Ystävistä(ni), hellyydellä

En tiedä, miten pärjäisin ilman ystäviäni. Varsin huonosti varmasti. Tai oikeastaan: mistään tuskin tulisi oikein mitään.

Ihmettelen aina välillä, miten ihania ystäviä minulla on. Miten olen onnistunut vetämään puoleeni nämä kaikki hurmaavat, viisaat, vahvat, inspiroivat naiset? Onneksi olen. Tunnen siitä kiitollisuutta ihan koko ajan. 

 

Minulla on ystävä, joka ratkaisee viisailla, lohduttavilla sanoillaan suunnilleen jokaisen murheeni. Tai jos ei ratkaise niitä, niin ainakin auttaa kestämään ne paremmin.

Minulla on ystävä, joka ajaa luokseni 45 minuutin matkan, kun olen liian väsynyt matkustamaan hänen luokseen (vaikka sovimme alun perin niin). 

Minulla on ystävä, jonka kanssa päädyn aina juomaan skumppalasin sijaan pullon ja joka on luvannut kaataa ne skumpat minua vähän kaltoin kohdelleen ihmisen päälle, jos sattuisimme törmäämään (tuskin hän ihan näin tekisi, mutta on ihanaa, että sinua puolustetaan). 

Minulla on ystävä, joka kieltäytyy leikkaamasta minulle otsatukkaa, koska katuisin sitä kuitenkin.

Minulla on ystävä, joka ehdottaa minulle hauskoja tapahtumia ja sitten vielä hoitaa liput niihin. 

Minulla on ystävä, joka tulee lenkille vain hyvällä säällä mutta vastaa viesteihin aina ajatuksella. 

Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme tunteneet vasta hetken, mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. 

Minulla on ystävä, jonka kanssa olin jutellut vain netissä, mutta silti tiesin, että voin matkustaa toiseen maahan häntä tapaamaan ja meillä tulee olemaan hauskaa (ja niin toden totta tulikin). 

Minulla on uusi ystävä, joka ottaa minusta vapaa-ajallaan valokuvia, vaikka se on hänen työtään.

Minulla on kaksi ystävää, joilla on paljon karvaa ja sydän puhdasta kultaa. Ja ystävä, joka pitää niistä huolta, kun liehun jossain maailmalla.

 

Jos jotain suosittelen elämässä, niin ainakin sitä, että etsii ympärilleen ne parhaat ihmiset. Ne joiden kanssa kaikki on vähän paremmin, ne jotka pitävät puoliasi, ne jotka saavat nauramaan, mutta jotka eivät katoa, jos itkettää. 

Kun ympärillä on oikeita ystäviä, on helpompi olla rohkea ja uskaltaa ottaa riskejä ja epäonnistua. Kun tietää, ettei ole yksin, kävi miten kävi. 

Ihanaa ystävänpäivää myös te siellä, virtuaaliset ystäväni, ja kiitos, kun olette siellä. Tämä blogi ei olisi mitään ilman teitä. 

PSST. Myös eläimet tarvitsevat ystäviä, eikä kenenkään pitäisi joutua elämään elämäänsä pienessä häkissä. Antaisitko ystävänpäivän kunniaksi lahjan, jolla autetaan turkiseläimiä? Se onnistuu täällä.

 

Kuva: Satu Nyström

Pipo Samsoe & Samsoe, neule Filippa K

Otsikko on James Herriotin samannimisestä kirjasta, joka kertoo eläinlääkärin elämästä Englannin maaseudulla ja joka juurrutti minuun jo nuorena syvän rakkauden eläimiä kohtaan. Suosittelen. 

Lue myös: Miten löytää oikeita ystäviä (ja kaikkea muutakin oikeaa)

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.