Ladataan...

Ne teistä, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, tietävät, että opettelin neulomaan - tai kutomaan, kuten meillä päin Espoota sanottiin - vasta kesällä. Sitä ennen olin pitänyt puikkoja käsissäni viimeksi varmaan ala-asteen kässäntunnilla. Ne tunnit olivat tuskaa, ja ompelukoneen kanssa emme edelleenkään ole väleissä. Mutta puikot. Niistä olen aina pitänyt.

En ole käsityöihminen. En sitten yhtikäs yhtään. Mutta kun kerran otin puikot käteen, en ole enää osannut päästää niistä irti. Silmukoiden hiljalleen kasvava ketju on oudon terapeuttinen, rauhoittava, jopa meditatiivinen. Ja ihan mahtavaa vastapainoa arjelleni, johon kuuluu avotoimistoja, täysiä kalentereita, palavereita, deadlineja. Tai sitten tietokone, ajatus ja minä. 

Näillä kaikilla on paikkansa. Neulominen vain eroaa muusta elämästäni siinä, että se on niin konkreettista. Ja täysin omissa käsissäni. Vähän niin kuin bloggaaminenkin.

Loppusyksyllä Kiseleffissä pidetyssä bloggari-illassa joku sanoi olevansa yhtä aikaa blogin AD, päätoimittaja, valokuvaaja.

Se on samalla suloista ja raastavaa. Varsinkin silloin, kun kuva ei vain näytä hyvältä, ilmaisista fonteista ei löydy mieluisaa tai siitä lempparista puuttuu ääkköset, eikä sanoista muodostu sellaista tarinaa, jonka haluaisi kertoa. Silti on ihanaa, kun on jotain täysin omaa. Ja on vastuussa kaikesta ihan itse. 

Blogeja ja sosiaalista mediaa ylipäätään kritisoidaan usein siitä, miten niistä näkee vain osan kertojan elämästä ja senkin paranneltuna. Te siellä ruudun toisella puolella tiedätte minusta sen puolen, jonka olen valinnut näyttää täällä. Neulojan, luontotytön, wannabe-valokuvaajan, unelmoijan. Elämääni kuuluu kuitenkin paljon muitakin asioita, joista saattaisin tahtoa teille kertoa, mutta jotka ovat vielä jääneet piiloon. Ehkä ensi vuosi tuo jotain uutta tullessaan blogiinkin, ehkä ei. Joka tapauksessa se on jälleen kerran uuden alku, muutosten ja lupausten hetki. 

Nyt ei ole puikkojen päivä. Tänään on pikkumustien, punahuulten, korkokenkien, samppanjalasien yö. Tänä yönä taivas loistaa, tässä yössä on taikaa ja kimallusta.

Ihanaa uutta vuotta teille jokaiselle, nähdään taas ensi vuonna!

PS Keskimmäisen pipon ohje löytyy täältä.

PPS Jos neulominen ei nappaa, pipoja voi myös ostaa. Miltä kuulostaisi entisen ammattisurffarin (aah) Myssyfarmi?

 

Share

Ladataan...

Vuoden viimeisiä päiviä viedään. Kiireinen vuosi, ajatusten vuosi, kaunis vuosi, vähän ärsyttäväkin vuosi. Auringonlaskujen, vihreiden polkujen, pimeiden iltojen ja myrskytuulten vuosi. 

Olin ajatellut kerätä koko vuoden kollaaseiksi, mutta sitten käviki niin, että alkuvuoden Instat ovat kadonneet! Olen varmaan jossain käsittämättömässä siivouspuuskassa tuhonnut ne, ja nyt ollaan ilman tammi-huhtikuuta. Tässä siis vuosi toukokuusta joulukuuhun, olkaa hyvät.

Toukokuu Luonnon heräämisen kuu. Valkovuokkomattoja, avoin meri, kevättuulen tuiverrus, kuolleiden lehtien alta nousevia sinivuokkoja, oman pihan ensimmäiset tulppaanit, vappu, rantakalliot, hillomunkki. Auringon ja elämän kuu.

Kesäkuu Ilon kuu. Vehreys, yötön yö, mökkilaituri, kesän ensimmäiset paljaat varpaat, mansikkaleivokset, kukkien väritulitus, ukkospilvet, syreenin tuoksu. Valon kuu.

Heinäkuu Lomakuu. Puun alle levitetty viltti, dekkari ja aurinkolasit, Skiathoksen saari, silmukoiden opettelua, Mamma Mia ulkoilmaleffassa, kreikkalaisia otuksia, mustikkaämpäreitä. Vapauden kuu.

Elokuu Lämmön kuu. Paluu rutiineihin, kaurapuuroa mansikoilla, pitenevät varjot, järvivesi linnunmaitoa, vanhoja taloja, avoimia ovia, pinkkejä pilviä, herkkuja ja aamupalavereita. Noin tsiljoona pyöräilykilometriä. Energian kuu.

Syyskuu Värien kuu. Heijastinliivit, pimenevät illat, kesän leiskuvat jäähyväiset, juoksulenkit merenrannassa, kaikkein kaunein valo, lapaset ja pipo, ensimmäiset viileät hetket. Ilta-auringon kuu.

Lokakuu Metsäretket, korvapuustit, ensimmäiset lyhdyt portailla, leimuavat lehdet, vesilintujen iltakonsertti, vielä aamulla näyttäytyvä aurinko, kanervat. Syksyn viimeinen kuu.

Marraskuu Pimeiden iltojen kuu. Ystäviä, pitkospuita, huurretta ja voimaruokaa, kalpea aurinko, veden tyyni pinta, myrskyjä, viimeinen muisto kesästä. Talven ensi kuu.

Joulukuu Juhlien kuu. Lumi, joka tuli ja meni, herkkuja, heikosti paistava aurinko, kumpparikelit, paketteja, iloa, hämäriä aamuja, sysimustia iltoja, kynttilöitä, ensimmäiset villasukat ja päättymätön tie. Vuoden viimeinen kuu.

Hurjasti onnea vuodelle 2014! Olkoon se vielä parempi.

Share

Ladataan...

Tein eilen jäkiruoaksi uunipäärynöitä, jotka maistuivat meille niin hyvin, että halusin jakaa reseptin teillekin.

Oikeastaan olin ensin ajatellut leipovani kakun, mutta kaikkien jouluruokien jälkeen se tuntui liian tuhdilta. Sitten näin Instagramissa kuvan uuniomenoista ja päättelin, että sama konsepti toimii varmasti päärynöidenkin kanssa. Ja se toimi, eikä edes tarvinnut suunnata kauppaan. Uunipäärynät syntyivät osin niistä aineksista, jotka olin varannut kakkua varten, ja loput löytyivät keittiön perusvalikoimasta. Tästä tuli äkkiä uusi suosikkijälkkärini, melkein terveellinenkin sellainen.

 

Uunipäärynät

  • 2 päärynää halkaistuna ja siemenkodat poistettuna

Täyte

  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 50 g hasselpähkinärouhetta
  • 4 rkl luomuvoita
  • 3 rkl hunajaa
  • kanelia

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita päärynät voideltuun uunivuokaan ja päällystä ne kauratäytteellä. Paista 175 asteessa noin 20-30 minuuttia (paistoaika riippuu päärynöiden koosta ja kypsyydestä. Jos ne ovat kovin raakoja, laske lämpötilaa ja lisää paistoaikaa.) Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Share

Pages