Ladataan...

Tein yhtenä päivänä elämäni ensimmäistä raakajätskiä, tai oikeastaan jäädytettyä banaani-lakritsisosetta. Se oli hyvää, juuri sinä päivänä.

Olen sitä mieltä, että kaikelle on paikkansa. Niin mutakakulle, ruisleivälle kuin viherpirtelöllekin. Mitä vain voi syödä, kunhan se on eettisesti hyväksyttävää ja muistaa kohtuuden. Kun kuuntelee itseään, tietää yleensä, mitä juuri tänään kaipaa.

Yritän syödä joka päivä jotain terveellistä. Viitenä päivänä viikossa aamiaiseksi kaurapuuroa, joka päivä marjoja, hedelmiä ja muita kasviksia, öljyjä, pähkinöitä, smoothieita, vihreää- tai yrttiteetä, spelttinäkkäriä.

Jotta tasapaino pysyisi, lautaseltani löytää myös rasvaisia juustoja, vaaleaa leipää ja kaiken maailman herkkuja. En usko ehdottomuuksiin enkä minkään lajin asketismiin.

Olen ihan varma siitä, että minulle, kokonaiselle minulle, tekee erittäin hyvää syödä joskus Café Esplanadin jättiläismäinen korvapuusti lounaaksi, juoda liikaa kahvia ja jutella samalla syvällisiä (se ei vain ole sama asia omenan ja vihreän teen kera). Yhtä vakuuttunut olen, että viiniä kannattaa juoda, nokkosrouhe on hyväksi ja piparit parasta taikinan muodossa. 

Maailmassa on ihan tarpeeksi sääntöjä, jotta niitä kannattaisi luoda lisää itse. Mitä sitten, jos järkevät aikuiset eivät kaavi taikinan rippeitä kulhosta? Kuka sellainen nyt haluaisikaan olla.

Mitä te syötte?

Ihanaa perjantaita muruset! Nyt ulos pakkaseen koirien kanssa ja sitten punaviinilasi toiseen ja puikot toiseen käteen.

PS Koirienkin mielestä piparitaikina on ihan parasta.

Share

Ladataan...

Inspiroiva viikko. Ja tavallaan vähän epämukava.

Olen miettinyt sitä, miten helppoa on vain kellua omalla, turvallisella mukavuusalueellaan. Siellä, missä ei joudu antamaan itsestään kovin paljon, mutta missä ei myöskään juuri tapahdu mitään. Ei ole yllätyksiä, ei riskejä, muttei myöskään suurta innostusta ja flow'ta.

Jostain syystä ajatus epämukavuusalueesta seuraa minua. Uskon, että asiat joita jatkuvasti kohtaamme elämässä, ovat niitä, jotka meidän on tarkoitus huomata. Mukavuusalue on mukava, sieltä ei ole helppo lähteä pois. Kun sen jättää taakseen, joutuu pinnistelemään enemmän, ottamaan käyttöön isomman osan kapasiteetistaan. Mutta isommalla kapasiteetilla voi myös saavuttaa ihan erilaisia asioita. 

Epämukavuusalueella on lievästi ahdistavaa, mutta siellä on myös rohkeutta, innostusta, mielikuvitusta, luovuutta, uusia ideoita, inspiraatiota. Siellä voi kehittyä, rikkoa omia rajojaan ja saavuttaa jotain uutta. Siellä on taikaa, jota mukavuusalueelta ei löydä koskaan.

En tarkoita, että joka päivä olisi syytä selvitellä omia rajojaan. On päiviä, joiden läpi on hyvä liidellä vaivatta, tehdä rutiinijuttuja, jättää ajatteleminen sikseen ja syödä pitkiä lounaita. Mutta jos jotain tahtoo muuttaa, on joskus tehtävä jotain erilailla

Share

Ladataan...

 

Tiesittekö, että sydämen syke hidastuu, hengitys rauhoittuu ja verenpaine laskee metsässä? Ihminen mukautuu luonnon rytmiin.

Metsällä on voima rauhoittaa, voima ihastuttaa, voima vahvistaa, voima parantaa. Se on hyvä muistaa varsinkin nyt, kun tuntuu, että koko maailma on saatava valmiiksi ennen joulua. Annamme itse merkityksen asioille, päätämme mihin haluamme panostaa ja mistä stressata. Syvällä metsän siimeksessä, siellä missä älypuhelin ei toimi ja missä tuoksuu havuille, siellä missä ainoa ääni on tuulen humina ja puissa kisailevien oravien säksätys, tassujen töminä maata vasten, siellä on helppo olla onnellinen ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ymmärtää se, millä oikeasti on merkitystä.

Kaunista iltaa muruset! Menkää metsään.

Share

Pages