Ladataan...

Ajattelen, että elämässä kannattaa keskittyä hyvään ja kauniiseen. Huomata päivänpaiste ympärillään. Hymyillä mahdollisimman paljon. Hyppelehtiä vähän. Leijailla keveästi päivien läpi.

En tarkoita, että maailman kurjuuksille pitäisi kääntää selkänsä. Ei toki, mutta huonoihin juttuihin ei kannata jäädä vellomaan, jollei niille voi tehdä mitään. Murehtimisen sijaan voi nimittäin tehdä paljon hyvää. Ja sitä hyvää voi tehdä monella tavalla, myös kauniiseen ja kepeään keskittyen.

Löysin aivan mahtavan blogin: sen nimi on Shoutdogs. Kuvataiteilija Sanni Seppä kertoo siellä tarinoita katukoirista, joiden kuvia hän maalaa kierrätettyihin vaatteisiin. Vaatteiden tuotto menee katukoirien sterilisointi-, lääke- ja hoitokuluihin. Parasta kaikesta on tietenkin se, että jokainen vaate on kaunis ja uniikki.

Aion ostaa Sannilta vaatteen. Kuinka helppo tapa tehdä hyvää?

Voikaa hyvin, murmelit.

Puss!

Share

Ladataan...

Toimitus haastaa kertomaan kymmenen asiaa, jotka aikoo tehdä elämässään. Tämä on haaste unelmoida.

Ajattelen, että unelmointi on hirmuisen tärkeää. Se on osa onnestamme. Myös Saku Tuominen ajattelee niin:

”Mahdollisuuksien näkeminen, ideointi ja unelmointi ovat läheistä sukua toisilleen. Kaikissa niissä on kysymys halusta nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksia. Jotain mitä ei ole. Vielä.

...jos opimme katsomaan, alamme nähdä ja sen myötä meistä tulee paitsi onnellisempia myös onnekkaampia. Alamme nähdä mahdollisuuksia kaikkialla.”

Ihmisen onni ei koostu pelkästä nykyhetkestä, vaikka hetkessä eläminen hyvin tarpeellinen taito onkin. Se muodostuu myös menneestä ja tulevasta: siitä, miten muistamme jo tapahtuneet asiat, mihin niissä keskitymme ja siitä, millaisena näemme tulevaisuuden vai näemmekö sitä lainkaan. Osaammeko haaveilla niistä hienoista asioista, joita ei vielä ole, pelkäämmekö sitä, mitä voi tapahtua vai onko tulevaisuus vain suuri tyhjyys, jotain jota emme pysty päässämme luomaan.

Sanon aina, että saamme ne asiat, jotka oikein kovasti tahdomme. Ne jutut, jotka todella merkitsevät ja joihin uskomme. Mutta ennen kuin niitä voi tahtoa ja ennen kuin niihin voi uskoa, ne on kyettävä näkemään. On osattava unelmoida.

Kymmenen juttua, joista unelmoin, sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kas tässä:

1. The Road Trip. Tahdon kokea hetkiä, jotka ovat lyhyitä tapahtuessaan, mutta jotka muistaa aina. Tuntea tuulen hiuksissani, vapauden sydämessäni. Tahdon ajaa eteenpäin kattona tähtitaivas ja pyörien alla tie, joka vie seikkailuihin, eksyksiin, paikkoihin, joita en osannut edes kuvitella. Tahdon matkustaa Amerikan halki, idästä länteen tai länsirannikolla pohjoisesta etelään. Kuunnella musiikkia täysillä, työntää kädet ulos ikkunoista, olla vieras jossain, rakastua kaupunkeihin, joiden nimiä en osaa lausua ja tutustua ihmisiin, jotka vielä eilen olivat vieraita, nyt parhaita.

2. Kirja. Jonain päivänä kirjoitan kirjan. Kauniin kirjan, joka kertoo taiasta, unelmista ja siitä, miten kaikki on mahdollista.

3. Jotain omaa. Jossain vaiheessa elämääni tahtoisin luoda jotain ihan omaa. Työskentelisin luovien ihmisten kanssa kauniilla työhuoneella, missä palaverit pidettäisiin tyynykasoissa, nurkissa nukkuisi koiria ja kissoja, taustalla soisi musiikki ja jokainen toisi vuorollaan kaikille herkkuja.

4. Matkustaminen ihan yksin. Tahtoisin istua lentokoneessa, ikkunan vieressä. Haluaisin tuntea, kuinka kone kiihdyttää, pyörät nousevat ilmaan, laskutelineet kolahtavat koneen sisään. Katselisin, kuinka maa alla katoaa kauemmaksi ja kauemmaksi, tutkisin pilviä yläpuolelta. Päätyisin vieraaseen kaupunkiin, toiseen maahan. Kävelisin sen kaupungin katuja, valokuvaisin, istuisin kahviloissa, seuraisin ohikulkevaa elämää. Kirjoittaisin muistiin sen, mitä silloin ajattelen, tunnen, maistan, haistan. Tahtoisin matkustaa yksin, joskus. Ehkä.

5. Vanha talo. Kyllä te tiedätte jo. Se puutalo, jonka lattiat narisevat, jota kakluunit lämmittävät ja jonka pihalla kasvaa käppyräisiä omenapuita. Se tuntuisi minulta.

6. Kuumailmapallolento. Minusta on aina hurmaavaa nähdä kuumailmapalloja. Tahtoisin lipua taivaalla auringonlaskun aikaan, kuunnella sitä outoa suhinaa ja katsella maailmaa lintujen teiltä. Pieni pulma on se, että pelkään korkeita paikkoja. Mutta mitään ei saa, jos mitään ei uskalla, vai mitä?

7. Rakkaus. ”What we find in a soulmate is not something wild to tame but something wild to run with.”

8. Auttaminen. Toivoisin voivani auttaa mahdollisimman monia. Ihmisiä, eläimiä. Tuoda tänne jotain hyvää ja kaunista. Olla hyödyllinen jotenkin.

9. Muutto ulkomaille. Aina välillä ajattelen, että tahtoisin asua vielä uudestaan ulkomailla, hetken ainakin. Elää vähän erilaista elämää, kokeilla sopisinko jonnekin muualle paremmin, tuntuisiko joku toinen maa enemmän kodilta.

10. Puolimaraton. Rakastan juoksemista, mutta juoksen häpeällisen vähän. Pisin juoksemani matka on 17,5 kilometriä. Tarvitaan enää muutama lisää ja puolikas on siinä.

Lisäksi toivon, että olen aina minä. Haaveilen, että tulevaisuudessa(kin) uskon itseeni ja siihen, että mikä vain on mahdollista. Unohdan itseluodut rajoitukset, en jää huonojen ajatusten tai tunteiden loukkuihin tai kiinni johonkin, joka estää minua olemasta se paras versio itsestäni. Tahdon elää täysillä, en olla vain olemassa. Haluan olla henkisesti vapaa, rakastaa ja saada rakkautta. Tahdon koota ympärilleni ne parhaat ihmiset. Haluan nähdä kaiken kauneuden, hymyillä paljon ja tuntea vahvasti. Tahdon katsella auringon nousevan ja laskevan, salamoiden välähtelevän myrskypilvissä, aaltojen lyövän vaahtopäinä rantaan. Haluan seikkailla, kasvaa ja ymmärtää taian kaiken takana.

Mistä te unelmoitte? #trendihaastaa #teetrendiä

PS Lisäksi haaveilen joogaretriitistä. Villa Mandalassa tai Balilla. Noin niin kuin esimerkiksi.

Ensimmäinen lainaus Saku Tuominen: Hyvä elämä (2014)

Toinen lainaus Robert Brault

Share

Ladataan...

Juuri kun ajattelin pureutua vakavasti kynsilakkoihin ja korvakoruihin, toimitus meni ja kirjoitti blogistani näin:

”Kun tarvitset viisasta pohdintaa ja sitaatteja älyköiltä: Anna Vihervaarasta.”

Oh well, ehkä universumi yrittää sanoa jotain – tai sitten nämä kaksi asiaa, syvällisyydet ja kepeydet, eivät sulje toisiaan pois.

Olen itse asiassa ihan varma, että ne eivät sulje. Minusta on ihanaa pohdiskella, lukea viisaita ajatuksia, niitä älykköjen kirjoituksia ja puhua inspiroivien ihmisten kanssa elämän pohjavirroista ja yrittää ymmärtää tätä maailmaa ja ihmisiä täällä. Aina se ei todellakaan onnistu, ja uskokaa minua kun sanon, että toivon kovasti itse viisastuvan tässä matkalla. Kirjoitan, jotta oppisin, muistaisin, ymmärtäisin ja löytäisin sen punaisen langan tämän kaiken keskeltä.

Sanojen lisäksi rakastan kuvia, kauneutta ja estetiikkaa sen kaikissa muodoissa. Inspiroidun yhtä lailla luonnosta, muodista kuin tiloistakin. Kumisaappaat, huulipunat, kauniit vaatteet, havujen tuoksu, neuleet, designtuolit, margaritat tai teekupit eivät ole vastakohtia toisilleen. Ne ovat vain erilaisia paloja elämässäni. Me kaikki olemme tavallaan palapelejä. Ja jotenkin oudosti hyvin erilaiset palat muodostavat yhdessä täydellisen kokonaisuuden.

Kauneudella, kaikenlaisella, on iso pala elämässäni, ja mielestäni se on hyvin tarpeellista. Tämä maailma on valloittava ja ihmeellinen, on siinä ripaus taikaakin. Ja mitä enemmän sitä kaikkea kaunista etsii, sitä enemmän sitä usein myös näkee. Estetiikan kaipuussa ei ole mitään pahaa, kunhan ei aiheuta sillä ikävyyksiä muille tai maailmalle. Tai typistä elämäänsä vain sen ympärille. Visuaalisuus on myös ihan samanlainen itseilmaisun keino kuin puhuminen tai kirjoittaminenkin. Pukeutumisellaan ja ulkoisella olemuksellaan voi kertoa (ja kertoo väkisinkin) jonkinlaista tarinaa itsestään.

Kirjoitin tästä tänään siksi, että kauneus on joskus aliarvostettua. Ehkä sitä pidetään myös liian kepeänä, pinnallisena. Mutta mitä tästä elämästä tulisikaan, jos aina pitäisi olla järkevä, vakava ja raskas?

Se viisas ystäväni, jonka monet teistä jo tuntevatkin edellisistä postauksista sanoi kerran aiheesta suunnilleen näin:

”Tyttösyndrooma on sitä, kun on kiinnostunut kauniista, naisellisista asioista ja tuntee olonsa huonoksi, sillä pelkää todistavansa olevansa vain 'nätti tyttö'.”

Mutta tietenkin jokainen meistä tytöistä ja naisista on hirveän paljon enemmän. Ja vaikka pystymme mihin vain, maailma olisi aika ankea paikka ilman kauneutta. Vai mitä? Me olemme myös hirveän etuoikeutettuja, kun saamme nauttia siitä, päättää omasta elämästämme ja tehdä suurin piirtein mitä vain tahdomme.

Saatte tähän väliin vielä Emma Watsonin viisaan puheen feminismistä ja tasa-arvosta:

 

Ai niin, se älykkölainaus. Kas tässä, yksi lemppareistani, Mr Oscar Wilde:

”To define is to limit.”

Paljon kaikkea kaunista ja ihanaa päivään, tyypit.

Puss.

 PS Toimitus: olette ihania. 

Share

Pages