Who's that girl?

 

Saranda kirjoitti vähän aikaa sitten, ettei tunne mahtuvansa mihinkään muottiin. Ihan samaa olen ajatellut. 

En ole oikein koskaan tuntenut olevani vain yhdenlainen, vaan olen aina pyristellyt tiukoista rajoista pois (siis sen jälkeen, kun olen ensin yrittänyt tunkea itseni niihin muotteihin). Siinä pyristellessäni olen miettinyt sitä laulua, jossa lauletaan häkkilinnusta:

”Häkki suljettiin, me uskottiin, että sen suojaan taakse rautalukon onnen kätkeä voi...”

 

Häkissä, muotissa, on turvallista. Siellä ihminen on helpompi sulattaa. Ei tarvitse opetella ymmärtämään sisintään. Tai elämää. Tai mitään. 

Ei tarvitse olla vapaa ja ottaa vastuuta vapaudestaan. 

Ja sitten, mihin muottiin oikein mahtuisin, jos tahtoisin? Who's that girl?

Se on turhamainen. Ja syvällinen. 

Se näyttää kuulemma herttaiselta. Sillä on paljon mielipiteitä ja vahva oma tahto.

Se tykkää kukista ja kodistaan. Se ei ole kotoilija, se vihaa askartelua ja tahtoisi palkata siivoojan.

Se ihailee vaaleita, selkeitä asuntoja. Sen unelmakoti on englantilainen maalaiskartano, merenrantabungalow tai jonkinlainen huvikumpu.

Se on ekstrovertti. Paitsi aamuisin ja silloin, kun ei ole.

Se on vähän runotyttö. Ja se kiroilee.

Se etsii sisäistä rauhaa. Se ei tykkää kovin rauhallisesta elämästä.

Se juo vihreää teetä. Ja kahvia.

Sillä on vaaleanpunaisia vaatteita. Ja mustat prätkäbootsit.

Se joogaa ja kävelee metsässä. Se rakastaa vauhtia ja seikkailuja.

Se haluaa nukkua taivasalla luonnossa. Se haluaa nukkua mahdollisimman monen tähden hotellissa kaupungissa.

Se syö aika eettisesti, kulkee pyörällä ja kunnostaa vanhoja huonekalujaan. Se hankkii vaatteita ketjuliikkeistä ja jos joku tarjoaisi sille maasturia, se ottaisi sen riemuissaan vastaan.

Se tahtoo oppia purjehtimaan ja surffaamaan. Se ei tykkää vedestä ja se pelkää haita.

Se kitisee, kun sen työpaikalla ei ole vegaanista kasvisruokaa. Sen jääkaapissa on voita sekä hyvää juustoa ja pakkasessa sen isän kalastama hauki.

Se ajattelee olevansa vähän boheemi. Sen henkinen koti on Espoo.

Se asuu idässä. Se tuntee kuuluvansa länteen. 

Se rakastaa vanhoja taloja. Se osti uudiskohteen.

Se tahtoisi miellyttävämpään ilmastoon, ehkä sinne bungalowiin palmun alle. Se ei tykkää helteestä ja se rakastaa lunta. 

 

”Kerran rukoilin, jos kuitenkin, luontoni saisin takaisin ja voisin taivaat valloittaa.

...Sillä kahleistaan voi häkkilintu laulaa vaan. Kyllä rauhan saa, vapautta ei milloinkaan.”

 

Niin, että jos kuitenkin jätettäisiin ne häkit ja muotit tyhjiksi, mitäs sanotte?

 

(laulun sanat: Indica)

 

Lue myös:

Epäsuosittuja mielipiteitä

Tosiasioita

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Kyllä! Roskiin heitetty! ​dump

Anna Vihervaarasta

Se on oikein! <3

blurredesquisse

Vitsi miten hyvä kirjoitus! Mustakin tuntuu usein, että mussa asuu kaksi eri ihmistä, jotka on ihan toistensa vastakohdat. Kun ei vaan osaa päättää, olisiko mieluummin kaupunkilainen vai maalaisjuntti, terveysintoilija vai sokerihiiri, aamu- vai iltaihminen... Kun kaikkea ei vaan voi saada. Vai voiko? Ehkä voikin, ainakin tekstisi antoi toivoa :) 

Anna Vihervaarasta

Jep, oisin voinut kirjoittaa tämän sun kommentin. VOI. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Epäilenpä että yksikään ihminen mahtuu mihinkään muottiin.

Anna Vihervaarasta

Totta. Jotenkin oudosti niihin silti välillä yrittää tunkea itsensä.

miiajohanna
miiajohanna

Meissä kaikissa on monta tasoa, monta puolta, monta minuutta.

Ihana teksti taas kertakaikkiaan, Anna <3

Anna Vihervaarasta

Ihana Miia. <3

miiajohanna
miiajohanna

Sä olet ihana <3

Lukuhiiri (Ei varmistettu)

Vitsi miten ihana kuulla, että muutkin voi samanaikaisesti haluta aivan päinvastaisia asioita. Esimerkiksi minusta ihanimpia asioita ovat sekä penkkiurheilu että moderni taide, ja haluan joka toinen päivä muuttaa mummonmökkiin maalle ja joka toinen päivä kantakaupunkiin :) Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, jotka tietävät täsmälleen, mistä jotenkin tosi linjakkaasti pitävät ja mitä haluavat, joten olen tulkinnut olevani itse jotenkin erityisen hankala tapaus. Mutta voihan se olla, että nämä määrätietoiset ihmiset myös oikeasti haluavat vähän sitä sun tätä, mutta ovat onnistuneet puristamaan itsensä siihen muottiin. Katsovat ehkä vähän salaa ampumahiihtoa dagen efterissä yliviileiden bileiden jälkeen :)

Kommentoi