Ladataan...

Kävelin eilen illalla kotiin mustassa tihkusateessa. Mietin viikonloppua, jona oli lunta. Illallisella Ragussa syömääni maailman parasta leipää. Kynttilänvaloa ja proseccoa. Sitä, miten joku toinenkin kuuntelee jo Michael Bublén joululevyä. Tiedättehän, että nyt sitä kuuluu soittaa tauotta suunnilleen seuraavat 33 päivää (ja sitten unohtaa se taas 11 kuukaudeksi).

Tulin kotiin. Vaihdoin korkkarit kumppareihin, valkoisen takin mustaan, sitaisin hiukset ponnarille ja lähdin pimeään meren rantaan koirien kanssa. Ajattelin, miten erilaisista palasista elämäni koostuu. Ja miten hauskaa se on. Ei tarvitse olla yhdenlainen, ei elää joka päivää samalla lailla.

Ehkä nyt ymmärrän, mitä Tove Jansson tarkoitti.

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.”

Puss.

 

 

Share

Ladataan...

Vanha intiaaniviisaus kuuluu näin:

”There is battle of two wolves inside us all.

One is evil. It is anger, jealousy, greed, resentment, lies, inferiority and ego.

The other is good. It is joy, peace, love, hope, humility, kindness, empathy and truth.

The wolf that wins? The one you feed.”

Ajattelen, että jokaisen sisällä on paljon enemmän kuin kaksi sutta. Meistä kaikista löytyy monta puolta, ne kaikki kolme kulkijaa, jotka kävelevät meren rantaa ja monta muutakin. Mutta se puoli, jota ruokimme, vahvistuu.

Jokaisen tielle sattuu paljon erilaisia asioita. Osa on hyviä, osa ihania, osa kurjia, osa surullisia. Yhteistä niille on, ettemme useinkaan voi juuri vaikuttaa niihin.

Mutta voimme vaikuttaa ajatuksiimme niistä.

Kun kohtaamme jotain huonoa, tunnemme ja ajattelemme sen suhteen yleensä vahvasti. Ja hetken aikaa se ensimmäinen tunne on ihan hyvä, oli se sitten miten ikävä tahansa. En missään nimessä usko, että tunteensa kannattaa kätkeä tai jättää huomiotta. Tunteet kuuluu tuntea tai ne syövyttävät sisältä päin. Mutta sitten, kun on tuntenut sen suurimman pettymyksen, surun, häpeän ja ahdistuksen, on valinnan aika. Silloin voi päättää, ettei jää kiinni pahaan oloon, vaan päästää irti menneestä ja pahaa tekevistä tunteista. Antaa niiden mennä.

Jos olen huonolla tuulella tai surkeana jostain, pyrin ajattelemaan, että tuntemani tunteet ovat vain tunteita. Ne eivät ole yhtä kanssani eivätkä määritä minua. Kun olen valmis, voin päästää niistä irti. Keskittyä hyvään. Nähdä kauneuden. Vahvistaa sitä puoltani, jonka tunnen parhaaksi. Sitä onnellista sutta.

Ja se toimii. Silloin ajatukset eivät jää kiertämään kehää huonojen asioiden ympärille, eivätkä ne suurene ja suurene, kunnes mitään muuta ei enää näe. Huono mieli on sekin vain yksi susista. Mitä enemmän sitä ruokkii, sitä vahvempi siitä tulee. Ja jos yhdelle sudelle antaa paljon ruokaa, ne toiset, ystävällisemmät sudet, jäävät väkisinkin vähemmälle.

Ajatuksista tulee sanoja, sanoista tekoja ja teoista elämä.

Olkoon ajatuksemme kauniita.

 

Share

Ladataan...

Minusta tuntuu, että universumi kujeilee kanssani. Se kelmi. Tuudittaa ensin lempeästi rauhalliseen oloon ja kääntää sitten kelkkansa kokonaan. Ihan kuin testatakseen. Sillä tiedättehän te: Tyvenellä on helppo olla vahva, rohkea ja rauhallinen. Mutta entäs sitten, kun tuulet alkavat taas puhaltaa?

Vaikka en ole tällä hetkellä kovin tyytyväinen kaikkeen universumin toimintaan, en ole kiukkuinenkaan. Ajattelen, että kohtaamme asioita syystä. Ja jos jokin juttu tulee uudelleen ja uudelleen eteen, ehkä silloin ei ole oppinut sitä, mikä on opittava. Ehkä silloin ei olekaan valmis, vaikka itse kuvittelee niin tyynillä vesillä purjehtiessaan. Kun aallot alkavat nousta ja puhurit voimistua, silloin selviää menevätkö tyyrpuurit ja paapuurit sekaisin, vai pysyykö kurssi suorassa.

Jos ristiaallokko sekoittaa suunnat ja kurssi katoaa, ehkä niin on hyvä. Kaaosta tarvitaan, jotta jotain uutta voisi syntyä ja jotta itse voisi vahvistua. Jos taas aaltojen töytäisyt hieman heiluttavat, mutta ruori pysyy suorassa, silloin tietää selvinneensä testistä. On aika uudelle.

Niin tai näin, koskaan ei tiedä, mitä kulman takana odottaa. Tämä elämä on melko jännittävää.

Share

Pages