riitti kun luotin siihen, että se mitä olin tehnyt oli aitoa ja totta. Riitti kun ymmärsin sen merkityksen pystymättä vielä sanomaan tarkalleen, mikä se oli, niin kuin olin ymmärtänyt mielessäni päivin ja öin virranneet runonsäkeetkin. Kun uskoin, ettei minun enää tarvinnut hapuilla paljain käsin. ...

Se oli elämäni – kaikkien muiden elämien tavoin selittämätön, peruuttamaton ja pyhä. Niin kovin lähellä, niin kovin läsnä ja ikiomani.

Villi ja hallitsematon, ja hyvä juuri niin. ”

Lue tämä kirja. Se on viisas, kaunis ja paras, jonka olen aikoihin lukenut.

(Kuva Villi vaellus -elokuvasta)

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Varmasti luen! Olin jo unohtanut tämän, joten kiitos muistutuksesta. :)

Anna Vihervaarasta

Lue! Ihan mahtava kirja. :)

Suttapakoon
Sutta Pakoon

Kiitos suosituksesta, täytyy lukaista. Myös elokuva oli katsomisen arvoinen, oletteko jo nähneet?

Anna Vihervaarasta

En ole nähnyt, mutta tahtoisin. Ehkä se sitten seuraavaksi.:)

Paperikaupan tyttö

Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan Tracks, joka oli tosi inspiroiva. Samantyyppinen tarina ja tehty tosielämään perustuvan kirjan pohjalta. Tää kuulostaa kans ihanalta. Laitan heti lukulistalle :)

Anna Vihervaarasta

Oon nähnyt Tracksin mainoksia joskus, ehkä Cafe Engelissä? Mietinkin, että se on varmaan hyvä. Pitää selvästi mennä katsomaan.:)

Paperikaupan tyttö

Joo olin siellä Engelin sisäpihalla katsomassa sen kesällä :) kannattaa!

Anna Vihervaarasta

Mun piti koko kesän mennä ulkoilmaleffaan, enkä mennyt! Räyh. <3

Anksa
Tuottaja-Anttila

Onpa hauska lukea lainauksia suomeksi kun itse olen paraikaa kirjan loppu(kilo)metreillä englanniksi. Katsoin pari viikkoa sitten ensin elokuvan ja sattumalta sain kirjan ystävältä luettavaksi heti sen jälkeen. Suosittelen kyllä elokuvaakin, mutta onhan tämä luettuna vielä mielettömämpi! Niin upea tarina, niin paljon kauniita oivalluksia.

Paperikaupan tytölle kiitos muistutuksesta Tracksin suhteen! Traileria olen minäkin ihaillut pari vuotta sitten, mutta elokuva on jäänyt näkemättä. Tilanne pitää korjata nopeasti.

Kommentoi