Vuosi täällä

Olen asunut täällä päivälleen vuoden. Vuosi on kovin lyhyt aika. Silti se voi muuttaa niin paljon.

Kun viime vuoden toukokuun viimeisenä päivänä sain tämän asunnon avaimet käteeni, ajattelin olevani onnekkain tyyppi koko maailmassa. Tuntui ihmeelliseltä, että juuri minä sain tämän kodin, niin kätevästä paikasta, näiden kauniiden rantojen vierestä. Täältä missä meri kimalteltee aivan vieressä ja alppiruusut rönsyilevät aitojen yli.

Kaikki oli kipeän kaunista. Olin hirveän onnellinen, aivan kauhuissani ja ajoittain hyvin surullinen. Kun nyt katson näitä vuoden vanhoja kuvia, muistan tuon kaiken, mutten enää tavoita sitä tunnetta aivan sellaisenaan. Aika muuttaa, aika unohduttaa, aika parantaa.

Uusi kotini oli kuin puhdas valkoinen paperi. Se oli tyhjä ja siellä kaikui, sillä olin ottanut vanhasta asunnosta mukaan vain muutaman tärkeän huonekalun ja esineen. Siellä aisti innostuksen ja avoimet mahdollisuudet, jotka voi tuntea vain silloin, kun on aidosti uuden edessä. Siellä oli myös haikeutta ja herkkyyttä. Se oli vielä pelkkä asunto, odotti muistoja ja lämpöä. Elämää.

Tänään täällä ei ole erityisen hillittyä ja hallittua, vaikka kovasti sellaisen kodin vuosi sitten tahdoinkin. Minun olisi pitänyt tuntea itseni paremmin. On vaikea luoda ympärilleen selkeää avaruutta, jos pitää liikaa väreistä, kukista, kirjoista ja tyynykasoista. Täällä näyttää tänään kai aika paljon minulta.

Osa siitä taiasta, joka ilmassa tuntui niin vahvana vuosi sitten, on kadonnut. Tai ei kadonnut, muuttanut muotoaan. Tietynlaiset tunteet on varattu vain elämän murroskohtiin. Niihin joina vuoroin nauraa vedet silmissä, vuoroin itkee sitä samaa vettä sydän pakahtumaisillaan tuskasta. Niinä hetkinä pelkää, että mitä jos menettää otteen ratista, mitä jos pelkkä usko elämään ei riitäkään, mitä jos kaikki karahtaa?

Tänään elämää ei väritä haikeus eikä herkkyys. Sen näkee kuvistani. Tahtoisin niihin samaa tunnetta kuin vuosi sitten, mutten tavoita sitä. Tallennan nyt tätä kesää, en aikaa vuosi sitten. Kauneutta on hirveästi. Kyyneliä ei niinkään.

Jos vuosi sitten olin sydämeni pohjasta kiitollinen uuden kodin avaimista, tänään olen kiitollinen kokonaisuudesta. Tästä kaikesta ja vuodesta, joka kului ja muutti.

Vuosi sitten en ollut asunut yksin seitsemään vuoteen. Olin hyppäämässä uuteen määräaikaiseen työhön. Minulla oli kova vuokra ja liian kallis omistusasunto myymättä. Kirjoitin rakkaudesta, luopumisesta ja oman tien kulkemisesta.

Tänään, 1.6., minulla on vain vuokra-asunto. Se on ihan yhtä kallis edelleen, mutta omistusasunto myytiin vihdoin joulukuussa, puolen vuoden odotuksen jälkeen. Tänään määräaikaisesta työstäni on tullut vakituinen. Tänään tahdon kirjoittaa kauniista asioista, auringosta ja kukkasista, elokuvista ja kirjoista, hyvästä olosta, suunnitelmista ja unelmista.

Tänään tahdon sanoa teille, että uskokaa itseenne. Muistakaa, että aika auttaa. Älkää luovuttako. Älkää pelätkö. Asiat järjestyvät.

Kiitos, kun olette.

Share

Kommentit

Anna Vihervaarasta

Kiitos muru! <3

kao kao
Kao Kao

Voi sinä ihana <3 Nuo alppiruusut ovat ihan huippukauniita!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana! <3

KatjaV (Ei varmistettu)

Kiitos taas ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi! Valitettavasti suru ja kyyneleet ovat männäviikolla olleet osa arkeani enemmän kuin olisin halunnut niille aikaa ja tilaa antaakaan. Mutta siihenhän ei aina voi itse vaikuttaa. Voi vain itkeä itkut pous, touboa ettei kovetu ja kylmene, koittaa löytää lohtua sieltä mistä kykenee ja sitten kun aika on, jatkaa eteenpäin.

Kiitos lohdusta ja kaikkea hyvää elämässäsi myös eteenpäin! Tykkään todella paljon tavastasi kirjoittaa, ja pääset muutamalla hassulla lauseella usein ihoni alle, sellaisella hyvällä tavalla. Maailma on hyvä paikka, kun siellä on sinun kaltaisiasi ihmisiä.

Anna Vihervaarasta

Tietäisit, miten paljon itkin viime kesänä. Kuinka monet kerran istuin suruissani jollain rantakalliolla ja ajattelin, ettei tuska mene ikinä pois. Toisina päivinä olin huumaavan onnellinen, toisina hirveän onneton.

Mutta tuska menee pois. Se pitää tuntea ja kestää, ja vähitellen se alkaa hiipua. Kyyneleet ovat hyvä juttu. Ne puhdistavat. Ajattelen, että kun itkee, tuska ei jää syövyttämään sisintä.

Tämä kommenttisi oli yksi kauneimmista asioista, mitä minulle on sanottu. Kiitos siitä, teit maailmastani suloisemman.

Katinka111 (Ei varmistettu) http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/

Sydämmelliset onnittelut &lt;3! Asioilla on tapana järjestyä kun vain on avoin uuden edessä. Ihanaa kesää sinulle!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Katinka! Kaunista kesää.<3

Mia K.
Voi taivas

Totta, että maailma on parempi paikka, kun on tällaisia kirjoittajia ja ihmisiä :)

Ihmiselämän raamit ovat monisäikeisiä jatkumoita tai seisakkeita välillä ilman minkäänlaista tuulensuojaa, ja toisaalla siinä on myös läsnä kiehtova vapaus johon kaipaa seiniä suojakseen.. Ja myrskyn silmästä selviytyäkseen on osattava heittäytyä minkä tahansa tunteen virtaan, koska se kuluttaa pois murroskohtiin syntyneet suvannot.. 

Sä luot uusia ulottuvuuksia kerronnallasi :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Mia. <3

tuuliatui (Ei varmistettu)

Kiitos kauniista ja lohduttavista sanoista.

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle, kun luit ja kommentoit. Asioilla on tapana järjestyä. Muista se. <3

MM. (Ei varmistettu)

Muistan kun luin blogiasi vuosi sitten, ja mietin miten rohkea olet. Rohkea ottamaan itse vastuuta omasta hyvinvoinnistasi, sen hinnasta riippumatta.

Noin kuukauden kuluttua koittaa vuosi siitä, kun itse lähdin. Ensimmäisestä hetkestä lähtien olin niin helpottunut. Vuodessa olen päässyt jaloilleni ja saanut uuden suunnan elämääni. Syksyllä koittaa uudet haasteet opintojen parissa, uudella paikkakunnalla - asia, josta olen haaveillut vuosia, on vihdoin toteutumassa.

Kiitos sinulle kun olet siellä, ja jaat elämääsi ja ajatuksiasi &lt;3

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana.

Just löysin Pinterestistä tähän sopivan lainauksen: ”New beginnings are often disguised as painful endings.”

Mulle kaikki on ollut tavallaan hyvin helppoa sen jälkeen, kun sain tehtyä päätöksen. Päättäminen oli hirveän vaikeaa. Kun sen vihdoin tein, olen vain kulkenut tietä eteenpäin, en ole hetkeäkään epäröinyt tai katunut. Tämä on toki ollut hyvin rankka vuosi, suurien tunteiden, yhden suuren pettymyksen, epävarmuuden ja myös monien kyynelten vuosi. Mutta samalla se on ollut yksi parhaista vuosista koskaan.

Ihanaa kesää ja paljon tsemppiä uusiin haasteisiin! <3

MM. (Ei varmistettu)

Unohtui. Onnittelut työpaikan vakinaistamisesta :)

Paperikaupan tyttö

Niin mahtavaa! Oon niin onnellinen sun puolestasi! Oot niin ansainnut jokaisen onnenjyväsen <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos murunen. <3

Enny (Ei varmistettu)

Ihana ja tsemppaava teksti :) Se muistuttaa siitä, että elämä kantaa.

Itselläni on aikuiselämäni rankin vuosi takana/menossa, itkua ja matalaa mieltä on ollut läsnä todella paljon ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni on välillä iskenyt ihan totaalinen epätoivo. Olen saanut valtavasti voimaa blogistasi, jonka löysin joskus alkukeväästä ja kahlasin kaikki tekstit läpi. Fanitus on mennyt niin pitkälle, että olen tallentanut pari kirjoitustasi (juurikin viime kesältä) suosikkeihin ja palaan niihin aina kun tuntuu raskaalta. Olen myös printannut koskettavimmat kirjoittamasi sitaatit aarrekarttaani. Suosikkini on "When you come out of the storm, you wont be the same person who walked in. Thats what this storm is all about". Tuo kuvaa niin mahtavasti sitä kasvua ihmisenä, mitä itsellenikin on kuluneen vuoden aikana tapahtunut :) Mielikin on pikkuhiljaa muuttumassa paremmaksi, askeleita otettu oikeisiin suuntiin ja edellinen postauksesi antoi aihetta toivoa että muutaman vuoden päästä kaikki voi olla vieläkin paremmin.

Jättimäinen kiitos kun kirjoitat &lt;3 En varmasti ole ainoa kenelle postaukset ovat tuoneet valtavasti toivoa ja lohtua.

Anna Vihervaarasta

Tuo Haruki Murakamin lainaus on mustakin hyvin inspiroiva. Elämässä on välillä raskaita aikoja, joiden läpi pitää vain kulkea. Hyvin usein rankat ajat kuitenkin kasvattavat ja muuttavat. Saavat ymmärtämään jotain, tekevät sinusta vähän vahvemman, kasvattavat tai kirkastavat ajatuksia. Ja kun myrsky alkaa laantua, huomaa muuttuneensa ja ymmärtää, että ne kovat tuulet oli koettava, jotta voisi olla sellainen kuin nyt on.

Kun nyt mietin aikaa vuosi sitten, on melkein uskomatonta muistella, miltä silloin tuntui. Kaikki tunteet olivat niin vahvoja ja silti nyt, vuotta myöhemmin, ne ovat kadonneet. Se haikeus, pettymys ja paha mieli on poissa.

Aika auttaa. Se kuulostaa vähän laimealta, kun on keskellä jotain suurta mullistusta. Mutta se on totta.Vuoden päästä voit ehkä katsoa taaksepäin hymyillen, ilman tuskaa.

Paljon voimia. <3

 

Kommentoi