Ladataan...

Mietin tänään, missä oikein olisin, jos olisin aina saanut kaiken, mitä kullakin hetkellä olen keksinyt haluta. Varmaan ihan toisessa paikassa, ihan toisessa elämässä, ihan toisessa maassa, ties missä. Asuisin maalla, minulla olisi hevonen tai monta, mansikkakakkua olisi aina tarjolla.

Sen jälkeen ajattelin, että onpa hyvä, ettemme aina saa ihan kaikkea. 

Sillä jos olisin aina saanut sen kaiken, minulla ei ehkä olisi sitä, mitä nyt. Ja joka kerta, kun en ole saanut haluamaani, toinen polku on auennut jossain. Lopulta se on aina ollut parempi.

Joku jossain on tiennyt paremmin, mikä minulle on hyväksi.

Haluaminen on vaarallinen juttu, sillä ihminen saa yleensä sen, mitä oikein todella kovasti tahtoo. Pitäisi siis ymmärtää haluta oikeita asioita, eikö vain?

Share

Ladataan...

Minulla on tapana merkitä kaikenlaista muistiin mihin milloinkin: kirjekuorien taakse, työpapereihin, puhelimeen. Välillä lähetän itselleni meilejä, kun haluan muistaa jotain tärkeää tai palata johonkin inspiroivaan juttuun. Jostain syystä en ole omistanut muistikirjaa aikoihin.

Kunnes viime viikolla kävelin Kiasman kauppaan ja siellä se odotti: minun muistikirjani. Nyt se saa säilyttää kaikki ne ajatukset, jotka haluan tallettaa. Osa niistä päätyy varmasti tännekin, sillä se mistä kirjoitan on usein tullut mieleeni ihan muina hetkinä kuin niinä, joina istun tässä koneella. Kävelyllä, työmatkalla, katsellessani maisemaa bussin ikkunasta, pinnatessasi ajatuksen, kuunnellessani erityistä biisiä.

Sanoja tulee, sanoja menee, ja jos niitä ei kirjaa ylös, osa unohtuu. 

Share

Ladataan...

Tiedättekö te perhosvaikutuksen? Sen, miten perhosen siipien isku voi muuttaa tapahtumien kulun? Miten on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan - sattumalta, ehkä - ja se, että on juuri siinä paikassa juuri sillä hetkellä, kääntää elämän kulkua paljon tai korjaa sen kurssia hitusen, jotta olisi taas toisessa hetkessä, toisessa paikassa juuri silloin, kun uusi polku on aukeamassa.

Se, että on päätynyt siihen, missä on nyt, tähän hetkeen, on seurausta sadoista ja taas sadoista perhosen siiven iskuista. Pienistä jokapäiväisistä valinnoista, isoista tarkoituksellisista muutoksista, asioista, jotka eivät sillä hetkellä tuntuneet merkitsevän mitään, päätöksistä, joiden ei koskaan olisi voinut kuvitella johtavan juuri tähän - ja toisista, joiden olisi.

Harva asia menee ihan niin kuin oli ajatellut, eivätkä tilaisuudet löydy useinkaan aivan sieltä, mistä niitä hakee. Kun etsimällä etsii uutta työpaikkaa, se tuntuu vain pakenevan kauemmas. Jos lähtee ulos mieli täynnä odotusta, harvoin tapaa ketään. Mutta sitten kun hellittää, heittäytyy virtaan ja keskittyy johonkin ihan muuhun, silloin puhelin soi, silloin menee ajatuksissaan ruokakauppaan ja kohtaa jonkun.

Uskon, että todellisista unelmistaan kannattaa taistella. Ne tunnistaa oikeiksi siitä, että niiden eteen jaksaa nähdä hurjasti vaivaa. Ne tuntuvat oikeilta. 

Sitten on toisenlaisia asioita, tahmeita. Jotain ystävää ei vain koskaan onnistu näkemään tai johonkin tilaisuuteen pitäisi tarttua, mutta se ei puhuttele. Ehkäpä nämä ovat niitä juttuja, joiden ei kuulukaan tapahtua. Ehkeivät ne ole tavoittelemisen arvoisia tai sitten universumilla vain on muita suunnitelmia. Ehkä se on intuitiomme, oma sisäinen äänemme, joka siellä huutelee. Sanoo, että tämä ei ole sinulle hyväksi. Anna olla.

Se, missä on juuri nyt, on tulosta aiemmista valinnoista ja sattumasta - jos sellaiseen uskoo. Minä en usko. Elämä tarjoilee meille mahdollisuuksia, vaihtoehtoja. Se, mihin niistä tartumme ja millä tavoin on omissa käsissämme. Valintamme johdattavat taas seuraavaan risteykseen, jollaista ei ehkä olisi koskaan osannut kuvitella, sillä maailmankaikkeudella on varalla yllätyksiä. Mutta kun kuuntelee intuitiotaan, silloin valitsee aina itsensä kannalta oikein ja päätyy luultavasti lopulta sinne, minne kuuluukin. 

Ihanaa iltaa, murmelit!

Share

Pages