When it rains, look for rainbows

Tehän tiedätte, että uskon maailman kauneuteen, sen taikaan, ihmeisiin ja omaan sydämeeni? Se on kovin helppoa silloin, kun menee lujaa, kaikki tuntuu onnistuvan ja aurinko paistaa. Mutta entä sitten, kun vauhti hidastuu eivätkä asiat sujukaan niin kuin niiden toivoisi sujuvan? Tai niin kuin niiden omasta mielestä kuuluisi sujua.

Tiedättekö mitä? Juuri silloin siitä kaikeasta hyvästä kuuluu pitää kynsin hampain kiinni. Nämä ovat nimittäin niitä hetkiä, joihin moni unelma kuolee, koska usko niihin loppuu.

Elämä on arvaamatonta, ja mikään tie kulkee harvoin suoraan ilman mutkia, u-käännöksiä, ylämäkiä ja alamäkiä. Ne kaikki kuuluvat kokemukseen, siihen matkaan, jolle joskus lähti sen tien valitessaan. Ja usein niitä osasi myös odottaa, vaikka innostuksen huumassa ne olikin helppo unohtaa. Sillä päivän jälkeen tulee yö, auringonpaistetta seuraa aina lopulta sade. Ja toisin päin. Se on lohdullinen ajatus. Kaikki täällä maailmassa on niin kovin väliaikaista. Välillä on sinisen taivaan hetki, välillä pyörremyrskyjen hetki, välillä matalapaineen hetki, välillä kuutamon hetki, sitten auringonnousun hetki. Ja niillä jokaisella on paikkansa.

Ehkä joskus pitää kokea sateinen ja pysähtynyt hetki, jotta olisi pakko ajatella. Pakko pysähtyä itsekin ja tuntea se, mikä on tunnettava. Se, mitä ei haluaisi tuntea. Se, mikä on silti koettava, jotta matka voisi jatkua. Antaa itsensä olla surullinen ja pettynyt. 

Olen ollut lähiaikoina vähän allapäin, kuten varmasti jo arvasittekin. Miettinyt, miten surullista on, etteivät kaikki ihmissuhteet kestä, vaikka miten kovasti toivoisi. Inhoan olla surullinen, mutta joskus on surtava, jotta voisi jatkaa eteenpäin.

Jossain vaiheessa sateen jälkeen paistaa taas aurinko. Ja joskus sataa ja paistaa yhtä aikaa, silloin on sateenkaarten hetki. Silloin näkee maailman kauneuden, vaikka onkin vielä suruissaan. Nauraa ja itkee. Sillä kauneutta on, aina. Sitä on puiden lehdille kerääntyneissä sadepisaroissa, aamukasteessa, metsälammen tyynessä pinnassa, ystävän sanoissa, syliin tunkevissa koirissa. Kauneutta, taikaa, on kaikkialla, jos sen vain tahtoo nähdä. 

Tänään illalla tapahtui kolme asiaa. 

Ensin tuli aurinko.

Sitten näin ketun. Se istui niityllä rauhassa, katsoi suoraan minuun, ei pelännyt. Istui siinä aikansa raukeana, jolkotteli sitten metsän reunaan. Olen kaupunkilaistyttö, tämä oli ehkä kolmas kettu, jonka olen koskaan nähnyt. Kaupunkilaisrepolainen.

Kolmas asia tapahtui, kun tulin kotiin. Avasin Spotifyn ja sieltä uuden soittolistan. Sen ensimmäinen biisi oli Tiaan Be OK.

Kaikki järjestyy ja maailmassa on taikaa, tiedättehän.

 

 

Share

Kommentit

Aisha J
Aisha

Juuri niin <3

Hassua, minä näin yhtenä aamuna bussin ikkunasta kaksi kettua, jotka loikoivat toisissaan kiinni aurinkoläikässä. Tulin niin onnelliseksi.

Sateenkaaren hehkua sinne.

Anna Vihervaarasta

Mä tulen aina hirveän onnelliseksi nähdessäni villieläimiä. Niitä ei näe täällä kuitenkaan kovin usein, joten siinä on aina vähän magiikkaa.

Suloista päivää sulle.

annam_
anna k.

Kaikki järjestyy, sitä olen tässä itsellenikin sanonut. Vielä en tiedä miten, mutta kuitenkin!

Kävin muuten juuri postissa hakemassa hyvin mieluisan paketin, tuotteet vaikuttavat erittäin lupaavilta. Kiitos vielä, Anna :)

Anna Vihervaarasta

Kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella. Joskus se tapa ei vain ole se, jonka olisi itse valinnut, mutta se saattaa silti olla loppupeleissä hyväksi, tiedätkö?

Nauti niistä Mian tuotteista. Mulla on tunne, että meni kyllä niin oikeaan osoitteeseen. :)

Hymyillen.

Voi kun kirjoitat kauniisti! Olisipa itselläkin taito kirjoittaa ja havannoida. Mä oon monesti lukenut näitä sun kirjoituksia, ihania!!! :)

Anna Vihervaarasta

Voi kiitos Rilla. On ihana saada tällaista palautetta ja kuulla lukijoista. Ilman teitä tässä ei olisi mitään järkeä. <3

Kommentoi